Kyllä muuten taas riittää jälkipolville kerrottavaa! Olin pyytänyt töistä lauantain vapaaksi, ja sen sain. Olin hommannut Lassen luota yöpaikan, ja olin kaksi viikkoa jännittänyt aivan hulluna. Eli kaikki aivan hienosti ja hyvin. Jarno toi koiran töihin jotta pääsen heti lähtemään niin ei mee myöhäseksi ja saan nukuttua hyvät yöunet ennen kisaa. Kaikki kuulostaa tähän asti ihan hyvältä, eikös? Kun lähdin ajamaan ni sain Satulta tiedon että pitäisi järkätä Jedin uudelleenpaluu Ouluun. No mikäs siinä, matka kului rattoisasti puhelimessa ja ihan eksymättä löysin perille kisapaikalle. Olin siis sopinut että käyn perjantaina siellä vielä katselemassa paikat ennen kisaa. Käytiin treenaamassa ja kaikki oli hyvin. Ruokakin oli hyvää, kun pääsin Lassen luo. Ja tyyny oli hyvin kun rupesin nukkumaan. Kaikki ne yhteensä kaksi tuntia. Sitten mikään ei ollutkaan hyvin. Neito ei vaan antanu nukkua. Piippas. Tahto pölliä tyynyn. Tahto pölliä peiton. Tahto Lassen viereen niin että tömisytti hännällä ovea. Mie käytin sitä ulkona. Mie käskin sen lattialle nukkumaan. Yritin antaa sen nukkua vieressä. Lopulta viiden aikaan luovutin, annoin koiralle tyynyn ja peiton ja sain nukkua tunnin. Jokainen tietää mitä tästä seuraa. Kiukkua?
En voinu syödä aamupalaa, en vaan kyenny. Käytin koiran taas pihalla. Sillä oli ripuli. Navigaattori tilttas enkä tienny yhtään mihin ajaa. Vitutti ja koski päähän. Väsytti. Mietin että jos vaan ajas kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Mutta kun ei luonto anna periks, ei vaan. Eksytin itteni aika lahjakkaasti mutta kerkesin perille ennen kisan alkua. Mietin vaan koko ajan "maksettu harjoitus, maksettu harjoitus". Mutta päivä kirkastui hieman kun huomasin tutun nimen kisaajien keskuudessa, ja vieläpä samasta luokasta. Samoin kisan järjestäjien positiivisuus alkoi tarttua ja mahan möyrähtelytkin hieman lientyivät. Ehkä me selvitään, ajattelin. Ja vielä mukavammaksi homma muuttui kun Sannan ja miun jäljet olivat vastakkaisina eli saatiin höpötellä ennen tuomarin tuloa hyvän aikaa. Ja koirakaan ei enää ripuloinut. Mutta intona se oli. Hieman liikaakin. Joten kun tuomari tuli paikalle, otin koiran autosta ja rupesin laskemaan virettä. Rauhoittelin ja höpisin hassuja. Ja sitten mentiin. Koira otti jäljen hajun jo ensimmäisen metrin aikana, ja kaarsi vasemmalle. Ja koska tuomarin huutoja ei kuulunut lähdin juoksemaan koiran perään. Ekalla kepillä muistin että voisi hengittääkin, ja voin muuten sanoa että Lilyn veljen omistajan lähettämän herkut upposivat enemmän kuin hyvin. Ja sieltä niitä keppejä vaan nousi, ja nousi ja nousi. 5. Kunnes koira nosti päätään ja alkoi mennä hitaasti eteenpäin. Mietin että loppuuko siltä kunto, vai onko se kadottanut jäljen. Kuuntelin kuuluuko auton ääntä, missä ollaan. Paljonko aikaa. Aikaa oli vielä 15min joten päättelin että kyllä se vielä jäljellä voisi ajan puolesta olla. Sitten alkaa tie häämöttämään ja koiran vauhti vaan hidastuu ja hidastuu. Ja kas kummaa, 6 keppihän se siellä!!! Siitä bileet metsästän antimia hyödyntäen ja juoksulla autolle.
Sitten olikin aika lähteä kotia kohden. Autossa oli myös pieni kodinvaihtaja-aussie jonka olin siis luvannut ottaa mukaani. Ja jonka olin nähnyt muutaman kerran aiemmin. No eihän siinä, auto levisi tielle ja siinä sitä sitten oltiin. Keskellä metsää, ja akkukin alkoi loppumaan. Sain auton kuitenkin ajettua hieman isommalle tielle ennen kuin se lopetti kokonaan toimimisen. Ja siinä aloin sitten soittelemaan että josko jostain saisin vuokra-auton ja mietin että miten ihmeessä saan tuon kodinvaihtajan ja Lilyn autoon jossa ei ole häkkiä eikä mitään. Samassa ajaa kokeessa töissä ollut Maarit paikalle, ja hommaa miulle häkin ja pitää seuraa kunnes vuokra-auto saapuu. Ja selvittipä jopa senkin mille korjaamolle kannattaa auto hinata. Kiitos!!! Apu tuli kyllä todella tarpeeseen! Joten sitten muutaman tunnin kuluttua saimme lähdettyä ajelemaan.
Eli JK2 tuli maksamaan n.600€. Halpaa eikö totta?!?
)
En voinu syödä aamupalaa, en vaan kyenny. Käytin koiran taas pihalla. Sillä oli ripuli. Navigaattori tilttas enkä tienny yhtään mihin ajaa. Vitutti ja koski päähän. Väsytti. Mietin että jos vaan ajas kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Mutta kun ei luonto anna periks, ei vaan. Eksytin itteni aika lahjakkaasti mutta kerkesin perille ennen kisan alkua. Mietin vaan koko ajan "maksettu harjoitus, maksettu harjoitus". Mutta päivä kirkastui hieman kun huomasin tutun nimen kisaajien keskuudessa, ja vieläpä samasta luokasta. Samoin kisan järjestäjien positiivisuus alkoi tarttua ja mahan möyrähtelytkin hieman lientyivät. Ehkä me selvitään, ajattelin. Ja vielä mukavammaksi homma muuttui kun Sannan ja miun jäljet olivat vastakkaisina eli saatiin höpötellä ennen tuomarin tuloa hyvän aikaa. Ja koirakaan ei enää ripuloinut. Mutta intona se oli. Hieman liikaakin. Joten kun tuomari tuli paikalle, otin koiran autosta ja rupesin laskemaan virettä. Rauhoittelin ja höpisin hassuja. Ja sitten mentiin. Koira otti jäljen hajun jo ensimmäisen metrin aikana, ja kaarsi vasemmalle. Ja koska tuomarin huutoja ei kuulunut lähdin juoksemaan koiran perään. Ekalla kepillä muistin että voisi hengittääkin, ja voin muuten sanoa että Lilyn veljen omistajan lähettämän herkut upposivat enemmän kuin hyvin. Ja sieltä niitä keppejä vaan nousi, ja nousi ja nousi. 5. Kunnes koira nosti päätään ja alkoi mennä hitaasti eteenpäin. Mietin että loppuuko siltä kunto, vai onko se kadottanut jäljen. Kuuntelin kuuluuko auton ääntä, missä ollaan. Paljonko aikaa. Aikaa oli vielä 15min joten päättelin että kyllä se vielä jäljellä voisi ajan puolesta olla. Sitten alkaa tie häämöttämään ja koiran vauhti vaan hidastuu ja hidastuu. Ja kas kummaa, 6 keppihän se siellä!!! Siitä bileet metsästän antimia hyödyntäen ja juoksulla autolle.
)
Sitten olikin aika lähteä kotia kohden. Autossa oli myös pieni kodinvaihtaja-aussie jonka olin siis luvannut ottaa mukaani. Ja jonka olin nähnyt muutaman kerran aiemmin. No eihän siinä, auto levisi tielle ja siinä sitä sitten oltiin. Keskellä metsää, ja akkukin alkoi loppumaan. Sain auton kuitenkin ajettua hieman isommalle tielle ennen kuin se lopetti kokonaan toimimisen. Ja siinä aloin sitten soittelemaan että josko jostain saisin vuokra-auton ja mietin että miten ihmeessä saan tuon kodinvaihtajan ja Lilyn autoon jossa ei ole häkkiä eikä mitään. Samassa ajaa kokeessa töissä ollut Maarit paikalle, ja hommaa miulle häkin ja pitää seuraa kunnes vuokra-auto saapuu. Ja selvittipä jopa senkin mille korjaamolle kannattaa auto hinata. Kiitos!!! Apu tuli kyllä todella tarpeeseen! Joten sitten muutaman tunnin kuluttua saimme lähdettyä ajelemaan.
)
Eli JK2 tuli maksamaan n.600€. Halpaa eikö totta?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti