Ja millaisen työn takana se olikaan...? Varsinkin kun kukaan ei tule kotiin antamaan tuota kirjainyhdistelmää, vaan sen vuoksi on ihan oikeasti lähdettävä kokeisiin. Ja voin kertoa, jos jännitän PK-kisoja, ni tietäisittepä mitä se on tuolla tokopuolella... Mie oon vaan lykännyt ja lykännyt tuohon kokeeseen menoa, kunnes Seija sai miut puhuttua yli. Ja sitten neidolla alkoi juoksut. Mutta koska päätös oli tehty, se pidettiin ja katsottiin seuraava koe jonne päästään. Niinpä lauantaina noustiin yhdessä Seija ja Polan kanssa autoon ja hurautettiin Varkauteen. Ja pidemmittä puheitta, tässä se nyt sitten olisi:
Jos ohjaaja muistaisi hengittää, muistaisi millä käskyllä käskeä koiraa ja silleen, voisihan se olla parempikin. Mutta tulos se on ja sillä selvä, ja pääsemme vihdoin ja viimein VOITTAJAAN!!! Jei! Koska täytyy sanoa että myöskin syy, miksi toi avoin on tuntunut niin kauhealta on noi supertylsät liikkeet joita en oo jaksanut koiralle jankata. Voittajan liikkeet on paljon mukavammat, joten ootan ihan innolla kun pääsen tällä viikolla täysillä niitä harjoittelemaan.
Tässä vielä kuvia juhlista:
Toko on totista?
Kyllä ne kisoissa osasi?
Miun rakas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti