"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ei ihan JK3?

Kyllä sitä ihminen on hullu. Ilmoittaa nyt koiransa kaksipäiväiseen tottiksen perusteella olevaan kisaan. Mutta kaikkea täytyy kokeilla, eikös? Ja kun seura oli vielä mitä mainiointa, ni mikäs siinä. Vuokrattiin mökki Vuonisjärveltä ja sinne siis suoraan töistä perjantaina. Merja tuli hetkeä myöhemmin myöskin. Käytiin kaupassa ja hieman totuttelemassa kenttään. Illalla hyvät ruuat ja hieman mielenkiintoinen mökki. Mökkihän oli ihan hieno, paitsi että saunapuut olivat liian pitkät. Mutta onneksi ne olivat myöskin ihan märät. Ja mökki oli kylmä, mutta jääkaappi lämmin. Kaiken kruunasi suihku jonka termostaatti oli rikkoutunut kuuma asentoon. En taaskaan saanut kunnolla nukuttua, ja neito yritti taas pölliä miun tyynyä. Huoh...

Aamulla anivarhain lähdettiin kohti kisapaikkaa. Täytyy kyllä sanoa että Lieksassa osaavat kisat järjestää. Toimihenkilöt olivat supermukavia ja henki kisoissa oli hyvä. Joten eikun tottikseen. Ja siitä ei sitten sen enempää, ei muuten lähdetty metsään. Mutta käytiin me Merja tsemppaamassa jäljelle. Siitä sitten pitsoja hakemaan ja takaisin mökille. Käytiin mainitsemassa noista pienistä "puutteista" ja saatiin sitten rantasauna käyttöömme. Väsyneenä ja hieman huonolla mielellä kömmittiin saunaan, joka oli kyllä lämmin, toisin kun se huone jossa olisi pitänyt ottaa vaatteet pois. Mutta hanasta tuli sopivaa vettä, ja saatiin päivän tomut pois pestyä. Ei muuten tarvinnut kovin pitkään odottaa unta, ja en tainnut herätä koko yönä kertaakaan. Ja aamulla oli ihana herätys, kun laitoin valot päälle neito hymyili koko hammaskalustollaan naaman edessä. On se vaan niin ihana!
Sitten kamat kasaan ja menoksi. En saanut yhtään kisafiilistä, mutta onneksi ei saanut myöskään koira. Tottis oli aivan karmeaa rävellystä ja siitä ei todellakaan ole mitään kommentoitavaa. Vaikka  Eija yrittikin meitä piristää loppuarvostelussa. Mutta kun ei pää kestä itsellä ni se ei kestä.

Kun muut lähtivät metsään menimme Jarmon ja Tarjan kanssa takaisin kentälle. Ja sain kun sainkin takaisin hyvän vireen ja koirakin sen löysi. Oli kyllä todella opettavainen päivä, kyllä taas tietää mitä pitää treenata. Joten jos tiedätte piippaavia ja vinkuvia ja hieman huonosti käyttäytyviä koiria häiriöksi, vinkatkaa! Treenin jälkeen päästettiin koirat vielä riehumaan ja voi että niillä oli kivaa. Paitsi että autolle takaisin tullessa neito oli muuttunut blue merlestä red merleksi. Eikä muuten muuttunut takaisin vaikka pesin sen shampoolla pariinkin otteeseen.

Joten kokonaistuloksena oli paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Onneksi seura oli ihanaa, Eija tuomarina aivan loistava ja en tiiä miten isoa peiliä lähen ostamaan. Sen edessä on todellakin katsottavaa. Onneksi tämä koko tämänpäiväinen katastrofi on nauhalla. En katso tänään. Ehkä huomenna. Ehkä laitan sen teillekkin varoittavaksi esimerkiksi? Mutta joka tapauksessa, oppia lähdettiin hakemaan ja sitä todellakin saatiin.

Lily on silti miun pikku murunen!

Mutta omistajan koira olisi voinut valita paremmin ;)

Neito on nyt JK2!!!

Kyllä muuten taas riittää jälkipolville kerrottavaa! Olin pyytänyt töistä lauantain vapaaksi, ja sen sain. Olin hommannut Lassen luota yöpaikan, ja olin kaksi viikkoa jännittänyt aivan hulluna. Eli kaikki aivan hienosti ja hyvin. Jarno toi koiran töihin jotta pääsen heti lähtemään niin ei mee myöhäseksi ja saan nukuttua hyvät yöunet ennen kisaa. Kaikki kuulostaa tähän asti ihan hyvältä, eikös? Kun lähdin ajamaan ni sain Satulta tiedon että pitäisi järkätä Jedin uudelleenpaluu Ouluun. No mikäs siinä, matka kului rattoisasti puhelimessa ja ihan eksymättä löysin perille kisapaikalle. Olin siis sopinut että käyn perjantaina siellä vielä katselemassa paikat ennen kisaa. Käytiin treenaamassa ja kaikki oli hyvin. Ruokakin oli hyvää, kun pääsin Lassen luo. Ja tyyny oli hyvin kun rupesin nukkumaan. Kaikki ne yhteensä kaksi tuntia. Sitten mikään ei ollutkaan hyvin. Neito ei vaan antanu nukkua. Piippas. Tahto pölliä tyynyn. Tahto pölliä peiton. Tahto Lassen viereen niin että tömisytti hännällä ovea. Mie käytin sitä ulkona. Mie käskin sen lattialle nukkumaan. Yritin antaa sen nukkua vieressä. Lopulta viiden aikaan luovutin, annoin koiralle tyynyn ja peiton ja sain nukkua tunnin. Jokainen tietää mitä tästä seuraa. Kiukkua?


En voinu syödä aamupalaa, en vaan kyenny. Käytin koiran taas pihalla. Sillä oli ripuli. Navigaattori tilttas enkä tienny yhtään mihin ajaa. Vitutti ja koski päähän. Väsytti. Mietin että jos vaan ajas kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Mutta kun ei luonto anna periks, ei vaan. Eksytin itteni aika lahjakkaasti mutta kerkesin perille ennen kisan alkua. Mietin vaan koko ajan "maksettu harjoitus, maksettu harjoitus". Mutta päivä kirkastui hieman kun huomasin tutun nimen kisaajien keskuudessa, ja vieläpä samasta luokasta. Samoin kisan järjestäjien positiivisuus alkoi tarttua ja mahan möyrähtelytkin hieman lientyivät. Ehkä me selvitään, ajattelin. Ja vielä mukavammaksi homma muuttui kun Sannan ja miun jäljet olivat vastakkaisina eli saatiin höpötellä ennen tuomarin tuloa hyvän aikaa. Ja koirakaan ei enää ripuloinut. Mutta intona se oli. Hieman liikaakin. Joten kun tuomari tuli paikalle, otin koiran autosta ja rupesin laskemaan virettä. Rauhoittelin ja höpisin hassuja. Ja sitten mentiin. Koira otti jäljen hajun jo ensimmäisen metrin aikana, ja kaarsi vasemmalle. Ja koska tuomarin huutoja ei kuulunut lähdin juoksemaan koiran perään. Ekalla kepillä muistin että voisi hengittääkin, ja voin muuten sanoa että Lilyn veljen omistajan lähettämän herkut upposivat enemmän kuin hyvin. Ja sieltä niitä keppejä vaan nousi, ja nousi ja nousi. 5. Kunnes koira nosti päätään ja alkoi mennä hitaasti eteenpäin. Mietin että loppuuko siltä kunto, vai onko se kadottanut jäljen. Kuuntelin kuuluuko auton ääntä, missä ollaan. Paljonko aikaa. Aikaa oli vielä 15min joten päättelin että kyllä se vielä jäljellä voisi ajan puolesta olla. Sitten alkaa tie häämöttämään ja koiran vauhti vaan hidastuu ja hidastuu. Ja kas kummaa, 6 keppihän se siellä!!! Siitä bileet metsästän antimia hyödyntäen ja juoksulla autolle.


Sitten olikin aika lähteä kotia kohden. Autossa oli myös pieni kodinvaihtaja-aussie jonka olin siis luvannut ottaa mukaani. Ja jonka olin nähnyt muutaman kerran aiemmin. No eihän siinä, auto levisi tielle ja siinä sitä sitten oltiin. Keskellä metsää, ja akkukin alkoi loppumaan. Sain auton kuitenkin ajettua hieman isommalle tielle ennen kuin se lopetti kokonaan toimimisen. Ja siinä aloin sitten soittelemaan että josko jostain saisin vuokra-auton ja mietin että miten ihmeessä saan tuon kodinvaihtajan ja Lilyn autoon jossa ei ole häkkiä eikä mitään. Samassa ajaa kokeessa töissä ollut Maarit paikalle, ja hommaa miulle häkin ja pitää seuraa kunnes vuokra-auto saapuu. Ja selvittipä jopa senkin mille korjaamolle kannattaa auto hinata. Kiitos!!! Apu tuli kyllä todella tarpeeseen! Joten sitten muutaman tunnin kuluttua saimme lähdettyä ajelemaan.


Eli JK2 tuli maksamaan n.600€. Halpaa eikö totta?!?