"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

maanantai 21. tammikuuta 2013

Tammikuun tiimellyksessä

Milloinhan tämä meidän elämä olisi rauhaisaa ja voitaisiin vaan makoilla sohvalla? No ollaan me sitäkin tehty. Ollaan myös reissattu ja treenailtu. Työt vaan ikävästi haittaavat, ja meidän lämpimän hallin treenit ovat jääneet joka kerta väliin, koska olen joko ollut töissä tai reissussa. No onneksi neitoa ei enää talvi järkytä, ainakaan kun treenit on kyseessä. Ollaan edelleen hiottu noita pikkujuttuja sekä varmuutta liikkeisiin. Pikkuhiljaa ollaan siirrytty myöskin voittajaluokan liikkeitä harjoittelemaan.En vieläkään ole päättänyt vieläkö me käydään kokeilemassa avoa vai siirrytäänkö suoraan voittajaan. Toisaalta ärsyttää kyllä "luovuttaa". No mutta en nyt muutamaan viikkoon ole kokeisiin menossa joten kerkeää tässä miettimään asiaa.

Tunnari on nyt junnausasteella, ja sitä otetaan iltojen iloksi. Jarno on päässyt appariksi ja alkaa jo vallan hyvin oppimaan kuinka kapulat asetellaan. Viretila on nyt avainasemassa, ja en enää yhtään ihmettele että tuo liike aiheuttaa harmaita hiuksia monelle. Nämä melkein täysin uudet liikkeet on itsellekkin tosi vaikeita. Wallun kanssa ei tunnaria taidettu ottaa kun muutaman kerran. Mutta toisaalta nämä ovatkin itselle mieluisampia, kun joutuu itsekkin oikeasti miettimään ja pähkäilemään. Ja jotenkin se onnistumisen ilo on paljon suurempi. Ja täytyy kyllä sanoa että näissä liikkeissä myös huomaa sen uroksen ja nartun oppimisen erilaisuuden.

13 yötä ja neito pääsee hermolomalle Mummolaan, ja me päästään jenkkeihin. Ei sillä että odottaisin yhtään lomaa?

Reissu tuli siis äkkiä mutta en uskaltanut ottaa yhtään riskiä että neito aloittaisi juoksut sillä aikaa kun olemme reissussa. Toki Minna olisi varmasti pystynyt homman hoitamaan kotiin vaan kun mie tahon olla mukana tässä hommassa! Ja voi että mie tahtosin jo että  ne juoksut jo alkaisivat! 

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kajaani KV 13.1.2013

Meidän tämän vuoden näyttelyt alkoivat aivan upeasti. En ole ikinä ollut näin ylpeä koiran esiintymisestä ja sijoittumisesta vaikka saimme "vain" EH:n. Tarkempi selostus tulee kunhan pääsen koneen ääreen ajan kanssa, mutta kuvia sentäs on lisäilty! Mutta tässä arvostelu:

Tuomari Rob Douma

3 years, bitch of correct signs. Slightly longer then hight. Feminine head, with almost parallel lines. Correct muzzle & scissorbite. Both lying rose ears. The eyes are a bit round and prominent that spoils the expression. Good neck & withers. Well developed body. Well angulated behind, bit narrow in front. Stands east west in front. Nice coat texture. She moves with drive. Could be more parallel in front. Well presented.

Ja tuloksena AVO-EH3!!!!! Miun pikkumussukka :iconeheart:

Tässä jurotuskuva sisällä otettuna

Ja tässä ulkona, ja vieläpä ilman seisottajaa ;)

Tänään oli niin upea pakkaspäivä että oli pakko lähteä ulkoiluttamaan sekä koiraa että kameraa. Koira tapansa mukaan ulkoilutti puukarahkaa. Tässä muutama kuva jotka kerkesin muokkaamaan, muut jääköön myöhemmälle.

Lily ja ihana keppi. Siitä ei luovuta. Ellei löydetä isompaa.

Kaunis neito!

En ehkä halua edes tietää mitä neidon päässä liikkuu juuri tuolla hetkellä?!?

tiistai 8. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Joulu on nyt mennyttä ja uusi vuosi on alkanut vallan mainiosti. Jouluna rauhoituttiin oikein kunnolla, johtuen neidon itselleen hommaamasta pienestä sairaslomasta. Teki kyllä hyvää kummallekkin vaan olla ja öllötellä. Jouluaatto vietettiin miun porukoiden luona ja tulipa joulupukkikin käymään. Oli muuten ensimmäinen kerta neidolle, ja hyvin meni. Johtuen aikaisemmista kokemuksista Wallun kanssa oli varautunut ihan erilaiseen kohtaamiseen. Mutta koska neito on mitä on, oli joulupukki enemmän kuin tervetullut meidän taloon.
Uusi vuosi oli myöskin siitä erikoinen, että ensimmäistä kertaa meillä räjäytettiin muutama raketti. Jarnon siskonpoika tuli kylään ja toi raketit tullessaan. Neito oli vaansitä mieltä että ihan typerää kun ei saa tulla pihalle mukaan. Muuten ilta menikin sohvalla makoillessa. Ja pystyttiin käymään pihalla pissillä eikä jännittänyt yhtään. Nauroinkin että mie taidan enempi pelätä paukkuja kuin tuo koira ;) Mutta ei sille mitään mahda, useamman uudenvuoden kun vietät paukkuaran koiran kanssa niin tietää kolikon kääntöpuolen. Ja voin sanoa että se ei ole hauska!
Ja kävipä meillä trimmaajakin. Enää tarvitsee trimmata korvat ja tassut ja kenties ehkä jopa pestä koira, ja olemme valmiita näyttämään kauniilta. Kuva ei ole kaikkein paras koska Jarno tuli juuri kotiin ja neitoa suoraan sanottuna vitutti kun ei päässyt tervehtimään. Tasan ei käy onnen lahjat. Kiitoksia vaan trimmaajalle!
Muuten treenirintamalla ollaan alettu pikkuhiljaa siirtyä voittajaluokan haasteita kohti, ja kyllä tuon pikkuisen kanssa on vaan niin hauska opetella uusia asioita. Vaikka välillä käämi palaa ihan täysin niin on se niin ihana nähdä kuinka koira kestää ja oppii. Vapaapäivinä olen nyt alkanut taas tekemään kotitottista, mikä tarkoittaa vähintään viittä treenikertaa. Ja koira vaan haluaisi tehdä lisää! Maaritin kanssa ollaan treenailtu, ja koska miun työvuorot ovat evänneet kokonaan lämpimän hallin käytön, olemme joutuneet kestämään mitä moninaisempia säitä. Mutta ei tuo neito onneksi valita, omistaja enemmänkin. Mutta nyt on viikonloppua varten välineet hankittu. Ninnu oli tehnyt meille pinkin näyttelyhihnan ja Jarnon äiti ompeli häkkiin päällisen. Voi kun on ihana että on oma trimmaaja, ompelija ja nyplääjä! Vielä kun itse oppisi esittämään koiran oikein niin paketti olisi kasassa. Mutta olen nyt kuullut muutamasta näyttelyporukasta joihin ehkä pääsisi opettelemaan, katsotaan kuinka käy.