Onneksi voittajan ja alokkaan välissä oli pieni hengähdyshetki, niin kerkesin kasata itseni Lystikkääseen tunnetilaan. Koe alkoi siruntarkastuksella, ja sen jälkeen sitten odoteltiinkin aika pitkä tovi ennen kun tuomari tuli avaamaan kokeen. Lystille odotus tuntui käyvän enemmän kun hyvin, kun sai purkaa tuntojaan ja energiaansa. Hyvin se kyllä jaksaa odotella, ja parastahan tuossa on se että sitä ei kyllä yhtään kiinnosta mitä muut koirat tekevät sen vieressä. Meidän paikkamakuun viereinen koira murisi Lystille, mutta ei sitä kyllä mitenkään se asia häirinnyt. Tuomaria kävi moikkaamassa kun sanoin että tuossapa on tuomari, käy sanomassa moi.
Ja sittenpä mentiinkin jo kehään. Ainut vaan että tuomarihan ei toki tullutkaan perässä, joten siinä jouduttiin hetkinen odottamaan ennen kisan alkua, mutta hyvin jaksoi silakka odottaa vuoroaan. Nauratti ihan hulluna, kun joka kerta kun ohjaajat sanoivat maahan, Lysti ihan pikkaisen tökkäsi minua jalkaan, ihan kuin sanoakseen että "minä se en mene maahan ennen kun SINÄ käsket". Joten kuuntelutreenit ovat siis onnistuneet aivan mainiosti. Eikä sitä kyllä näköjään häirinnyt myöskään nuo vierestä lähtevät koirat. Joten 10 suoritushan tuo todellakin oli.
Ja koska oltiin alokasluokassa, niin järjestyshän oli tasan se mikä on säännöissäkin. Seuraamisessa mie ite kämmäsin ensimmäisen täyskäännöksen, ja sitten hieman kyllä ihmettelin miksi koira seurasi niin hassusti, mutta sekin selittyi sillä, että parin viikon takainen lampaan kanssa törmäys oli jumittanut kirpun niskat, ja nyt niitä onkin sitten hoidettu sekä hieronnalla, että akupunktiolla. Ja silakka on nyt saanut opetella myöskin botin käytön. Ilman että se syödään päältä pois. Mutta siitä siis 8,5.
Maahan olisi voinut mennä hieman nopeammin, koska osaa sen treenissä kyllä paremmin. Luoksetulossa malttoi hyvin odottaa, mutta vauhti oli hieman hidas minun makuun. Mutta tuli suoraan eteen, ja ilman pomppua sivulle. Näistä kaikista liikkeistä 10. Kapulan pidossa näkyy vielä keskeneräisyys irrotuksessa, mutta onneksi ohjaajalla on nopeat refleksit. Joten siitä 9.
Kaukoissa piti ihan todella tarkkaan katsoa, kun se pomppaa että liikuiko ne jalat, mutta ei ne kyllä liikkuneet. Sillä vaan on ilmava pylly? Ja hyppy. Voi herranisä sentäs. Voisihan sitä vaikka vähän edes vauhtia ottaa? Joten kaikista näistä 10, samoin kun kokonaisvaikutuksesta, ja yhteispisteet 193,5 ja ykköstulos sekä elämäni ensimmäinen KP. Kyllä tuo vaan on niin hiton hauska koiruus, ja näköjään se on sitä myös koetilanteessa. Sen kanssa ei kyllä tarvitse yhtään jännittää!
Mutta eli päivän tavoitteet menivät enemmän kuin hyvin putkeen, ja kumpikin tytöistä nappasi itselleen ykköstuloksen. Joten aika taitavat koirat minulla kyllä on! Täytyy olla vaan tyytyväinen kummankin suoritukseen, ja nyt päästään Lystin kanssaoikeasti treenaamaan tokoa, eli kohti ylempiä luokkia mars!
No niin, nyt minulla olisi sitten edessä se, mistä kaikki ovat pelotelleet. Eli kisaaminen kahdella koiralla. Kuin hienoa! Meillähän piti olla Lystin kanssa jo kuukausi sitten tämä hetki, eli olin ilmoittanut sen Poksille tokokokeeseen, mutta koska juoksut, niin jouduttiin sitten kuitenkin lähtemään Pieksämäelle hakemaan tuota alokasluokan tulosta. Ja koska ollaan nyt Lilyn kanssa painittu niin pitkään tuon mielentilan kanssa, oli aika testata onko painiminen auttanut. Joten ilmoitin sitten kummankin kisaan mukaan.
Ja aloitetaan kisajärjestyksestä, eli ekana Lilyn suoritus. Päätin jo ennen kisaa, etä nyt ei ole tuloksella mitään merkitystä, ainoastaan sillä että koira ei yksinkertaisesti saa yhtään äännellä. Tein menomatkalla mielessäni mielikuvaharjoituksia siitä, mitä sitten jos se ääntelee, ja sain itseni oikein hyvään kisamoodiin. Paikan päällä oli reilusti ennen suorituksen alkua, ja kerkesin siellä vielä katsomaan muutaman EVL-koirakon ja miettimään vielä kertalleen sotasuunnitelman. Ilokseni huomasin myös, että voittaja oli jaettu kolmeen osaa, eli ensimmäisenä paikkamakuu, sitten luoksetulo, L, ohjattu nouto ja seuraaminen, ja viimeisessä setissä tunnari, kaukot, ja metalli.
Paikkamakuusta ei ole videota, mutta siitä saatiin 10. Ja me siis saatiin mentyä ensimmäistä kertaa pitkään aikaa normaalisti paikkamakuuriviin. Lily odotti todella nätisti, ja ennenkaikkea rauhallisesti käskyä, ja oli hiljaa koko suorituksen ajan. Eikä ollut kuulemma edes haistellut maata. Eli treenit ovat tässä(kin) asiassa tuottaneet tulosta.
Luoksetulo 8,5: Alussa hieman läähätteli, mutta yllättävän skarppina odotti, ja Lilyksi tuli kyllä nopeasti luokse, eikä myöskään valunut kun yhden askeleen verran stopissa. Ja melkein laukaten loppuun asti. Tähän olin todella tyytyväinen.
L 7: Tässä alkaa näkemään että alkoi valumaan kisamoodiin. Huono seuraaminen, ja meinasi lähteä mukaan seisomisessa. Hidas istuminen, mutta niinhän se on aina. Mutta liikkeen loppua kohti alkoi tsemppaamaan, ja se oli hyvä.
Ohjattu nouto 8: Tämä on ollut se meidän ehdottomasti pahin liike koko voittajaluokassa. Ja alla pienoinen hiipuminen edellisessä liikkeessä. Mutta kas, treenihän on todellakin tuottanut tulosta! Skarppasi aivan selkeästi, ja nyt hänellä oli todellakin tehtävä. Pieni piip kapuloiden viennin aikana, mutta aivan selkeästi koira nyt tietää mitä tapahtuu tässä liikkeessä. Ja herranisä sentäs, laukalla kapulalle! Eli meille tuo 8 on aivan kun 10 aika monelle muulle. Tykkäsin todella kovasti koiran mielentilasta tässä liikkeessä. Käyköhän kohta niin että tästä tulee Lilyn lemppariliike!
Seuraaminen 7,5: No joo. Ehkä itsellä meni jo kaikki energia tuohon ohjattuun, ni jotenkin tahtoi vaan seuraamisen pois alta ja halusi pois kehästä. Tuo mihin pitää nyt kiinnittää huomiota, on tuo liikkeen aloitus. Se joka perusasennossa hieman katoaa. Ainoastaan tuossa ohjatussa sitä ei tapahtunut. Eli siihen pitää nyt keksiä jotain. Ja tuo peruuttaminen. Kun se osaa niin hienosti peruuttaa treeneissä, ni mikä hitto siinä on että se ei vaan sitä osaa tehdä kokeessa? Ei askeltakaan?!? No mutta eihän tuo ollut siis lainkaan meidän huonoimpia seuruita, eli kyllä se treeni on vaan auttanut tuohonkin!
Ruutu 9,5: Tämä jäi ihan kokonaan alkuperäisestä kertomuksesta pois. Siinähän ei ollut mitään erikoista, mutta tässäkin näkee koiran vapautuneisuuden. Lilyksi todella vauhdikkaasti ruutuun, nätisti odotti ja hyvin tuli seuraamiseen.
Ja sitten koira autoon, hetki hengähdystä, ja koira uudelleen autosta seuraavaa osiota varten. Olo oli kyllä todella onnellinen, koska tuo pelottavan kauhea ohjattu oli nyt takanapäin.
Tunnari 9: No toki olihan se sitten tämä. Liike jossa myös oli meillä iso ääntelyongelma. Ja liike jonka olin unohtanut koko treenirepertuaarista aivan täysin, ja viimeisellä viikolla otetiin pari kertaa koko liikettä. Mutta tässä sen näkee, että eihän se koira ole sitä unohtanut, ja jos mielentila on oikea, se kyllä sen osaa. Toki olihan tuossa nähtävissä pientä himmailua, mutta Lilyksi tuo liike meni kyllä todella hyvin. Ja nyt tuo minun kääntyminen onnistui, nimittäin vaikka sitä ahdisti, niin se ei silti vuotanut. Mutta minun palkkaus ei todellakaan onnistunut tässä. Nyt siihenkin on tulossa muutos, kokeillaan treenissä uutta tekniikkaa siihen
Kaukot 8: No mutta nehän meni hyvin! Tuo miun aloitusliikkeen korjaus oli, hyvä, koira keskittyi tosi hyvin (vaikka alussa käänsikin pään) ja ei liikuttanut kun kaksi kertaa takajalkojaan. Ja hieman nauratti tuo mekon asettelu maahan mennessä. Ettei helmat rypisty!
Metalli 8. No joo. Tuota liikettä ei muuten tehdä ikinä treeneissä. Ja aina se tekee sen samalla tavalla. Täysin samalla.
Kokonaisvaikutelma 9, kuulemma pitkälti sen vuoksi, kuinka mie jaksan kannatella koiraa. No joo, olisihan se mukava jos ei aina tarviis. Mutta toisaalta, me ollaan tiimi. Ja nyt ensimmäistä kertaa tosi pitkään aikaan alkaa näkymään valoa. Ja ai niin! Nyt täytyy sanoa että voittajaluokassa järjestelyt toimivat erittäin hyvin. Liikkuri oli juuri sellainen kun sen pitääkin olla, eli en edes huomannut koko miestä, ja mitään pitkiä odotusaikoja ei ollut. Joten kokonaisuutena todella hyvän mielen kisa. Ja ai niin, toki ihmisiä kiinnostaa, että mitä me sitten saatiin: No 1/4 sijoitus, pistein 271 ja ykköstulos. Eli kuten olen monesti sanonut. Kyllä se osaa, jos vaan mielentila on oikea. Ja nyt se ihan selkeästi oli.
Perjantaina meillä alkoi kauan odotettu ja kaivattu loma. Minullahan on siis vielä viime kesän kesälomia ollut pitämättä, ja niitä nyt sitten käytettiin lomailuun joka meni kyllä aika matkustuspainotteiseksi. Perjantaina pakattiin auto kattoa myöten täyteen ja lähdettiin paimennuksen kautta kohti Röykkää Lauran luo. Lilykin pääsi mukaan reissuun. Lauantaina oli vuorossa jokavuotinen, aina niin palkitseva, aussieyhdistyksen vuosikokous. Kyllä sitä taas mietti että onkohan tässä yhdistystoiminnassa mitään järkeä? Ja etä jokohan sitä ensi vuonna ihan oikeasti antaisi noiden jotka huutaa koviten tulla kokeilemaan kuin ihanaa tämä homma onkaan. Ja kun kerta he osaavat ja tietävät parhaiten, niin mitäpä sitä tälläinen tunari tuolla toisaalta tekeekään? Mutta samalla siis sain loppuun 4/4 tilinpäätösestä ja nyt voikin vaan levätä laakereilla loppuvuoden? Eikun... No ja saihin Lily hienon, omasta kuvastaan tehdyn Vuoden Palveluskoira-diplomin.
Lily pääsi lenkille sukulaistyttönsä kanssa, ja alun välien selvittämisen jälkeen lenkki sujuikin oikein hyvin ja olipa mukava nähdä Jaanaakin pitkästä aikaa. Ja kyllä nuo tytöt sukulaisiksi tunnisti, paljon niissä oli kyllä samaa!
Sunnuntaina meillä oli BH-kokeen harjoitteluarvostelut ja tuomarikurssin loppukoe, jonka suoritin hyväksytysti ja pääsen siis nyt tekemään harjoitusarvosteluja. Päällekkäisten aikataulujen vuoksi en vielä pääse tuomarikurssi2 suorittamaan, mutta käydään nyt tässä välissä ylituomarikurssia ja harjotteluita jo pois alta. On kyllä erittäin mielenkiintoista, ja tykkäsin kovasti meidän kouluttajasta, Tiina Hiljasesta. Osasi kyllä vääntää rautalangasta montakin asiaa, jotka selvensivät myös kisaajan näkökulmaa kokeissa. Erittäin mielenkiintoine kesä siis tulossa!
Siitäpä sitten pakattiinkin auto ja lähdettiin kohti Lempäälää. Olipas muuten Lily onnellinen kun pääsi pitkästä aikaa kasvattajansa luokse. Oli kyllä itsestäkin kiva nähdä Minnaa pitkästä aikaa. Ja uskomattominta oli, että Lily EDELLEEN muisti sen tietyn risteyksen, ja alkoi huutamaan suoraa huutoa kontissa. Ilta menikin nopeasti kuulumisia vaihtaessa, ja sitten olikin aika siirtyä seuraavaan kohteeseen. Maanantaiksi olin sopinut treenit HST Finlandin hallille, ja saatiin Lystille taas uusi halli jossa treenata. Sille ei kyllä ole minkäälaista merkitystä minne sitä mennään, kun vetää treeniliivin päälle on kirppu heti valmiina hommiin. Lilylle sain heti pienoisen kisajännityksen päälle, mutta tosi noeasti pautui ja teki tosi nätisti hommia. Kiitos Anna ja Arja treeniseurasta!
Ja koska vierivä kivi ei sammaloidu, mentiin siitä sitten vielä Jyväskylään Aijan luo, ja olipas sielläkin treenit varattuna! Oli kyllä tosi ihana treenata pitkästä aikaa ihan superlämpimässä hallissa, ja melkein kaikki koirat olivat sitäpaitsi aussieta. Tuli jopa sellainen olo että pitkästä aikaa tekisi mieli lähteä johonkin koulutukseen, nythän onkin jo melkein kuukausi edellisestä. Vaikka just viime viikolla sanoin että ei jaksaisi mennä mihinkään koulutukseen. Tai sit se on vaan se porukka joka tekee homman mielenkiintoiseksi. Siellä Lilyllä alkoi olla jo kunnolla kisajännitystä, ja pitkästä aikaa saatiin ihan oikea kisamainen paikkamakuu tehtyä Lystille. Käytiin myöskin syömässä todella ihanassa ravintolassa nimeltä Green Egg, voin lämpimästi suositella kyllä paikkaa! Jopa mie sain sieltä oikein maittavan annoksen. Ja se on aika harvinaista? Ja Lysti ja Lily saivat hieronnan, ja Lysti varsinkin todellakin sitä tuntui tarvitsevan. Oli ilmeisesti lampaan kanssa törmäys aiheuttanut aika massiiviset jumit pienelle.
Mutta sitten olikin jo aika lähteä kotiin ja pitkään ei vieläkään saanut henkäistä, sillä Remeksen Fenris tuli meille pyjamabileisiin. Bileet olivat ikävä kyllä vaan liian rajut, ja Fenkku pääsi suoraan leikkauspöydälle kun toiselta oli murtunut hammas ja leukaluu. Älkää vaan kysykö kuinka se oli mahdollista, sillä toinen vaan iloisesti leikki leluilla. Ehkä miun ei kannata ottaa koiria, kun kaikilta hajoaa miun seurassa hampaat? Harmitti kyllä kovasti pikkumiehen puolesta, oli nimittäin niin kiltti vierailija. Melkein aloin jopa pääsemään molossin sielunelämään kiinni. Melkein. En ihan.
Sitten Lysti kävi vielä akupunktiossa Soilen luona, ja oli muuten oikeesti kipeänä. Mietin jo perunko lauantain kokeen, mutta sitten päädyin siihen että jos vaikuttaa kipeältä, perun, jos normilta ni en peru. Perjantain tytöt sitten kumpikin nukkuivat koko päivän, lomailu on kovin stressaavaa? Mutta oikeasti oli aivan ihana loma, sai kerrankin nähdä ihmisiä ihan ajan kanssa, parantaa maailmaa ja muutamana aamuna jopa nukkua ilman herätyskelloa. Aivan mahtavaa! Ja lauantain kruunasi kisojen ohella vielä siskon 30v synttäribileet, joten oikeasti aika paljon kerkeää tehdä viikossa kun sen vaan tarkkaan suunnittelee, eikös totta? Joten nyt onkin hyvä tulla takaisin töihin hengähtämään ennen seuraavia koitoksia, johon muuten ei ole enää kauaa! Ja seuraava postaus tuleekin sitten olemaan kisakertomus videoiden kera.
