Tokoilua ja reissaamista

Kuvat on ottanut Satu Kemissä, meidän vakkaripuun alla. Neidon mielestä poseeraus on perin vakavaa hommaa, ja siis kerrankin saatiin ilman kieltä ja pystyssä olevia korvia olevia kuvia? Kertulla kyllä oli hauskaa :D

Neito oli siis tottelevainen koira ja aloitti juoksut juuri silloin kun pitikin. Joten nyt siis viimeisen ykkösen metsästys siirtyy joko joulu- tai tammikuulle. Sanoin neidolle aamulla jotta tänään illalla olisi hyvä aloittaa juoksut, ja illalla siksi koska miulla oli Jarnon vanhempien Eetukoira hoidossa, ja en tiennyt miten vanhuksella hormoonit hyrräisivät. Ja samalla kun Eetu astui ovesta, alkoi neito tiputtamaan. Aivan loistava ajoitus!
Mutta jotta ei treeneistä tulisi ihan supertylsiä, alettiin sitten avoimen luokan liikkeiden harjoittelu. Nyt koira pysyy jo levollisena paikkamakuussa puolisen minuuttia vaikka lähdenkin piiloon. Tähän kulutetaan nyt aikaa ja treeniä, jotta saadaan liikkeestä varma. Kuitenkin se että Lilyn jätän muiden koirien kanssa ja lähden itse tilanteesta, on sille treenin paikka.

Muutaman kerran olen nyt jäävissä kävellyt koiran taakse, ja maassa se onnistuu, koska sitä ollaan otettu useasti viime keväänä. Seisoen liike on tosi epävarma, mutta kokeilen nyt Moonan neuvojen mukaisesti jättää sille lelun jota kytätä, ja sillä vahvistaa sitä että seisotaan vaikka maailman tappiin eikä liikuta.
Kaukkareita aloin myös opettamaan, mutta ne saa odottaa tehotreeniä vielä pari viikkoa, sillä sitten mie jään sairaslomalle ja en saa juurikaan liikkua. Joten mikäs sen parempi kuin opettaa kaukokäskyt neidolle.
Seuraamista ollaan nyt junnattu ihan koko rahan edestä, ja siinä ollaan edistytty todella paljon. Moonan naksutinsormi on varmaan krampissa asian takia ;) Mutta mikä se meidän ongelma on? No neito ei osaa käyttää edelleenkään takapäätään enkä minä osaa kääntyä vasemmalle! Oltiin Kemissä ja Merja hommasi meidät yhteistreeneihin Kelhälän Helin opastuksella. Ekana käytiin Merjan kanssa kahdestaan katsomassa meidän ongelmia, ja sen jälkeen lähdettiin yhteitreeneihin. Kyllä täytyy sanoa että jos ei ulkopuoliset pidä koiraihmisiä hulluina, ni viimeistään siinä vaiheessa maine on varma kun kävellään parkkipaikalla ja muutama nainen katsoo vierestä, ja kiljutaan ja kannustetaan. Ja vasta kin sain jotain järkeä asiaan otin koiran kyydistä. Nimittäin Merja sai kyllä peräpään liikkeelle ja koiran kääntymään, mutta minä en. Mutta kyllä se alkoi minultakin luonnistumaan. Koira oli kyllä jo hieman tylsistyneen näköinen kun samaa laatikkoa käveltiin ;) Just silleen miks miulla on noin jalaton omistaja, ettei osaa näinkään yksinkertaista asiaa. No nyt sitten ollaankin ruokakuppitreeniksi otettu peräpään käyttö. Otettiin seuraavana päivänä vielä kaupungilla Satun ja Kertun kanssa samaa treeniä, ja kyllä se pikkuhiljaa sieltä alkaa luonnistumaan. Sitten keksitään seuraava viilauksen kohta seuraamisessa ;)

Pitäisi taas saada videolle treenejä, niin osaisi taas jäsennellä hieman ajatuksiaan. Ja tietysti huomaisi ne miljoonat pienet jutut jotka voisi parantaa. Mutta on se vaan tuo elukka niin ihana, kun se tekee niin täysillä hommia, eikä tylsisty vaikka miten jankattaisiin jotain asiaa. Mutta siis avoimen pysäytykset ja hypyt jätetään sitten ihan suosiolla siihen kunnes ollaan saatu se viimeinen ykköstulos, koska mie tiiä tasan että se muuten näkyisi parhaillaan niin että sitä viimeistä ykköstä sitten metsästettäisiin maailman tappiin asti.
On se vaan ihana kun meillä on niin monentyylisiä kouluttajia, Kiitos vaan Merja, Moona ja Aija :)