"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Tokoilua Siprissä

Toissapäivänä Aijan kaa puhuttiin puhelimessa ja pitkällisen houkuttelun (mennäänkö treenaamaan) jälkeen Aija suostui. Ekana ajettiin Karsikkoon, mutta koska kentällä oli niin paljon lasinsiruja, mentiin Sipriin. Mietin autossa että mitähän tästä tulee, nimittäin Aijan auton nähdessään alkoi takakontista kuulua sellainen ulvonta... Ja sitten kun Siprissä ollaan käyty vaan riehumassa, ei ollenkaan mitään järkevää tekemässä.

Aijalle tokaisinkin autosta noustessa että nyt jos koira tekee mitään niin täytyy olla onnellinen. Laitoin ruutumerkit paikalleen, ja otin koiran autosta. Ekanahan se lähti merkkailemaan ja nuuski vaan onnellisena (missä Rini?) maata, mutta yllättävää kyllä muutaman kutsunnan jälkeen homma alkoi toimia. Ruutu alkaa olla nyt siis siinä vaiheessa että pysäytystä aletaan lisäämään liikkeeseen, ja se onnistuikin vallan mainiosti. Nyt vaan silloin tällöin alan pysäyttämään sitä, jotta vauhti ei kärsi. Vauhti on nimittäin täysillä meno, enkä sitä tahdo kyllä pilata.

Sitten otettiin Rubi, ja oli kyllä hauska katsoa kuinka iloinen pieni koira se on. Vielä siinä Aijalla on työnsarkaa, mutta hauskaa treenaaminen tuntuu heillä olevan, ja sehän se on pääasia.

Wallulla otettiin sitten tunnaria, ensin niin että kasa hajustamattomia oli edessä ja hajustettu takana, ja se tuntui olevan niin helppo että piilotin varpujen alle palikan, ja Aija meni auton taa Wallun kanssa jotta se ei näkisi mitä touhutaan. Vieläkin siinä on sellaisia esineruutumaisia piirteitä, lähtee etsimään pitkältä, mutta alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään mitä tehdä (3 kerta harjoittelua). No nyt meillä on kotiläksynä tehdä mahdollisimman paljon toistoja, ja tänään meinasinkin että pienen harjoituksen voisi tehdä, kun muuten on koiralla vapaapäivä.

Aija treenasi vielä Rinin kanssa, ja oli tosi hauska nähdä, kuinka tuo Rinin aikuistuminen näkyi myös treenaamisessa, paljon on kehittynyt koira kevään aikana.

Tämän jälkeen päästettiin koirat vapaaksi, ja voi sitä elämän riemua, nyt jopa Rubi otettiin leikkiin mukaan. Kyllä nuo on niin hassuja... Aijan kanssa mietittiin että sitten kun Aija ja Rini pystyvät treenaamaan yhtä aikaa meidän kanssa, me ollaan kisavalmiit :D Joten sitä päivää odotellessa ;)

maanantai 18. toukokuuta 2009

Upeita kuvia




Hanna taas onnistui, tässä muutama kuva hienosta pikkumiehestä :D Klikatkaa isommaksi, kun en nyt osaa näitä pienentää kun en oo omalla koneella ;)

Päivitystä elämästä :D

No niin, nyt on sitten käyty toisen kerran paimentamassa, ja jos eka kerta meni hieman kysellessä että mitä ihmettä, niin nyt ei sitten mennyt. Sinikan kahdella koiralla oli juuri parhaat päivät menossa, mutta se ei kyllä vauhtia hidastanut. Ensimmäisellä paimennuksella hieman vielä koira kyseenalaisti että kuka tätä hommaa johtaa, ja hieman räksytystäkin oli ilmassa. Toinen kerta lähti onnistuneesti sillä, että minähän en mene maahan, minä vaan juoksutan lampaita. Sinikka oli narun päässä ja minä lauman edessä. Käämit paloivat ja angsti löytyi. Syöksyin koiraa kohden ja pamautin paimensauvalla maata, ja karjaisin maahan. Koiran tippui sen siliän tien maahan ja katsoi minua "ihanko tuo nyt on tosissaan" ilmeellä. Sen jälkeen löytyi pieni paimenkoira Wallun sisältä ja homma alkoi toimimaan. Oli muuten ihan uskomaton tunne kun lampaat ei ryysineet päälle, vaan kiltisti kulkivat mukana, ja koira tuli perässä niin onnellisen näköisenä, että ihan nauraa piti :D Ei tuon paremmin olisi voinut mennä! Odotan ihan innolla ensi torstaita, sillä nyt alkaa löytymään se paimennuksen punainen lanka, sekä minulle että koiralle. Kiitosta pitää kyllä antaa Sinikan uskomattomalle silmälle koiran käsittelyssä!Videot antavat odottaa itseään, Arja oli kuvaajana, ja toivottavasti saan ne aika pian nettiin. On nimittäin aivan erinäköistä paimennusta kuin mitä eka videot!

Lauantaina oli vuorossa Kimmon 7v synttärit, ja koska ryntäsin suoraan töistä Hannan luo, olin lupautunut käyttämään myös Jatsin lenkillä. Perjantaina oltiin kävelty mukava vajaan kahden tunnin lenkki, ja ajattelin että sen saman kierrän nytkin. Siinä kun koirat saa mukavasti olla vapaana. Jo sillon näin itsekkin Jatsin ja Wallun lämpenevät välit, mutta nyt ne pääsivät oikeasti yhteiselle sävelelle ja riekkuivat ja temmelsivät niin, että ei voinut kun nauraa maha kippurassa kun pöhköt juoksivat ja riehuivat, milloin Wallu edessä milloin Jatsi :D Ja hauskaa oli. Ja koska eihän asiat ole ikinä minun kanssa helpot, matkalla tuli Miimi vastaan ja pysähtyi juttelemaan. Lopputulos oli, että huomasin olevani 4 koiran kanssa lenkillä. Ja jos Jatsi on ollut perästä vedettävää mallia niin kyllä sisko ja äiti ovat samanlaisia. Hihnassa kuljetin sitten 4 koiraa, ja kuinka ollakkaan hihnat sekosivat, ja tytyöt pääsivät karkuun. Ja koska aussien vauhti ei ole minun pikajuoksuun verrattavissa, mietin nanosekunnin että mitä hel... ttiä minä nyt teen... Päästin wallun irti ja huusin hae, enkä kyllä yhtään ollut varma mitä koira tekee. No sinne se kirmasi vielä nopeampaa vauhtia, kaartoi tyttöjen eteen ja teki selväksi että matka loppui tähän, eikä askeltakaan enää. Minun hieno paimentava aussienmetsästäjä ;) Sen jälkeen en enää tyttöjä vapaaksi laskenut, vaan hihnassa kuljettiin koko matka. Saatiinpa jopa kommenttiakin, kun yhden mökin pihalla miehet olivat maailmaa alkomahoolin säestyksellä parantamssa, ja olivat sitä mieltä että ohhoh, onpa paljon koiria, ja jätinkö osan vielä kotiinkin? Jatsin nähdessään totesivat että tuo on kyllä tuttu, olenko varastanut koiran ;) Liikenne (jota normaalisti ei ole) oli nyt kuin kuuluisasta sanonnasta lontoossa. Hienosti Wallu ja Jatsi tottelivat, kertaakaan en ottanut koiria kiinni! Kyllä oli väsynyt mutta iloinen olo kun reilun parin tunnin kuluttua Hannan kotiin tallustelin! Tämä täytyy tehdä uudelleen!!!

Sunnuntai-aamuna mentiin Pärnävaaralle tokoilemaan, ja kokeiltiin ampumistakin niin, että Wallu oli autossa kun ammuin muille koirille. Miimi sanoi että ei ollut edes päätä kääntänyt. Treenit menivät oikein hienosti, ja koska varamiespalvelu hoiti tunnarikapulat, otettiin tunnaria, ja ekana ryssin koko homman, kun Wallu ryntäsi oikealle kapulalle ja jouduin ottamaan sen takasin. No sittenhän se ei enää tiennyt yhtään mitä tehdä. Nyt tarkoituksena olisi vähintään 3 kertaa viikossa ruveta tätä treenaamaan. Ja lupauksia kuului, että agilityeste kepit olisi myös tulossa Joensuun suuntaan, joten sitäkin voi nyt omalla pihalla alkaa treenaamaan :D Mutta hieno kontakti oli kyllä koiralla, vaikka oli suht uusi paikka, muitakin kaempana treenaamassa ja paljon oli jo tapahtunut aamulla.

Illalla hyvin nukuttujen päiväunien jälkeen oli vuorossa agilitytreenit, joista jo suunnittelin hyvin helppoja, mutta suunnitelmat muuttuivat kun Heidi tuli mukaan valmiin radan kanssa. Kyllä sain pyöriä ja hyöriä, ja totean vaan että kyllä tuo koira osaa, mutta minä en. Eli nyt täytyy ruveta harjoittelemaan ihan oikeasti liikkumista, sillä nolohan se on kun omiin kenkiinsä kompastuu :D Treeni oli kyllä aivan mahtava, sillä koira oli lopussa jo aivan kuitti, mutta silti jaksoi keskittyä eikä kimpoillut ihan mihin sattuu (muuta kuin silloin kun ohjasin ihan miten sattuu).

Torstaina on sitten taas paimennus, ja innolla odotan mitä se Sinikka nyt on meidän päänmenoksi suunnitellut :D

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

lauantai 9. toukokuuta 2009

Unelman syntymäpäivät ja paimennusta

Me saatiin kutsu Unelman 9-v synttäreille, ja koska me ollaan aina valmiit yhteiskinkereihin, niin töitten jälkeen suunnattiin Liperiin. Wallu kyllä tiesi, että mukavaa on tapahtumassa kun kurvattiin Miimin pihaan, mutta oisitte nähnyt sen ilmeen, kun se näki kaikki nen NAISET! Pikkumies pomppi tasajalkaa ja kävi jokaista naista tervehtimässä. Siis nyt tarkoitan nelijalkaisia, kaksijalkaisia ei juuri edes huomannut. En kyllä ymmärrä mikä tuolla koiralla on, mutta jotenkin se etsii aina sen vaikeimmin lämpiävän naisen, ja sen pestin otti Hertta. Kyllä sydämet vaan lenteli kun Wallu pisti kaiken hurmauskykynsä peliin. Toisaalta Hertta oli kyllä niin kaunis että en yhtään ihmettele jos sydämet lenteli.

Pienen lenkkeilyn jälkeen menimme takaisin pihalle, jossa oli sitten makkaransyöntikilpailu. Siis koirilla. Wallun vein autoon, kun ei olisi muuten malttanut sivusta katsoa, ja ihailin pikkuisen Susun makkaransyöntitaitoja. Pikkutyttö imaisi makkarat aivan uskommattomalla vauhdilla, jopa Kiri jäi toiseksi. Mutta uskomattomin oli kyllä Wallu, sillä se voitti koko homman, itse vaan katselin silmät ymmyrkäisenä että mitä tuolle minun koiralle on tapahtunut! Illalla Aija ja Rini tulivat käymään, ja Rinin kanssa oli vielä loppuottelu, ja Wallu voitti aivan ylivoimaisesti senkin ;) Hieno pieni koira!

Juhlista jäi todella hyvä mieli, kiitos ja kumarrus Miimille kun jaksoit järjestää upeat pirskeet, ensi vuotta ja pallomerta odottaessa :D

Torstaina oli sitten paimennuksen vuoro. Ensimmäinen kerta tänä kesänä, ja jännitti kyllä hieman onko koira kokonaan unohtanut. No ei todella ollut. Yritän nyt saada videot nettiin (tai siis olen siihen houkutellut erään ihmisen) jotta näette siitä. Mutta näin lyhyesti, kyllä on mies muuttunut viime kesästä. Silloin se paimensi itselleen, ja minulle paimennus oli älyttömän vaikeaa. Nyt on kupletti muuttunut täysin, Wallu haki minusta koko ajan turvaa, ja nyt muutammekin niin että minä olen edessä, ja Sinikka on takana Wallun kanssa, jos Wallu hyväksyy Sinikan sinne. Mutta kyllä tuolla potentiaalia on, kunhan itse opin siellä lauman edessä olemaan. Nyt meni taas ihan huitomiseksi, ja sitten tietysti helpotti kun käsken Wallun maahan, käsky on maa, ja sitten pitäisi käskeä taa. No nyt sitten käsketään taakse. Ja samalla lupauduin toukokuun viikoksi orjaksi Sinikalle, koska mitäpä muuta nuori nainen kesälomallaan tahtoo tehdä ;)

maanantai 4. toukokuuta 2009

Agilitykisoja ja ihania naisia :D

Kylläpäs oli raskas sunnuntai, sekä koiralle että emännälle. Seitsemän aikaan hyvin unisena ilmestyin kentälle. Alettiin rakentamaan rataa ja minä menin kanttiiniin avuksi. Kisat meni oikein hienosti, upeita suorituksia oli hieno katsella, oikein suuret onneittelut vielä kerran Lauralle ja Sinalle, sekä Annelle ja Babille. Voi kun mekin joskus.... Hilkka tuli Kirin kanssa käymään, ja otin lapsen päivähoitoon. Olisitte nähneet Wallun ilmeen, kun aukaisin oven Kirin kanssa. Ei pikkumies tiennyt miten päin olla. Kyllä niitä on niin hauska katsella, kumpikin on niin samalla aaltopituudella. Ikävä taisi olla ollut :D

Sitten sain kodin siivottua ja palasin takaisin kentälle, jonne jäätiin vielä turistiksi Wallun kanssa. Huomasin kentän laidalla tutun ihmisen, Shanti oli tullut käymään kisaamassa. Lähdettiin kävelylle koirien kanssa, ja kyllä taas silmät pyöri päässä kun oikein ihana Dracu päästettiin irti. Huima oli kyllä vauhti kavereilla. Ja taas oli Wallu aivan rakastunut ;) Dracu oli kyllä oikein kaunis nuori neiti, joten en yhtään ihmettele jos on pikkumiehen sydän taas kerran valloitettu. Dante oli kyllä eri mieltä tästä asiasta, hieman tuntui kiukuttavan kun joutui hihnassa olemaan. Oli kyllä mukava taas nähdä, kuinka hyvin Wallu "väisteli" toista urosta, eikä ollenkaan ruvennu urraamaan.

Muutenkin oli aussiepainotteinen päivä, näimpä pikkuisen Susunkin :D Voi miten hassu pieni koira! Ja sitten vielä Lauran Saimi oli myöskin tullut käymään kentän laidalla, ja riemu oli kyllä molemminpuolinen nähdessä (Edelleen sitä mieltä että kunhan koulutus on valmis....)

No nyt sitten vaan torstaita odottamaan, ja videokameraa lainailemaan, jotta saa niitä paimennusvideoita ;)

lauantai 2. toukokuuta 2009

Olen elossa :D Ja koirakin on ;)





No niin, yleisön pyynnöstä päivitän meidä elämää :D Paljon on sattunut ja tapahtunut sitten viime kirjoituksen, ja kiitos hyvän ruuan jaksan sitten siitä kirjoittaakin. Joten lukijat ottakaa hyvä asento, käpertykää sohvalle (ne jotka ovat ostaneet minulta minikannettavan) ja nauttikaa (tai sit nukahtakaa välille ;) ).

Tokoa ollaan treenattu, voi jopa sanoa että usean kerran viikossa, kiitos Hannan joka on uskollisesti käynyt melkein joka kerta treenaamassa. Treenit on menny tosi hyvin, ja edistymistä on joka kerta tapahtunut. Siitä liitteenä Hannan ottama kuva:
Tänään aloitettiin tunnarin opettelu, jossa siis vinkkejä saa antaa, ja se meni kyllä tosi hyvin. Laitettiin ekana miun hajuinen palikka, jonka koira etsi. No ekana se hölmä luuli olevansa esineruutua tekemässä (ja minähän se hölmö olin kun sen lähetin sinne niin että se luuli). Sitten kun vaihdoin itse asentoa niin jopa rupesi homma luistamaan. Kokeiltiin vielä kerran niin että Hannan tuoksuinen kapula oli vieressä, ja Wallu haki minun hajuisen kapulan, kävi nuuskaisemassa Hannan kapulaa ja toi oikean minulle :D

Seuraamisessa ollaan edistytty aivan valtavasti, ja se alkaa jo toimia niin että melkein meinaan ottaa kulmiakin mukaan :D Siinä täytyy edelleen kannustaa koiraa, ja olla itse superpirteä ja iloinen. Ruutu on nyt siinä mallilla että hakee sen kyllä vaikka ei näkisikään sinne vietäväksi lelua, ja vauhti on aivan uskomaton. Muutaman kerran ollaan pysäyttämistä harjoiteltu, niin että käsken sen sinne ja palkkaan pallolla heti kun se on ruudun sisällä.

Noudossa on virtaa aivan liikaa, yrittää varastaa koko ajan. Ja sitten luovutuksen varmuudessa on vielä tekemistä. Sitä harjoitellaan sitten kotisohvalla television katselun lomassa. Hanna kyllä näytti viime kerralla sellaista taistelua,joka varmaan tuolla toimisi oikein vallan mainiosti.
Paikkamakuuta ollaan harjoiteltu, ja paha tapa tuolla on vajota toiselle lonkalle, ja sitä kitken nyt pois palkkaamalla tarpeeksi usein.

Maahanmeno ja istuminen alkaa olla todella nopeita, kun vaan on toiveissa että pallo lentää heti kun menee maahan. Täytyisi lukea varmaan niitä tokonsääntöjä, jotta osaisi taas hieman enemmän. Onneksi on tuo Hanna ja välillä Aija jotka kouluttavat, minä kun en mistään mitään ymmärrä ;D

Agilityä ollaan aika harvakseltaan harrastettu, vaikka tiedänkin et Mika on tulossa tänne muutaman viikon päästä :D Mutta siinäkin on kyllä edistytty, ja kerta kerralta koira kestää enemmän. Ei edelleenkään muita koiria, mutta nyt tekee jo minulle töitä, vaikka kuumuukin välillä yli oikein laitoja myöten. Mutta minä alan oppia näkemään ne tilanteet ja saan sen aina rauhoittumaan. Mutta odotan vaan kun esteet nyt viedään kesälaitumille eikä oo enää puolen tunnin ajomatkaa, niin voi oikeasti alkaa sitäkin useamman kerran pienissä erissä ottamaan, eikä vaan kerran viikkoon suurta rutistusta.

Käytiin Wallun isän omistajan Pirkon luona vierailulla, ja sen jälkeen nauroinkin Pirkolle että värjäskö se Edun ja antoi minulle matkaan? Oltiin viikonloppu siellä,koska minulla oli jalostusneuvojan peruskurssi Helsingissä. Perjantaina illalla kerettiin vaan koirat lenkittää, kun piti jo unten maille mennä. Wallu suhtautui hieman epäluuloisesti Pirkkoon, mutta lauantai-iltana kun tulin takaisin koira oli jo ihan erilainen. Johtui varmaan flexin myötävaikutuksesta ;) Lopputuloksena oli, että maanantaiaamuna kun herättiin Wallu meni ihan pylly maassa Pirkon luo, ja olisi varmaan jäänyt sinne jos olisi ollut mahdollista :D Reissu oli aivan ihana, vaikkakin sekä omistajalle että koiralle tosi rankka. Edu oli aivan ihana, käytin sen lenkillä sunnuntai-iltana, ja nauroin ihan kippurassa kuinka hassu pieni koira se on :D

Muuten meidän elo ja olo menee koko ajan eteenpäin, pikkuisin askelin mutta varmasti ja vakaasti, ja ensi viikolla aloitetaan PAIMENNUS!!!! Sitten lupaan päivittää blogiin kuvia ja mahdollisesti jopa videoita (jos joku kertoo kuinka niitä nettiin saa). Hanna the hovikuvaaja lupasi nimittäin tulla kuvaamaan meidän riekkumista, ja kuulinpa että joku toinenkin pohjolan elävä olisi tulossa tänne, ja muistelen että hänelläkin kamera pysyy sievissä pikku käsissä. Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna agikisoihin suunnistaa, ja älkää peljätkö, ihan työntekijänä olen sinne menossa ;D