"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

torstai 30. tammikuuta 2020

Seksilomalla Itävallassa



Nyt kannattaa ottaa hyvä asento sohvalta, kuumaa juomista ja jotain hyvää syömistä. Koska tässäpä olisi meidän seksilomareissu Itävaltaan!

Ollaan Lauran kanssa jo pitkään mietitty, että jospa Lystille tulisi pennut. Ja olisiko vuosi sitten Laura kysyi että jos Lystille löytyy sopiva uros, niin voisinko minä antaa Lystin leasingiin? Ja tokihan minä suostuin. Ensinnäkin, itse henk.koht tykkään tuosta eläimestä todella paljon, ja mikäli oikea uros sille löytyisi, olisin täysin valmis ottamaan siitä pennun itselleni. Ja vaikka tiedänkin Lystin negatiiviset puolet, on siinä silti huomattavasti enemmän positiivisia puolia. Joten sitten Laura alkoi etsimään urosta. Ja ehdottamaan niitä minulle. Ja voin kertoa, että ihme kun Lauralla ei mennyt minuun hermot, kun jokaisen uroksen kohdalla oli sellainen "no oishan se ihan kiva, mutta..." Pari urosta oli sellaista, jotka kyllä hyväksyin, mutta ne menivät mönkään ihan muiden syiden takia. Ja kun Laura sitten ilmoitti että Itävallassa olisi alkuperäisen ykkösehdokkaan täysveli, ja luin koirasta, niin siinä oli vaan heti sitä "jotain". Omistajan kertomus Dashistä oli todella mieluinen, ja sitten kun omistaja vielä kirjoitti todella pitkän tarinan koirasta ja laittoi mukaan ison nipun valokuvia, joissa näkyi kattavasti elämää koiran kanssa, olin myyty ajatukselle että kyllä, Itävalta olisi juuri oikea paikka seksilomalle. 

Oli myöskin täysin selvää, että minä lähtisin mukaan reissuun. Ei sillä, ettäkö Lysti olisi tarvinnut minua pitämään tassusta reissun aikana, mutta kyllä en olisi mistään hinnasta tätä kokemusta jättänyt pois. Joten sitten vaan pomolle ilmoittamaan "lähden seksilomalle Itävaltaan, en tiedä yhtään millon, enkä sitä, kuinka kauan siellä olen, mutta käykö tämä?" Pomo katsoi hieman hitaasti, ja totesi että kai sen on sitten käytävä.

Mutta koska piti kuitenkin saada "suuntaa-antava" päivä juoksujen alkamiselle, niin excel-taulukko esille ja siihen juoksujen alkamispäivät, ja suuntaa-antava päivä oli 8.12.2019. Ja koska koirasta sanottiin jo luonnetestissä, että se ekana tekee excel-taulukon ja toimii vasta sitten, niin kävi nytkin. Juoksut alkoivat muuten juuri tuona päivänä!

Laura kyllä hieman harmitteli että voi kun olisikin kysynyt tärppipäivien päivämäärää 😂 Olin jo selvittänyt, että Kivuttomalla on progelaite, jolla saadaan näppärästi tulokset vaikka joka päivä otettua, niin sovittiin Lauran kanssa että koska juoksut alkoivat sunnuntaina, niin ensimmäiset proget otetaan perjantaina. Ja koska on olemassa hyvä tuuri, huono tuuri ja Marin tuuri, niin progelaite hajosi torstaina. Joten ei auttanut muu kun että menin lauantaiaamuna Kivuttomalle, otettiin näyte koirasta, ja lähdin viemään sitä Kuopiooon. En jostain syystä luottanut siihen, että posti sen olisi samana päivänä toimittanut perille.

Progesteroni (S/HP)
Tulos: 0.34 ng/ml
--------------------------------------

Kommentit ja lisätiedot:
Koiran kiimankierto:

< 1.50 ng/ml proestrus
2.0-5.0 ng/ml LH-piikki
5.0-10.0 ng/ml estrus (ovulaatio)
15-20 ng/ml hedelmöittyminen

Progesteronitasot nousevat koirilla hyvin yksilöllisesti. Tuloksen ollessa 2-3 ng/ml, on ovulaatioon aikaa keskimäärin 2 vuorokautta. Tuloksella 3-4 ng/ml keskimäärin 1 vrk


 Tuloksen saatuaan Laura päätti, että seuraava otetaan keskiviikkona, ja nyt alkoi jo ihan pikkuisen kauhistuttamaan. Jotenkin oli vaan ajatellut että matka on sitten joskus tulevaisuudessa, ja nyt se olisikin ihan kohta käsillä. Kivuttomalta luvattiin, että uusi laite olisi alkuviikosta paikalla, joten pitäisi saada sitten keskiviikkona näyte ihan Joensuussa. Hieman kyllä olin skeptinen asian suhteen, mutta kovasti sieltä vakuuteltiin että näin olisi. Mutta jokainen voi varmasti arvata, kuinka siinä kävi. Ei tullut laitetta, ja itse asiassa maanantaina Lily alkoi olla kovin kiinnostunut Lystin peräpäästä, ja treeneissä Lysti alkoi kääntämään minulle häntää. Joten pikamuutos suunnitelmiin, ja tiistaina aamulla heti kahdeksalta Kivuttomalle, joka on siis Reijolassa. Siellä Tanja oli jo valmiina ottamaan verinäytettä, jotta voisin sen lähteä kiikuttamaan heti linja-autolle. Kun verinäyte oli valmis, ajoin matkahuoltoon Lylykoskentielle (aivan toisella puolella Joensuuta), jotta sain pakettiin tarvittavat osoitetiedot ja maksettua lähetyksen.

Lylykoskentieltä ajoin linja-autoasemalle, joka taas oli toisella puolen Joensuuta. Kerkesin linja-autoasemalle juuri kun linja-auto oli lähdössä, ja nakkasin paketin kuskille jolle vannotin että muistaa sitten varmasti jättää paketin Kuopioon eikä vie sitä Vaasaan asti. Ja sitten alkoi ihan armoton jännitys, sähköpostia tuli kyllä päivitettyä päivän aikana aika monesti. Olin Millan kanssa sopinut, että Lily menee hoitoon heille, ja että käydään töitten jälkeen lenkillä ja siitä Lily jää jo Millalle. Ja koska kaikkihan tietävät, että minä en juurikaan katsele säätiedotuksia, niin onneksi Milla oli katsonut seuraavan päivän säätiedotuksen, ja kun tulos tuli, totesin että eiköhän tästä jouda ajella Röykkään jo ihan samana iltana. Joten Lily Millalle, pikapakkaus ja kohti Röykkää. Seksiloma alkakoon! Ja ps.uusi laita muuten tuli tasan sillä hetkellä Kivuttomalle, kun saatiin näyte Kuopioon.

Progesteroni (S/HP)
Tulos: 1.46 ng/ml
--------------------------------------

Kommentit ja lisätiedot:
Koiran kiimankierto:

< 1.50 ng/ml proestrus
2.0-5.0 ng/ml LH-piikki
5.0-10.0 ng/ml estrus (ovulaatio)
15-20 ng/ml hedelmöittyminen

Progesteronitasot nousevat koirilla hyvin yksilöllisesti. Tuloksen ollessa 2-3 ng/ml, on ovulaatioon aikaa keskimäärin 2 vuorokautta. Tuloksella 3-4 ng/ml keskimäärin 1 vrk.

Laura alkoi heti hoitamaan lentoja meille, ja sovittiin että majoitus ja vuokra-auto hoidetaan keskiviikkona kunhan pääsemme Lauran luo.

Keskiviikkona katsottiin vielä, että koiralle on oikeat lääkitykset kunnossa, passit löytyvät kummallekkin, eväitä on tarpeeksi ja että kaikki tarvittavat asiat ovat mukana. Löysin myös oikein ihanan majoituspaikan uroksen kodin läheltä, ja pienen selvittelyn jälkeen saimme varmistettua, että myös Lysti on sinne tervetullut. Myös vuokra-auto saatiin varattua, ja koska ajaminen varsinkin Wienissä ihan hieman hirvitti, niin pelasin varman päälle ja varasin Skodan niin olisi ainakin tuttu ja turvallinen auto jolla kurvailla.
Lento lähti 8:30 Helsingistä, ja kentällä tuli olla kahta tuntia ennen koska koira oli mukana. Joten aamulla pirteänä ja iloisen ylös viiden aikaan, aamulenkki ja kohti lentokenttää. Lysti oli täysin oma itsensä lentokentällä, olisi kovasti halunnut moikata kaikkia jotka vähänkin hänen suuntaansa katsoivat, ja oli jo hyppäämässä liikkuvalle matkatavarahihnalle. Onneksi olin jo tarkoituksella laittanut hihan mahdollisimman lyhyelle. Yllätyksekseni Finnairin nainen, joka hoiti lähtöselvityksen oli vähintäänkin tympeän oloinen naine, joka vielä totesi jotenkin "minä kun en noista koirista ymmärrä" kun odoteltiin että boksille tehdään tarkastus. Sitten koira sinne, ja katsoin kuinka häkki vietiin takahuoneen puolelle. Tässä vaiheessa alkoi oikeasti kammottamaan, kuitenkin oli aika monta kauhutarinaa kuullut koirien lennoilla sattuneista tapaturmista ja koirien karkuuttamisista ym. kauheuksista. Ja varsinkin kun henkilökunnan asenne oli vähintäänkin aika tympeä. Mutta onneksi tuota ei kerennyt kauheasti miettiä, kun piti mennä itsekkin turvatarkastukseen, jossa satunnaisotantana vielä pääsin huumetesteihin. Siitä muumikauppaan, koska pitihän sitä ostaa tuliaiset Itävallan päähän. Ja mikäs sen parempi tuliainen kun metalliset muumimukit?


Lento meni nopeasti, ja jokaisen ilmakuopan kohdalla mietin että mitähän se Lysti tuumaa moisesta? Heti kun lento laskeutui, aloin nopeasti etsiä että missä se koiruus oikein olisi. Voin muuten kertoa että sekä Suomen että Itävallan päässä ei muuten millään tavalla ollut ilmoitettu, että mistä koiran saa noutaa. Itävallassa häkki oli vieläpä jätetty vaan oven viereen, eikä kukaan reagoinut millään tavalla, kun otin häkin kärryyni ja lähdin vähin äänin paikalta. Onneksi kukaan muu ei ollut halunnut koiraani, koska se olisi ollut täysin mahdollista. Kysyin myöskin tullista, että haluavatko he tarkistaa koirani papereita, ja vastauksena oli epäuskoinen ilme ja toteamus että eipä ole tarpeen. No eipä sitten. Seuraavana to do-listalla oli vuokra-auton etsiminen, ja se olikin näppärästi aivan toisella puolen terminaalia. Voin muuten kertoa että vähintäänkin riittävästi tuli käytettyä hissejä tämän matkan aikana.

Kun pääsin vihdoin auton luo, otin koiran häkistä ja nauroin, että just näin paljon koiraa oli ahdistanut lentomatka. Toinen oli ihan täysin sitä mieltä että tää on parasta ikinä, voidaanko tehdä matka uudelleen? Toki, olenhan minä aina tiennyt että tuo koira ei paljosta hetkahtele, mutta on toi lentäminen vaan miusta itsestänikin sen verran epämiellyttävää, että voisi koiraakin se hieman rasittaa.

Seuraava ihana hetki oli huomata, että Itävallassa sai ajaa vähintäänkin riittävän kovaa. 140km/h oli selkeästi normaali matkavauhti, ja sehän minulle kyllä passasi. Myöskin hieman huvitti tuo kylttien määrä risteyksissä. Siitäpä sitten katsomaan että minne olinkaan menossa? Onneksi navigaattori neuvoi erittäin hyvin koko matkan perille, vaikka välillä tulikin aina pieniä muutoksia reittisuunnitelmaan kun huomasi jonkun mielenkiintoisen paikan tai kaupan ja pienen lenkin jälkeen onnistui löytämään taas alkuperäiselle reittisuunnitelmalle. Ja kun ei ollut mitään minuuttiaikataulua, niin senkin puolesta pystyi hyvin seikkailemaan.

Ihan ensimäisenä oli suunta kohti hotellia, ja koiran lenkitys. Dashin omistajien kanssa oli sovittu, että mennään sinne kunhan he pääsevät töistä. Joten kerkesi hyvin viedä tavarat hotellihuoneeseen, joka muuten oli erittäin siisti ja tilava. Muutenkin hotellin valinta oli kyllä erittäin hyvin onnistunut, aamupala oli erittäin hyvä (jopa miulle!) ja asiakaspalvelu oli kyllä aivan kympin arvoista. Huomasin siis että hotellin alakerrassa on ravintola, ja kysyin saako sieltä gluteiinitonta ruokaa. Ja tämä huomiotiin myös aamupalalla, jossa minulle joka aamu tuotiin erikseen gluteiinittomat sämpylät.
Hotellin takapihalle oli tehty patio, jossa oli lämpölamput ja kaunis iltavalaistus. Myös ravintolan puolelle olisi saanut koiran viedä, joten todellakin koiraystävällinen hotelli!

http://www.hotel-ohr.at/ löytyy hotellin tiedot, mikäli siulle tuli suuri halu mennä juuri tuohon hotelliin Itävallassa! Toki, täytyy muistuttaa että tämähän on siis lähellä Wieniä, eli ei lähellä niitä vuoria mitä suurin osa ihmisistä varmaan menee Itävaltaan katsomaan? Toki, miulle oli kyllä ihan riittävät nuokin vuoret jotka tuolta näkyivät. Mutta paikalliset olivat erittäin tarkkoja, että nämä heidän eivät ole "oikeat" vuoret.

Koira oli tässä vaiheessa jo lenkitetty, joten sitten alakerran ravintolaan syömään oikein maittava pihviateria. Tähän täytyy muuten mainita, että missään ravintolassa ei muuten ollut englanniksi ruokalistaa. Joten googlekääntäjä ja tarjoilija olivat kyllä tarpeen, että minä sain ruokaa. Yritin valita jo valmiiksi aina sellaisen ruuan, jotta ei tarvitsisi ihan kauheeasti alkaa muuttelemaan annosta.
Mutta yllättävän hyvin ruokailu onnistui näinkin ruokavammaisena ravintoloissa, ainut josta en saanut mitään ruokaa oli yllätyksekseni Burger King. Koska sehän oli ensimmäinen johon tarjouduin, koska jotenkin ajattelin että siellä nyt onnistuu ihan varmasti miun ruuan tekeminen. Mutta ei muuten onnistunut. Mutta ette te varmasti halua tämän enempää miun ruokailusta lukea, joten palataanpa asiaan.

Joten sitten alkoikin olla jo aika lähteä kohti Dashin kotia. Nyt alkoi jo jännittää aika todella kovasti.
Dash oli juuri sellainen kuin omistaja oli sitä kuvaillutkin. Rehellinen, avoin koira, joka on leikkisä ja iloinen. Koira oli suoraan sylissä, kun ovi avautui. Ja heti kantamassa lelua jotta voidaan leikkiä. Ja leikki muuten todella hyvin, joten myöskin taistelutahtoa löytyi, kuten omistaja olikin sanonut.

Ulkonäöllisesti Dash oli jopa hieman paremman näköinen kuin mitä kuvissa, hyvin selkästi uros ja sen rakenne oli ainakin omaan silmään erittäin passeli. Ja nyt pahoitteluni, en oikeasti älynnyt ottaa videota tai kuvia ollenkaan. En ymmärrä kuinka tälläinen virhe someaikana pääsi käymään?

Kun olin hetken tutustunut Dashiin, oli aika katsoa mitä Lysti olisi tuosta miehestä mieltä. Ja se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, kummankin osalta. Ei mennyt montaakaan minuuttia kun leikki muuttui ihan selkeästi ja Dash olikin jo Lystin selässä. Onneksi Laura oli kertonut minulle mitä tuossa tilanteessa pitää tehdä, ja menin koiran luo pitämään sen paikoillaan. Täytyy kyllä sanoa että ei sitä ihan kauheesti tarvinnut kiinni pitää, enemmänkin ehkä olla vaan siinä vierellä.

Olo oli kyllä vähintäänkin helpottunut, koska myös tästähän ei ikinä voi tietää kuinka tämä menee. Toki, uroksella on jo jälkeläisnäyttöä, joten osaa selkeästi hommansa, mutta silti. Ja se mikä oli täysin selvä sekä minulle että Lauralle, oli se että koiraa ei ns. pakoteta ja mikäli astutus ei onnistu luonnollisesti, se ei sitten onnistu. Joten oli tämä kovin mukavaa, että onnistui jo heti ekalla kerralla, koska nyt pystyi rentoutumaan. Juteltiin vielä hetki Dashin omistajan kanssa ja tehtiin paperit astutuksesta, ja sitten olikin loppuilta vapaana.

Koska kello alkoi olla jo aika paljon, ja takana oli jo useamman tunnin reissaaminen, ei ollut vaikeaa päättää mennä kaupan kautta takaisin hotellille.

Hieman nauratti tuo iltapala, mutta eikös meetvurstilla, suklaapatukalla, skumpalla ja vedellä jaksa vallan hyvin yhden illan? Joten hotellille, koiran lenkitys ja sitten hetki seuraavan päivän suunnittelua ja sitten valot sammuivatkin jo sekä omistajalla että koiralla.


Seuraavalle päivälle oli astutus taas varattu niin, että kunhan omistajat pääsevät töistä, voimme mennä sinne. Joten aamulla koiran lenkitystä, hieman shoppailua koska joululahjat olivat täysin vielä ostamatta, ja joulun valmistelut muutenkin olin saanut ulkoistettua. Täytyy kyllä sanoa että upeat lenkkimaastot olivat kyllä aivan upeat. Onneksi kelitkin suosivat, ja perjantaina oli oikein lämmin päivä.



Käytiin Lystin kanssa tutustmassa villisikametsään, jossa muutaman kerran Lysti selkeästi alkoi haistelemaan metsän puolelle ja en todellakaan uskaltanut päästää koiraa vapaaksi. Onneksi metsästä löytyi myös sellainen sika jonka luokse uskaltauduttiin. Perjantain astutus onnistui vielä paremmin kun torstain, nyt nimittäin ei koirat edes leikkineet, vaan ruvettiin suoraan itse asiaan. Hieman nauratti kun perjantain astutuksesta vastasi Georg, ja ei todellakaan keretty kun sanoa moi ja koirat olivatkin jo nalkissa.

Ala siinä sitten keksimään keskustelun aiheita, kun koirat puuskuttavat vieressä. Mutta taas kerran, ei meitä juurikaan tarvittu muuta kun vieressä olemaan. Kumpikin kyllä tiesi mitä tehdä.

Mentiin vielä astutuksen jälkeen vuorille reippailemaan, mutta koska pimeä alkoi jo tulla, ei kauhean pitkää keretty maisemista nauttia.

 Tässä vaiheessa alkoi olla jo aika riemuisa olo. Astutukset olivat onnistuneet vähintäänkin oppikirjamaisesti, koira nautti olostaan reissussa ja eipä tuon helpompaa reissukumppania voisi olla. Mikään kun ei tunnu Lystin elämää järkyttävän. Omistajakin sai nauttia maisemista, ja joulun tunnelmasta. Itävallassa tuntui olevan nimittäin menossa liikenneympyröiden kilpavarustelu menossa. Selkeästi oli kilpailu siitä, kenellä on kaunein liikenneympyrä. Harmi kun niistä ihan kauneimmista ei saanut kuvia, kun piti keskittyä tuohon ajamiseen. Ja en ajanut ihan 140km/h noissa ympyröissä!

Yksisarvinen löytyi!
Lauantaina vielä viimeinen astutus, ja sen jälkeen mentiin katselemaan nähtävyyksiä. Yritin kyllä löytää myös noita puuttuvia joululahjoja, melko huonolla menestyksellä. Ja tässä vaiheessa muuten menee niin hermo noiden kuvien järjestyksen kanssa, kun tämä pohja ei vaan suostu laittamaan niitä sinne minne ne haluaisin. Joten taidan vaan laittaa noi loput kuvat tekstin loppuun, pahoitteluni!

Lauantai-iltana pääsimme vielä Kathrinin ja Georgin kanssa illalliselle, ja alkuun ihan aavistuksen jännitti, kuinka tuo ruokaraivo osaa olla ravintolassa, mutta sehän meni kuin vanhalta tekijältä. Alkuun piti käydä moikkaamassa myös viereisen pöydän ruokailijat, mutta sen jälkeen pystyi nukkumaan siihen asti kunnes Georg heltyi ja alkoi tiputtelemaan ruokaa neitokaiselle. Ja sen jälkeen Lysti olikin täysin ihastunut, ja loppuaika menikin kytätessä, milloin seuraava pala tippuu.
Lysti pääsi ravintolaan

Löydä kuvasta joulukuusi?
Ja sunnuntai-aamuna olikin aika pakata tavarat ja suunnata yhden pysähdyksen taktiikalla kohti lentokenttää. Nimittäin pääsimme myös tapaamaan Dashin kasvattajan Susannen ja hänen koiransa. Sain myös seurata kuinka hän opettaa koiriaan paimentamaan, ja täytyy sanoa että on siinä vaan taitava koiranohjaaja, puhumattakaan taitavista koirista! Näin myös Dashin äidin, joka oli kyllä varsin suloinen koira myöskin. Mutta koska kaikki ihana loppuu liian nopeasti, niin loppui myös aika, joten oli pakko suunnata kohti lentäkenttää.

Ja olikin todella hyvä että mentiin sinne ajoissa, sillä vuokra-auto palautettiin ihan toiselle puolen koko lentokenttäkompleksia, ja siitä kun päästiin kentälle, ja hetki istuttiin niin olikin jo aika luovuttaa koira henkilökunnalle, joka tällä kertaa oli erittäin mukavaa ja ystävällistä, ja sitten juosta kauhealla kiireellä tax-free läpi, ja ostaa joululahjoja ja tuliaisia ja sitten olikin jo lennolle lähdön aika. Toki sain mie tässä välissä reissun ainoan paniikkikohtauksen, mutta se meni onneksi nopeasti ohi kun löysin kentältä pienen hiljaisen kolon jossa sain hetken hengittää. Ei ole noi suuret väkijoukot enää miun juttu.

Suomessa koiran löytäminen kentältä oli hieman haasteellisempaa kuin Itävallassa, mutta nyt sentäs koira ei vaan odottanut hallissa, vaan ihan jopa tahdottiin nähdä koiran boerding pass ennen kun se luovutettiin minulle. Edelleenkään kukaan ei kyllä mitään muita papereita tahtonut nähdä. Ja Lysti oli edelleen ihan innoissaan lentämisestä. On se vaan oikeesti niin mahtava pikkukoiruus!

Suuri kiitos Kathrin ja Georg, oli aivan upea tavata! Ja kiitos että saimme tutustua myös Dashiin, toivotaan että meillä on monta tuliaista myös Lystin mukana 💓 Koska tuosta pentueesta tulee vaan niin huikea!
Aina pitää löytää kirkko



Kolopesijä mahtuu myös yöpöydän alle

Ihana aamupala

Lampaita

Viimeinen poseeraus ennen kotimatkaa

Jyrkkää oli

Yhteisselfie

Kirkko

Gluteiiniton hamppari. Ei tarvinnut pelätä oireita?

Hiltonissa vessassa


Takaisin suomessa. Hei hei 140km/h!


Söpöläiset

torstai 9. tammikuuta 2020

FI KVA JK3 HK3 EK3 TK3 Of Gurrent Extreme Evita ”Lily” 28.5.2009-29.12.2019



Minun mieleni, maailman tärkein ja ihanin Lily Koira joka antoi koko sydämensä minulle, rakasti virheistä huolimatta pyyteettömästi, joka tunsi minut paremmin kuin kukaan muu on nyt poissa. Sydämeni tuntuu räjähtävän tuskasta. Olen niin onnellinen, että juuri tuo koira tuli elämääni ja opetti minulle enemmän kun kukaan voi opettaa. Vaikka olikin kaikki mitä en halunnut, ja silti kaikki mitä tarvitsin. Vie Wallulle terveisiä, sano että en tule ikinä unohtamaan teitä kumpaakaan
”Kun järki tai tunteet eivät riitä päätöksen perusteiksi, on etsittävä vastausta sieltä missä lepää rauha”
Viimeisen kerran rakas, olet vapaa
Kiitos Minna että annoit tämän koiran minulle Tulen olemaan siitä ikuisesti kiitollinen!
Vielä en pysty kirjoittamaan muuta, pelkkä ajatuskin asiasta saa minut itkemään. Mutta kunhan aikaa on mennyt hetki, istun alas ja alan selaamaan kuvia ja kertomaan tarinoita maailman ihanimmasta koirasta!