"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

maanantai 15. toukokuuta 2017

Lehmä joka söi imurin

Eli tarina Lystikkään Lipsuttajan leirielämästä.

"Tiedän että mamma se on odottanut tätä Wirneen leiriä kuin kuuta nousevaa jo muutaman kuukauden, ja mie arvelin että koska viime vuonnakin oli kiva järkyttää leirielämää (söin virkatun maton edellisellä viikolla) niin tehdään se nytkin. Perinteet kunniaan! Eli aloitin viikon syömällä keskiviikkona järjestelmäkameran laukun ja imurin suulakkeen. No jos totta puhutaan niin en kerennyt sitä suulaketta ihan kokonaan syömään, koska miut vähän niinkun yllätettiin itse teossa. Mutta minkäs mie sille mahdan, se oli lattialla, se näytti hyvältä ja maistui vielä paremmalle. Ja kyllä minua ihan aavistus ärsytti, että jättivät miut ihan yksin. Siskokin läks mamman mukaan töihin niin ei sekään ollut vahtimassa."

Mutta koska kyseessä on Lysti, ajattelin, että sieltä se tulee pois ja unohdin oikeastaan koko asian. Perjantaina pakkasin Skodan taas ihan kattoa myöten täyteen ja lähdettiin sitten kohti Kunkkulan Koirakeskusta. Täytyy muuten sanoa että vaikka paikka sinällään on ihan hyvä, niin en vaan voi ymmärtää muutamaa "pikkujuttua" tuon paikan toiminnassa. Kuten maastojen vaikeaa saantia sekä mm. saunan lämmittämistä. Mutta no, ne on sitten ihan oma juttunsa. Ja koska tämä suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, pakkasin kaiken toppatakista t-paitaan. Koska ei voi tietää?

Oltiin sovittu jo perjantaille hakutreenit, ja tarkoitus oli jatkaa Lystin hyvin alkanutta rullailmaisua. Mutta kun mentiin metsään, oli minun kiltti ja hyvätapainen paimennin kadonnut jonnekkin matkan varrelle ja tuntui että koiralla ei ole lainkaan korvia, saatikka että se olisi ikinä hakumetsässä käynytkään. Mietittiin että olisiko se uusi metsä, uudet ihmiset tms, mutta minä olin kyllä aika huolestunut, koska ei ne ole ikinä Lystille olleet mikään ongelma. No ajattelin, että kyllä se siitä, katsotaan huomenna uusin silmin asiaa. Mutta jäi kyllä kaivelemaan.

No aamulla meillä oli tokokoulutus Veera Korhosen koutsaamana, ja sehän alkoi juuri niinkuin piti. Meillä oli hyvä suunnitelma mietittynä, eli ongelmana oli tämä silmillä kaikkeen jääminen ja ruokaraivo. Koska nythän pikkuelukka on jäänyt niin pahasti tilttiin että ei ole pystynyt edes liikkumaan pahimmillaan. Joten nyt alettiin korjaamaan ongelmaa niin, että otin aamupalalta puuroa mukaan, että syötän koiran vielä ennen treeenihin menoa. No joo. Hyvinhän se treeni alkoi, mutta sitten Lysti pongasi katolle viritetyn haukan, ja alkoi sitä haukkumaan. Ja sen jälkeen koko maailma oli mötköjä täynnä. Ja tämäkään ei todellakaan ole Lystille ominaista. Ei se jää kiinni pelkoihinsa. No tietenkin sitten puhuttiin että MH oli viikko sitten, että vaikuttaako se jne, mutta outoa. Erittäin outoa. No saatiin me idea kiinni tosta treenistä, mutta koira ei siis todellakaan ollut oma itsensä. Sitten koiruus kakkasi imurin suulakkeen osia, ja olin iloinen, että kyllä se nyt tästä, että jospa ne nyt olikin syy tähän outoon tilanteeseen?
"Itä-Suomen Alaosaston leikkihetki. Mie löysin tämmösen sukulaistytön leiriltä. Sen nimi oli Sanni ja se kuulemma kuuluu samaan alaosastoon meidän kanssa. Miulle se kyllä käy, koska se oli tosi kiva ja me saatiin ihan kunnon leikit aikaiseksi. Toivottavasti nähdään toistekkin!"

Toinen setti meni jo hieman paremmin, ja aloin ajattelemaan että kyllä tästä vielä uuteen nousuun päästään. Jepjep. Koira alkoi häiritsevästi raapia silmäänsä, ja Laura jo katsoi sitä eikä huomannut siinä mitään erikoista. Ruuan jälkeen mentiin taas metsään, ja koska eiliset hakutreenit olivat menneet aika penkin alle, ajattelin että no jätetään jälki väliin ja mennään hakuilemaan. Huono idea. Koira oli täysin outo, tuntui että se vaan haisteli metsään ja pelkäsi. Ei saatu yhtään mitään aikaiseksi, kun koira vaan kimpoili häntä koipien välissä ympäri metsää. Ei auttanut maanittelu, ei käskyttäminen, ei palkkaminen, ei yhtään mikään. Joten koira autoon ja olo alkoi olla aika epätoivoinen. Ja oikeasti aloin pelkäämään, että mitä hittoa nyt tapahtuu. Koira ei ole ollenkaan oma itsensä enkä ikinä ole sitä tuollaisena nähnyt. Kauheat skenaariot pyörii mielessä. Entäs jos sitä, entäs jos tätä. Treenin jälkeen jäätiin Julian ja Annen ja koirien kanssa lenkkeilemään alueelle, koska arvelin että jospa se rauhoittaisi koiran. No ei rauhoittanut. Tai siis joo, kyllähän vähän leikki, mutta ei siis todellakaan silleen kun normaalisti. Ja kakkakin oli normaali, joten alkoi oikeasti olla aika epätoivoinen olo. Kunnes sitten tultiin takaisin leiripaikalle, ja otin koiran nuotion ääreen jotta saisin sitä näytettyä Lauralle.

Ja sitten se tuli. Se loppukin siitä imurin suulakkeesta. Pitkällisen äkeltämisen jälkeen. Ja koira sai kirjaimellisesti pyllyhepulin. Oikein ilo loisti silmistä. Ja sitten pystyi leikittämään pentuja ja käymään yksin agilitykemtällä riehumassa ja elämä oli taas ihanaa. Ja me saatiin naurunaihe koko illaksi. Lysti ja Lystin imurin suulake. Mahtavaa. Vein koiran nukkumaan, ja ajattelin että kyllä se tästä. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet. Vaan sitä myöskin mietin, että tässä tuli taas täydellinen esimerkki siitä, kuinka jännällä tavalla koira voi kipunsa kertoa. Ei käy kyllä yhtään kateeksi noita eläinlääkäriparkoja, jotka joutuvat tuollaisten oireiden myötä keksimään mahakivun syyksi? Ja toki, tässä oli just se että kun tunnen koirani. Eikä se ikinä pelkää tuolla lailla. Ei ikinä perseile. Ja yrittää aina parhaansa. Ja nyt se pelkäsi, perseili ja ei todellakaan näyttänyt yrittävänsä. Vaikka todellisuudessa sehän yritti ihan hitosti. Vaikka koski niin silti yritän. Kyllä se vaan on aivan superihana.

"Reissussa olossa on ehkä yks parhaimpia juttuja päästä aamulla mamman viereen kellimään ennen heräämistä. Siinä voi limeksiä kaikki unentuoksut mamman naamasta."

Aamulla koira oli jo täysin oma itsensä. Kiehnäytyi sylissä, riehui aamulenkillä ja huusi kun joutui hihnaan. Mahtavaa, ajattelin. Edes tämän päivän treenit onnistuvat. Jepjep. Niinhän sitä olisi voinut ajatella. Mutta koska Lysti, niin eihän se nyt niin mene.

Mentiin samalle hakualueelle ja ajattelin, että otan Lystin vielä tallaamaan aluetta koska eilisen reaktio oli ollut niin vahva. Ja puolessa välin tallausta näen, että kun koira juoksee miun luo, sillä on suu veressä. No eikun suu auki ja huomaan, että keilessä on reikä. No mahtavaa. Mutta tämä ei tunnu koiraa häiritsevän millään lailla, joten jätän koiran autoon ja aletaan treenaamaan. Ja siis tulimme siihen tulokseen että Lysti on ollut lehmä entisessä elämässä:

"Karjatalousneuvoja Kyllikki Lumijärvi laskee lehmän syövän ruokaa päivittäin ainakin 60, parhaimmillaan jopa 80 kiloa. Eli keskimäärin 15% painostaan. Märehtiessään lehmät palauttavat syömänsä ruuan pötsistä ruokatorvea pitkin takaisin suuhunsa ja pureskelevat sen uudelleen hienommaksi." Eli melkein kuin Lysti, eikös?

Jätin tarkoituksella Lystin melkein viimeiseksi, sillä ajattelin että kerkeää hieman pahin verenmaku katoamaan suusta ennen kun aletaan harjoittelemaan. Vaikka eikös sitä aina sanota että treenattiin verenmaku suussa ? No jospa ei kuitenkaan iha kirjaimellisesti? No nyt koira olikin ihan oma itsensä, hieman pudotteli rullaa mutta muuten teki tosi hyvää treeniä ja olin iloinen. Saatiin siis hyvät treenit katastrofiviikonlopun päätteeksi.

Ilma oli muuten mitä mahtavin, ja kiven päällä auringossa maalimiehenä maakaaminen oli kyllä huippua. Tuli melkein olo, että olisi kesä! Auton mittari näytti 16,5, kun lähdin ajamaan leiripaikkaa kohti. Huikeaa!

Veera jäi vielä miun kanssa tottistelemaan ja nyt saatiinkin Lystille todella hyvät treenit aikaiseksi, sillä pystyttiinpä tekemään sille jopa houkutusten highway, ja luoksetulossa ei kertaakaan mennyt syömään mitään herkkuja. Törpön kierrossa oli ihan pakko käydä kerran maistelemassa, mutta sekään ei nyt mikään katastrofi ollut. Riitti että koira kauniisti vain ohjattiin pois kupilta. Joten loppupelissä siis kuitenkin saatiin onnistuneet treenit leirin päätteeksi, ja olin onnellinen.

Muuten leiri oli taas kerran aivan odotusten arvoinen, porukka oli mukavaa ja nauraa sai niin että vieläkin koskee mahaan. Ja neljän tunnin kotimatkakin meni oikein rattoisasti. Ja jos heti alettiin suunnittelemaan uutta leiriä. Koska oli niin hauskaa. Kotiin tulin joskus seitsemän maita, ja teki vaan mieli mennä suoraan nukkumaan. Mutta tottahan piti Lilyä ekana rapsutella, vaikka sillä taisi olla enemmän ikävä Lystiä kuin minua, ja sitten tietenkin antaa iltaruoka koirille. Ja siinähän sitä sitten oltiin. Lysti ei pystynyt syömään iltaruokaansa. Yritti kyllä, mutta ei vaan pystynyt. Läähätti ja raaputti itseään. Ja minähän tietenkin olin jo ihan varma että nyt sillä on suolitukos ja imurin suulakkeen osat edelleen ovat suolistossa ja ja ja.... No onneksi viesti Lauralle ja särkylääkkeen antoon. Jolloin huomasin että jotenkin tuo kieli on edelleen oudon näköinen. No sitten Jarno avuksi, koiran suu auki ja kieli ulos. Ei muuten ollut se reikä, joka oli syypää, vaan toiselta puolen kielen sivussa oli melkein koko näkyvällä matkalla iso vekki. Jännä, että koira ei pysty syömään. Ei edes Lysti. Onneksi särkylääke alkoi vaikuttamaan ja puolen tunnin päästä tilanne oli jo tämä:


 Ei käy tylsäksi elämä Lystikkään Lipsuttajan kanssa!

Mutta suuri kiitos vielä tätäkin kautta leirin järjestäjille sekä kaikille mukana olleille. Kaikesta huolimatta oli oikein mukava leiri!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Huvipuistossa oli hauskaa

Lysti pääsi elämänsä ensimmäinen ja viimeisen kerran viralliseen MH-kuvaukseen. Kuvaajina olivat Marina Bast ja Jorma Kerkkä, ja testinohjaajana Virpi Klemetti. Ja järjestäjänä minä itse, niin saa just oikeaan aikaan hoidettua homman. Koska onneksi tästä(kin) asiasta olemme kasvattajan kanssa samaa mieltä, että MH on suunniteltu nuorelle koiralle ja nuorena se sinne menee, toivottavasti. Lysti täytti siis viime viikolla 18kk joka Suomessa on alarajana.

Ja koska siis olen erittäin mielenkiinnolla joskus ennenkin palannut pentutestin arvioon, niin palataan nytkin. Eli Lystille tehtiin 7vko iässä pentutesti, ja testaajana oli Pekka Korri. Kaikki pentutestin osa-alueet eivät toki näy MH-kuvauksessa, mutta kaikki osiot näkyvät tässä kursivoituneena. Ettette sekoita asioita :D Ja videokin on toki tulossa, kunhan saan sen käsiteltyä. Siinä näkee ehkä parhaiten kuinka lystiä Lystillä kuvauksessa oli.

1a. KONTAKTI Tervehtiminen 4, Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Käyttäytyminen sylissä: Erittäin rentoutunut/innokas, tuttavallinen
1b KONTAKTI Yhteistyö 4, Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinohjaajasta.
Laumavietti, seuraaminen: Seuraa vapautuneesti, rohkeasti
1c KONTAKTI Käsittely 3 Hyväksyy käsittelyn
Alistus: Rentoutuu kohtuullisesti, hieman tyytymätön, ääntelee

Jännää oli, että sillon kun vein Lilyn MH-kuvaukseen, jännitin sitä ihan tosi paljon. Ja nyt vaan nauratti. Kontaktin otossa olisin luullut että koira olisi ollut hieman vähemmän kiinnostunut TO:sta, mutta ihan selvästi Lystillä on treenimoodi, jossa vieraista ei välitetä ja se ei nyt aivan selkeästikkään ollut päällä. Tuli kyllä taas kerran mieleen että ehkäpä on oikeasti käytävä sen kanssa ihan kahdestaan ihmisten ilmoilla, jotta saisi tälläisistä ns. normaaleista asioista selkoa. Ja kun katsoo pentutestiä, niin eipä ole koira siitä paljoa muuttunut. On avoin, mutta ei nyt ihan kauheasti arvosta lääppimistä.

2a LEIKKI Leikkihalu 3, Leikki - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b LEIKKI Tarttuminen 4, Tarttuu heti koko suulla
2c LEIKKI Puruote ja taisteluhalu 4, Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaa kunnes TO irroittaa.
Taistelutahto: Taistelee keskittyneesti. Hyvä ote. Välillä hieman voimaton, mutta syttyy nopeasti ja osaa olla myös vahva.

No leikki oli kyllä minulle erittäin positiivinen yllätys. Treeneissä se on kyllä alkanut leikkimään, mutta leikkii sellaista ns. virkamiesleikkiä, eli leikin kun en ruokaakaan saa. Mutta tuossahan se leikki ihan tosissaan. Olisikohan aika vaihtaa leluja? Ja entäs jos ottaisi ton leikkityylin :D No eli kyllä se siis leikkii, mutta ruoka on vaan niin hallitseva. Ja taas verraten pentutestiin, niin edelleen täysin samanlainen on pikkutytön leikki.

3a TAKAA-AJO 1.kerta 2: Aloittaa, mutta keskyttää
3b TARTTUMINEN 1.kerta, 1: Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
3a TAKAA-AJO 2.kerta 4: Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b TARTTUMINEN 2.kerta 3: Tarttuu heti saaliiseen, mutta irroittaa
Taistelutahto, ajava saalisvietti: Ryntää perään, vie lelun pois. Silmää! Omii pallon.

No tämä. Lily on toki opettanut Lystille kuinka pupua jahdataan, mutta jotenkin ajattelin että ei se kyllä tuonne asti lähde. Mutta tuossa ekalla lähetyksellä kyllä näkee kuinka vilkas se on. Jalat vie ja sitten vasta tulee pää mukana. Ja ihan hieman hymyilytti tuo toisto, kun toinen on niin tohkeissaan. Ja lopuksi piti vielä varmistaa että oliko näitä vaan yksi, vai tulisiko sieltä vielä toinenkin. Hauska pikkueläin.

4. AKTIVITEETTITASO 4: Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen.

Koira ei selvästikkään ole tottunut siihen, että omistaja olisi paikallaan. Kova olisi ollut halu tehdä jotain. Yllättävän vähän kuitenkin söi mitään?

5a. ETÄLEIKKI Kiinnostus 3: Kiinnostuu avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b. ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1: Ei osoita uhkauselkeitä
5c. ETÄLEIKKI Uteliaisuus 4: Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä
5d. ETÄLEIKKI Leikkihalu 5: Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e. ETÄLEIKKI Yhteistyö 3: On kiinnostunut leikkivästä avustajasta
Luoksetulo, rohkeus: Tulee rohkeasti ja reippaasti, tulee heti luo
Kontakti: Avoin, ystävällinen, vapautunut. Nopeasti tulee luokse. Tutkii huonetta hieman kurottelee. Tutulla alueella leikkisä.
Käyttäytyminen pöydällä: Liikkuu kohtuulisen rohekasti, häntä alhaalla. Hieman huolestunut, sitten leikkisä. 

Hieman piti kuitenkin katsoa, että eihän siellä nyt vaan ole mikään hirwiömörkö, mutta sittenhän sitä leikittiinkin jo. Myöskin tässä leikkiminen noin kaukana minusta oli aika ylläri, mutta positiivinen sellainen. Hakumetsässä ollaan tuota leikkimistä kokeiltu mutta ei välitä lelusta tuon taivaallista. Koska ruoka. Ja pentutesti piti taas kerran oikein hyvin paikkansa.

6a YLLÄTYS Pelko 3: Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio 1: Ei osoita uhkauseleitä
6c YLLÄTYS Uteliaisuus 3: Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo edessä
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 1: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 2: Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
Palautuminen: Palautuu välittömästi

Reilu koira minulla. Hoida sie vaan tollaiset pelottavat jutut. No minäpä hoidan. Toisaalta tykkään tästä piirteestä tosi paljon. Ei se katoa minun viereltä, mutta ei myöskään suunapäänä ole menossa kohti. Ja se, että ei minkäälaista jäljellejäävyyttä, kuten ei pentutestissäkään. Se on vaan niin hienoa.

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 3: Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 5: Menee räminälaitteen luo ilman apuja
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 1: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 2: Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla
Ääniherkkyys: Ei pelkää/ menee heti tutkimaan, puree purkkia.

Pieni steppaus ja koska ei mitään pelottavaa tapahtunut, niin käydäänpä katsomassa. Ei sentäs purrut laitetta kuten pentuna purkkia. Ja sehän katosi muistista ihan samointein, sitä ei kyllä yhtään jääty muistelemaan. Ja hyvä niin.

8a AAVEET Puolustus/aggressio 1: Ei osoita uhkauseleitä
8b AAVEET Tarkkaavaisuus 4: Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c AAVEET Pelko 3: On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d AAVEET Uteliaisuus 3: Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 4: Ottaa itse kontaktia avustajaan

No ja sitten ne pelottavat aaveet. Häntä heiluu kovasti koska eihän toi voi ymmärtää että ne jonkin moinen uhka muka olisivat. Ja vaikka haukkuakin kuuluu, niin näkeehän tuosta jo kilometrin päähän että ei se tosissaan ole. Lily kyllä oli omassa kuvauksessaan. Mutta tässäkin koira kuitenkin pysyy minun lähellä, ja antaa minun selvittää tilanne. Käy jopa kysymässä katsomolta että eikö teistä joku tulisi auttamaan mammaa? Ja kun huomaa että minä selvitän asian, tulee heti ja ottaa kontaktin. Ja on todella onnellinen, että ei ne sitten kuitenkaan olleet pahoja. No ei grillijonoon, mutta onneks en enää siellä käy muutenkaan ;)

9a LEIKKI 2, Leikkihalu 4, Leikkii- Aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b LEIKKI 2,  Tarttuminen 4, Tarttuu heti koko suulla

Ja nyt on kone käynnistetty, ja nyt voidaan leikkiä ihan tosissaan.

10 AMPUMINEN 3: Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms., mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen

No tämähän on ollut tiedossa, että Lysti kyllä kuulee asioita. Mutta kun on katosttu, voidaan palata takaisin tekemään sitä mitä oltiin tekemässä. Eli eipä tuosta tarvitse olla huolissaan. Mutta toki täytyy muistaa ampua treeneissä, että ei sitten ekassa kokeessa ala ihmettelemään että mikähän se mahtoi tuo ääni olla.

Pentutestin arvio Lystistä:

Toimintakyky: Hyvä

Hermorakenne: Hyvä

Vilkas, reipas, tasapainoinen pentu

Ja tässäpä sitten vielä videomuodossa koko Lystikäs MH ja Jorman ajatukset Lystistä :D




tiistai 2. toukokuuta 2017

Vapun juhlintaa koiramaisella tavalla

Ihan alkuun laitan vielä Anni Raskin ihanat kuvat viime viikonlopulta. Kiitos! 


Mutta sitten päivän aiheeseen, eli maastokausi on nyt alkanut, jee!!! Viikko sitten maantaina löysimme vihdoin ja viimein pienen lumettoman pläntin ja tokihan sinne heti hakurata piti rakentaa. Ja oli muuten kannattava treeni, saatiin ratkaistua Lystin palkkausongelma. Kiitos Mari vaan tästä! Eli jatkossa palkka löytyy maalimiehen jaloista ja ainoastaan rauhan kautta saa palkan. Kai se on vaan hitto ymmärrettävä, että toimintatavat on oltava samat kuin jollain suuren taisteluvietin omaavalla sessellä ;)

Viikolla satanut lumi teki sydämentykytyksiä, koska tietenkään ei koulutusta voisi pitää, jos maassa olisi vielä kunnon lumi. Vielä torstaina kävin autolla katsomassa paikkojen kunnon, ja jäinpä vielä liejuun kiinni. Mutta koska suurin osa metsästä oli lumeton, uskallettiin kertoa kouluttajalle että tervetuloa vaan Liperiin. Mutta kyllä täytyy saoa, että kun samalla järjestää Wirneen koirille MH-kuvausta ja sitten tätä leiriä, niin alkaa todellakin kaivata niitä "teen vaan ilmon ja tulen" tyyppisiä koulutuksia. Kauhea homma ja stressi kun tulevat näistä hommista. Mutta jospa sitten ensi vuonna? Toki tulihan sitä lunta myös lauantai-iltana, ja sunnuntaina maa oli melko valkoinen. Mutta onneksi se suli hyvin nopeasti, niin ie aiheuttanut muuta kun litimärät kengät. Olen kyllä jo menettänyt toivoni kuivien kenkien suhteen, ja kumppareissa en vaan osaa metsässä kulkea. Että jos joku tietää sellaiset kengät jotka vielä muutaman kk jälkeenkin kestäisivät kuin kumpparit niin saa vinkata?

Itse koulutus oli kyllä todella hyvä, Lilyn kanssa saatiin monta vinkkiä kuinka pidetään osaavan koiran mielenkiinto lajia kohtaan yllä, ja sunnuntaina onnistuttiinkin siinä oikein hyvin kun neito tempasi tehdä valeilmaisun. Ja ei osteta uusia leluja Lilylle. Wubba sen olla pitää metsässä.

Syksyllä sanoin että Lystin ilmaisu on kunnossa ennen maastokauden alkua, ja niinpä nyt sitten kokeiltiin että onko se. Olihan se. Tässä olisi jopa videomateriaalia todisteeksi:


Kyllä nyt taas on intoa päästä maastoon. Voi kun noi lumet sulaisi jo nopeasti!