"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

perjantai 28. marraskuuta 2014

Kuulumisia talven keskeltä

Kesä meni niin nopeasti että blogi jäi päivittämättä. Tänään kävin täällä pitkästä aikaa ja mietin että voisi olla mukava herätellä tätäkin henkiin. Paljon on viime kerran jälkeen tapahtunut, niin paljon että epäilen että yksi kirjoitus ei tule riittämään. Epäilen että kukaan ei jaksaisi moista myöskään lukea!Toki enhän tiedä lukeeko tätä kukaan enää? Mutta jos aletaan nykyhetkestä, ja yritän kirjoitella kesän tapahtumista sitten myöhemmin?

Kesän treenikausi on ohitse maastojen iltatreenien puolesta, toki hakua vielä treenataan sillä mitäpä muuta sitä viikonloppuna tekisi? Ja iltaisin ollaan keskitytty tokon voittajan/evl:n liikkeisiin. Pienoinen tokokärpänen tuntuukin surisevan treeniliivin taskussa ja neitokin tuntuu olevan innoissaan kun pääsee uusia juttuja harjoittelemaan. Toki ollaanhan sitä niitä aiemminkin harjoiteltu, mutta siitä on jo aikaa. Myöskin viettiä rakennetaan uuteen uskoon ja ikuisuusongelma paikkamakuu räjäytettiin aivan täysin, mielentila oli niin väärä että aloitin opetuksen kokonaan alusta käskysanan vaihdon kanssa. Täytyy vaan olla todella tarkka ettei nyt tee uudelleen samoja virheitä. Onneksi seuraavaan kokeeseen on vielä aikaa.

Muuten elämä on ollut aika rauhallista, kiitos sen vanhan papan joka päätti reilu kuukausi sitten että kerkeää risteyksestä ennen minua. No ei kerennyt ja melkein viikko menikin sairaalassa ja nyt kuntoutetaan sitten selkää joka otti aikamoisen tärskyn hommassa. Taas saa vaan kiittää tuota neitoa joka ottaa nämä vapaat oikein hienosti, vaikka kyllä ilo oli sekä snautserilenkillä että ekoissa treeneissä oikein järkyttävän riehakas.

Mutta tässä tälläinen pikapäivitys!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

TK2 olisi vihdoin ja viimein saavutettu!

Ja millaisen työn takana se olikaan...? Varsinkin kun kukaan ei tule kotiin antamaan tuota kirjainyhdistelmää, vaan sen vuoksi on ihan oikeasti lähdettävä kokeisiin. Ja voin kertoa, jos jännitän PK-kisoja, ni tietäisittepä mitä se on tuolla tokopuolella... Mie oon vaan lykännyt ja lykännyt tuohon kokeeseen menoa, kunnes Seija sai miut puhuttua yli. Ja sitten neidolla alkoi juoksut. Mutta koska päätös oli tehty, se pidettiin ja katsottiin seuraava koe jonne päästään. Niinpä lauantaina noustiin yhdessä Seija ja Polan kanssa autoon ja hurautettiin Varkauteen. Ja pidemmittä puheitta, tässä se nyt sitten olisi:


Jos ohjaaja muistaisi hengittää, muistaisi millä käskyllä käskeä koiraa ja silleen, voisihan se olla parempikin. Mutta tulos se on ja sillä selvä, ja pääsemme vihdoin ja viimein VOITTAJAAN!!! Jei! Koska täytyy sanoa että myöskin syy, miksi toi avoin on tuntunut niin kauhealta on noi supertylsät liikkeet joita en oo jaksanut koiralle jankata. Voittajan liikkeet on paljon mukavammat, joten ootan ihan innolla kun pääsen tällä viikolla täysillä niitä harjoittelemaan.

Tässä vielä kuvia juhlista:

 Toko on totista?
 Kyllä ne kisoissa osasi?
Miun rakas