"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Me ollaan elossa!

No nyt on kammottava pallien poisto takanapäin, ja taisi taas käydä niin että minä panikoin enemmän kuin mitä koira. Rauhoitusainetta meni kolminkertainen määrä, mutta loppujen lopuksi pallit saatiin pois. Eka yö meni itkiessä mutta seuraava päivä oli jo huomattavasti parempi. Neljäntenä päivänä otin puristussiteen pois, ja sehän oli 4 tikillä kiinni. Kiitos Elinan poisto oli suht helppo, hän kun liisasi tikinpoistokoukun töistä. Olin kyllä varautunut jo kunnon tappeluun, mutta Wallu vaan makasi ja odotti että eikö se tunari saa niitä millään pois. Samalla kaavalla meni myös loppujen tikkien poisto. Mutta se muu elämä... huoh... Kuinka energinen koira voikaan olla??? Ei nimittäin kaukana ollu kauniit fazerin sinisen suklaan väriset rukkaset. Mutta nyt siitä on selvitty, ja voin kyllä suositella lämpimästi operaatioita, koira on muuttunut aivan mielettömästi!

Mutta siis voitteko kuvitella, me käytiin Merjan kanssa tokoilemassa. (Siis 3 viikkoa sitten)Ensimmäisenä ruutu, ja koska olen käyttänyt samaa lelua siellä palkkana. Koiran hämmästys olikin suuri kun sieltä löytyi eri lelu (mitä tästä opimme) mutta pienen kannustuksen jälkeen älysi että se onkin palkka. Toisella kerralla otin jo pitemmän matkan, missä alkoi epäröimään, mutta muutaman toiston jälkeen ei haitannut vaikka muutettiin suuntaa ja matkaa pidennettiin. Ja kontakti oli Wallulla tosi hyvä. Välissä ihasteltiin Viivi-siskon ruutua jonka jälkeen siirryttiin luoksepäästävyyteen. Tässä koira kyllä ihan täysin yllätti. Luoksepäästävyyttä ollaan otettu kesäkuussa Aijan kanssa viimeksi, ja aloitettiin sillä että Merja vain käveli luokse. Ja mitä koira tekee??? Katsoo täydellisessä kontaktissa minua, enkö olekkin taitava näinhän tässä piti olla, eikös? Merja kuitenkin kuuluu ihmisiin jotka Wallu tuntee mutta ei ole kuitenkaan paljon ollut tekemisissä. Tästä innostuneena uskallettiin kokeilla kättelyä, joka meni aivan vastaavalla tavalla. Sen jälkeen patukkapalkka ja mielettömän hyvä fiilis! Miun mussukka <3

Sen jälkeen noutoja, joissa koira on älynnyt että voi pompata ennen käskyä ja leikkiä kapulalla. No sekin saatiin sillä kuriin että koira hihnaan ja merja hakemaan kapulaa joka kerta kun yritti lähteä. Ihan noin muistutuksena että ei kannata yrittää mitään ylimääräisiä. Sitten seuraamista joka paranee joka kerta, kyllä se vielä sen oppii :)

Muuten ollaan vaan oltu ja öllötetty, opetin minä flunssaisena pakkia käskyn. Onpahan yksi sirkustemppu lisää :) Täytyy tuo toinenkin blogi päivitellä kunhan tässä työn lomassa kerkeää!

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Rauhallista eloa tai sitten ei :D

Moona päätti että kotiin on päästävä ja aloitti juoksut. Joten nyt vain yksi koira kotona ja ihmeen hiljaiselta tuntuu koti. Olis ihan selvästi yhden koiran mentävä aukko meidän taloudessa. No josko sitä sitten joskus uskaltaisi ottaa W:lle kaverin, mutta ei vielä ennen kun nähdään mihin tuon koiran kanssa homma menee. Ollaan vaan oltu ja käyty pohjoisessa ihmettelemässä MH-kuvauksen saloja. Nyt olen siis C-osio käynyt, ja loppukuusta suuntana uudelleen Oulu ja B-osio. Koulutus oli mielenkiintoinen ja odotan innolla seuraavaa viikonloppua. Loppuviikosta suunnattiin Kemiin ja siellä Merjan lihapatojen ääreen. Kyllä hirvenliha voikin maistua hyvälle kun sitä muutaman kerran vuoteen saa.

Ja jotta ei tuo koira ihan tylsyyteen kuolisi, mentiin Merjan kanssa peltojäljelle. Hieman arvelutti kuinka käy, koska a) W ei tykkää peltojäljestä ja b) viime treeneissä kävi miten kävi. Lopputuloksena c) koira joka ei meinannut nahoissaan pysyä kun pääsee tekemään jotain JÄRKEVÄÄ! No teknisesti jälki ei ollut mitään mestariluokkaa, mutta mikä oli ihanaa, oli kulmat. Viimeinen kulma meni kuin oppikirjan sääntöjen mukaisesti. Hieman Wallu vouhotti jäljellä, mutta ihan selkeä harjoituksen puute vaan paistoi tekemisessä. Täytyisi siis panostaa tuohon peltojälkeen enempi, sillä se näkyy heti tuossa metsässäkin.

Eli siis tänä aamuna kaatosateeseen ja metsään, onneksi miehet eivät ikinä petä ja saapuivat aina niin iloisina seuraksi. Nuotio tulille ja jälkiä tekemään. Lopputuloksena meillä 4 keppiä, 3 kulmaa jotka menivät aivan mielettömän hyvin! Ei yhtään harmittanut ne kaksi keppiä jotka jäivät metsään, kun ne kulmat meni niin mielettömän hyvin. Nyt tuntuu että koira on todellakin hokassu mitä ne kulmat siellä metsässä tarkoittavat. Ja pienen koiran pieni ilo kun pääsi mamman kanssa tekemään jotain järkevää. Kyllä oli eilenkin ilo kun Kirin nappasin luonnetestistä mukaani ja kaasuttelin jamikselle lenkille. Sain nauraa noitten pienten riehumiselle aivan maha kippurassa, niin hauskaa niillä tutnui olevan! Kotiin kun päästiin kumpikin oli niin väsynyt että W kellahti häkkiin ja Kiri minua lämmittämään sohvalle. Harmi vaan että Hilkka tuli niin aikaisin hakemaan, oli niin lämmin peitto :D

No ens viikko ei sit olekkaan niin iloinen, tiistaina Wallulle koittaa ankeat ajat ja mennään Kivuttomalle pallien poistoon. Sitten vietetäänkin sairaslomaa, jonka tiedän jo nyt olevan ihan yhtä helvettiä. Kumpa vaan se leikkaus menisi hyvin... Mutta siitä sitte ens viikolla lisää.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Onpa ollu rankka viikko

Enpä enää ikinä tahtoisi tälläistä viikkoa kokea. Sellaiseen myrskynsilmään tunnuin joutuvan. Kiitoksia vielä kerran kaikille ihanille ihmisille jotka olette tukeneet, en voi sanoin kuvailla kuinka paljon se on helpottanut. Lääkkeet tuntuvat rauhoittavan koiraa, ja vettä juodaan sitten ihan äärettömän paljon. Mutta muuten kaikki ok, paitsi omistajan päässä... Viime yönäkin heräsin varmaan 20 kertaa siihen kun jotain rasahti, ja kun laitoin silmät kiinni alkoi sellaiset painajaiset elokuvateatterissa että lopulta oli siirryttävä sohvalle lukemaan.

No aamulla sitten oltiin sovittu jälkitreenit, ja oisittepa nähneet pikku-ukon ilmeen kun vedin liivin päälle, ei raukka meinannut nahoissaan pysyä! Moona oli vaan onnellinen kun tehdään jotain, se on niin ihana kun ihan mitä vaan sen kanssa touhuaa, niin se on yhtä hymyä <3 Wallulle tehtiin neliö vasempaan ja Moonalle neliö oikeaan. Wallun outous on kyllä tuo vasemmalle kääntyminen, nyt ekan kulman otti ihan ok mutta toisella sillä ei taaskaan ollut hajuakaan mihin mennä. No onneksi saadaan tätä tehdä nyt vaan omaksi iloksi, niin ei haittaa vaikka pitempäänkin menisi tuossa opettelussa. Kaikki 6 keppiä kyllä nousi Wallumaisen varmasti, ja ilo oli suunnaton kun sai tehdä jotain järkevää, ja vieläpä ihan kahdelleen mamman kanssa ;).

Moonalla tuntuu puuttuvan itsevarmuutta jäljellä, hyvin kyselevästi ekan kepin ilmaisi, mutta bileiden jälkeen hokasi ihan selvästi että tää on se juttu, tätä täytyy tehdä! Annoin tosi paljon löysiä ja roikuin n.3m koiran perässä, ja keppi kepiltä työskentely muuttui varmemmaksi. Yksi keppi sinne metsään jäi, mutta se ei harmittanut, niin suurella innolla se teki kuitenkin hommia. Ja tuntui myös Moonalla olevan ilo siitä kun pystyy vain miun kanssa tekemään, oli ihan sitä mieltä että jos ei mentäs autolle vaan jäätäs tänne metsään leikkimään.

On ne vaan ihana pariskunta, nyt ne nukkuu tuossa ihan voipuneena päivän touhuista :D

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Wallun toinen blogi

Olen avannut Wallulle oman blogin tämän sairauden takia. Spostilla sitä voi minulta kysellä, sillä johtuen muutamasta henkilöstä jotka ovat kovin kriittisesti asiaan suhtautuneet, tulee blogi olemaan salasanasuojattu. Minä en tahdo tästä asiasta kuulla enää yhtään paskanjauhamista, enkä arvostelua. Enkä halua tarjota ihmisille sirkushuveja, sillä tilanne ei todellakaan ole sellainen josta niitä pitäisi repiä. Vituttaa ihan suoraan sanottuna.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Kemin reissukuulumiset sekä hieman treenausta

No nyt on kotiuduttu Kemistä, kera Kuningatar Moonan (Ketturetkun Ramona Rapid). Reissu meni vallan mainiosti, ja mukavaa oli. Maanantaina lähdettiin siis aamuisella ajelemaan, ja käytiin matkan varrella Kajaanissa eläinkaupassa, kun Satu oli vinkannut että sieltä löytyisi Wallun himoitsemaa herkkunappulaa. Löytyi sieltä myös vesiwubba, joka pääsi heti iltapäivällä testiin. Oli muuten aika erilainen kauppa kuin mitä täällä suunnalla on nähty, tiedän kyllä missä on pakollinen pysähdys kun tuonne suuntaan mennään :D



Seuraava pysähdys oli Sadun työpaikalla jossa samalla syötiin, ja vaihdettiin kuulumisia kun muuten ei tekemisissä olla ;) Siitä jatkettiin sitten Kemiin jossa W pääsi heti wubbaa kokeilemaan kun käytiin lenkillä ja löysin upean koirapuiston, joka oli merenrannalla oleva saari, jonne oli tehty sillat ja joka oli kokonaan koirien aluetta. Koska kukaan muu ei ollut koiriaan ulkoiluttamassa mentiin rantaan ja koira oli jo meressä, ei paljon merivesi haitannut. Heittelin hetken wubbaa ja sitten piti jo lähteä etenemään. W jäi kotimieheksi kun suunnattiin Jarnon kanssa ekalle ulkomaanmatkalle eli ruotsin puolelle Ikeaan. Kyllä muuten hullua kiusattiin, kun juuri päästiin sisään niin kuuluu kuulutus jossa kerrottiin että on kokonaista puoli tuntia aikaa kun liike menee kiinni. Joten puolijuoksua läpi kaupan ja sitten pois. Taidettiin olla aika pitkälti viimeiset ;) No hieno puinen koiraportti löytyi, ja lukot kaapin oviin Kuningatarta varten.



Sitten takaisin Kemiin ja Merjan luo katsomaan W:n siskoa Viiviä. Lauma oli lisääntynyt 13v vanhalla göötillä sekä ihanalla ajokoiran pennulla. Hauskoja olivat kummatkin. W pääsi Viivin kanssa pihalle ja tällä kertaa sisarukset olivat kovin korrekteja, eikä mitään ihmeellistä sattunut. Ilta meni kyllä nopeasti, ja oli aika päästää Merja nukkumaan. Merja antoi Pian numeron, joka olisi kuulemma tekemistä vaille. Pian olin nähnyt viimeksi tammikuun Kemin reissulla, ja hän antoi silloin hyviä vinkkejä tokoon/tottikseen. Eli suunnattiin kotiin ja kohtapa Satu tulikin Moonan, Kertun ja Johnnyn kanssa vierailulle. Itsellä alkoi jo matka painaa päälle ja yllättävästi nukahdin ihan kesken illan (yön) ja jätin Satun ja Jarnon vaihtamaan kuulumisia.



Aamulla soitettiin Pialle ja hän olikin valmis tulemaan treenaamaan. Käytiin ensin kaupassa ja kyllä muuten nyt on hienot trimmaussakset W:lle. Ja olen niitä jopa käyttänyt. Koira oli kyllä kovasti alkuun sitä mieltä jotta hyvin voisi olla mehtäläisen näköinen, mutta pienen keskustelun jälkeen homma alkoi toimimaan. (Kunnes otin ne toiset sakset ja keskustelu alkoi uudelleen). No mutta siis niihin treeneihin. Kyllä muuten koira muisti mitä oltiin menossa tekemään, vaikka hieman arveluttikin että mikä se Pia on naisiaan. Työninto kuitenkin sivutti epäilyksen ja sain sitten huomata että koira on tehnyt ihan oman muunnoksen ruudusta. Heti kun lelu ei ole ruudussa se menee oikealle sivuun ja koskettaa ruutumerkkiä. Joten nyt naksulla palkataan heti kun on ruudussa, ja lyhennetään matkaa todella radikaalisti. Vauhtia pidetään yllä viemällä lelu välillä ruutuun ja lähettämällä suoraan ruutuun matkan päästä. Kyllä se aussie vaan on viisas koira!



Sitten katsoin Kertun treeniä joka meni tosi hyvin ;) Kyllä siitä pikkuisesti vielä tykki tulee :D Siten olikin aika ottaa Moona kehiin. Hieman ehkä menee kunhan löydetään yhteinen sävel, mutta eiköhän se siitä. Kovasti oli kyllä intoa ja virtaa, ei ikinä olis uskonut että 9v kanssa on kentällä. Mutta kovasti odotan et leikkaus on ohi ja Satu antaa Moonan olla sen aikaa että päästäs oikeesti treenaamaan. Olis nimittäin enemmän kun ihana. No siitä sitten saatiin sovittua hakutreenitkin, ja sitten olikin aika mennäs syömään, suihkuun ja katsomaan Viivin viestikisaa. Tulosta heille ei tullut, mutta kyllä oli ihan uskomaton tottis! Meidät pestattiin Jarnon kanssa henkilöryhmään, ja meinattiin mokata koko homma kun niin lumoutuneina katsottiin Viivin seuraamista. No ei tarvinnut paljon ihmetellä kun loppupisteiksi tuli siis mahtavat 90 pistettä. Voi kun mekin joskus ;)



Ja jotta ei aika kävisi pitkäksi menimme Kirsin ja Mikan luo katsomaan pentuja, ja olipa ne sulosia! 9 pientä marsua, ja näin sit ekaa kertaa noin peiniä pentuja! Söpöimpiä oli kyllä ne joilla oli pienet töpöhännät :D Ja sitten taas matkaan ja mentiin Merjan luo saunomaan. Wallusta sen verran että ihmeen rauhallisesti se otti kaiken tämän häsellyksen ja paikasta toiseen juoksemisen, eikä kerrostalossakaan hermoillut muuta kuin hississä. No siihen saatiin apuja kun Moona jäi meille, sillä kun Kuningatar ei hermoillu lopetti Wkin hermoilun.



Hakutreeneistä Wallun osalta jätetään likaiset yksityiskohdat kertomatta, viimeinen ukko meni kyllä tosi hyvin, johtuen varmaan siitä että tämä ukko oli Tiina joka on ollu Viivin kanssa koko Viivin elämän ajan, joten osaa käsitellä näitä koiria. Moona oli aivan intona kun metsään mentiin, ja teki tosi hyvät pistot mutta ilmaisua täytyy vielä harjoittaa, mutta ihana oli nähdä kuinka Moona teki minulle töitä, ja yritti kyllä parhaansa. Ja koska olisi ollut ihan tylsää vaan olla kotosalla piilossa sadetta ja myrskyä, mentiin suoraan treeneistä syömään Kirsin, Merjan ja Kyöstin kanssa. Ja kuinka mukava olikaan tulla kotiin kun Moona oli paskonut lattialle, syönyt Wallun ruuat ja tonkinut roskiksen. Ei Kuningatarta sovi jättää yksin ;)

Sitten torstaina suunnattiin kohti Oulua ja käytiin metsässä jälkeä ja esineruutua, ja Moonan kanssa otettiin hieno esineruutu ja Wallulla ihan hyvä jälki, ja sitten olikin aika suunnata kohti Joensuuta. Mukava reissu oli, kiitos Sadulle ihanasta koirasta, vaikka onkin vaan "lainassa" :D

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Viikon kooste

Kyllä se on kumma että vaikka on sairaslomalla tuntuu että ei kerkeä mitään. Sunnuntaina suunnattiin selkielle hakutreeneihin, ja nyt oli ukkoja joita käyttää, mutta yksi eli Arja ainoana tuttuna. Jarno meni myös ukoksi, jotta saataisiin niitä tuttuja. Metsä oli aivan älytöntä ryteikköä ja sen kyllä näki myös Wallun työskentelyssä. Ei millään meinannut lähteä irtoamaan ja uudet ihmiset tuntuivat olevan kovin pahoja mörköjä. Täytyy ihan selvästi edelleen vaan jaksaa tehdä helppoja juttuja, jotta uskoisi että kukaan ei ole paha metsässä.

Maanantai-iltana suuntasimme uudelleen selkielle, ja tällä kertaa saimme Seijan, Arjan ja Sadun ukoiksi. Nyt kyllä uskalsi hyvin mennä, mutta silti hieman pelottaa leikkiä ukon kanssa. Ei vaikka Jarno oli yksi ukoista. No huomasin sitten eilen Elinan kanssa että kun tekee helpon metsään juoksemisen ja on tosi tuttu ihminen uskaltaa jopa etsiäkkin. Eli nyt täytyy saada ens viikolla Satu M juoksemaan metsään, jotta saadaan sitä varmuutta, ja Elinan ja Hannan kanssa jatkaa täällä suunnalla. Ja ei tänä syksynä kyllä muuta kun noita iloisia harjoituksia. Hannalta saatiin uusi panta hakua varten, ja ennakko-odotuksista poiketen ei haittaa sitten yhtään vaikka rulla heiluu kaulalla, mietin jopa että siitä se nyt varmaan alkaa tunnistaa että olllaan hakuilemassa? En tiedä, ens viikolla katsotaan miten homma sujuu kun on tosi ihana ihminen metsässä ;)

Torstai-iltana syöksyimme jälkiharjotuksiin. Tämän viikon olen taas viettänyt hitlerin asussa ja en ole huomioinut koiraa ollenkaan, enkä myöskään ole päästänyt ollenkaan makuuhuoneeseen. Kova paikka on ollut pienelle joka taas alkoi kuvittelemaan liikoja itsestään. Mutta treeneissä homma palkittiin, sillä esineruutuhan on ollut aivan älytöntä koheltamista aikaisemmin. Eli kiteytettynä etsi ämmä ite esineesi, mie kuseksin ja komennan täällä. Ei ole auttanut esineiden näytöt, ei komentaminen, ei mikään. No nyt kun mentiin metsän laitaan oli koira jo ihan erilainen, intoa kyllä oli mutta jaksoi odottaa käskyä. Muistin myös tehdä autolta lähtiessä yhden esineen etsimisen. Kun päästin irti koiran juoksi se suoraan takakulmalle ja TOI NÄTISTI minulle esineen! Pääsin palkkaamaan kunnolla ja pieni mies oli aivan intona, mamma rakastaa minua taas! 2 muuta esinettä nousi yhtä hyvin ja tuonnissakaan ei ollut suurempia ongelmia. Todella outoa, en nimittäin muista milloin ikinä olisi mennyt näin hyvin esineruutu, ei ainakaan tänä kesänä.

No kauhulla odotin jälkeä, että kyllähän se siellä viimeistään rupeaa rellestämään. 6 keppiä ja saman verran kulmia oli jäljellä, hieman muistutti tuolia. En ottanut tälläkään kertaa janaa, kun tuntuu että noissa kulmissakin on tekemistä. Jälki vanheni n. 2 h ja sitten menoks. Koira kulki nenä maassa! ja näin koko ajan mistä jälki meni, koska kerrankin seurasi askeleita todella hyvin. Kepit nousivat kaikki ja yhtä kulmaa lukuunottamatta kaikki kulmat menivät täysin oppikirjan mukaisesti. Tuo yksi kulma vaati hieman vahvistusta, teki siinä pyörähdyksen mutta ilman apuja meni takaisin jäljelle. Ilmeisesti otti hieman pieniin herneisiin ja oli niin väsynyt jäljen loputtua että ei jaksanut kunnolla edes leikkiä, makkarat kyllä söi hyvällä ruokahalulla.

Ja jotta ei kaikki olisi tällä viikolla ollut pelkkää treeniä, käytiin Turren ja Elinan kanssa lenkillä. Pojillahan oli koko kesä niin etteivät nähneetkään, ja hieman arvelutti kun viikko sitten käytiin lenkillä että kuinka ne muistavat toisensa. Pienen alkupöhinän ja kolinapurkin jälkeen homma meni varsin hyvin, leikkimään eivät kyllä vielä kehdanneet ryhtyä. No nyt oli homma toisin, nyt ei tarvittu kolinapurkkia ja leikkiäkin löytyä. Kyllä ne on ihania kun ne on niin kavereita! Elinan kanssa melkein eksytettiin itsemme metsään kun keskustelu oli niin syvällistä, mutta onneksi löydettiin takaisin autolle :D Ja koska ei vielä ollut kiire mihinkään (paitsi Elinalla kaupungin sykkeeseen) otettiin pienet hakuharjoitukset. Turre on kyllä tosi hyvä tuossa hommassa, ja kuten jo aiemmin sanoin, täytyy kyllä nyt ottaa oikeasti asiaksi useammin ottaa yhdessä hakua. Korvatulpat vaan täytyy etsiä ;)Wallulla tehtiin niin että näki kun Elina meni metsään ja vauhtia oli kyllä aivan älyttömästi, ja mikä parasta kestävyyttäkin että kun ei nähnyt Elinaa joutui ihan oikeasti jo etsimäänkin että missä se ukko oikein on. Toinen ukko tehtiin superhelppo, eli Wallu näki Elinan mutta jäi varmasti hyvä mieli koiralle. Ja taas oli ihan superonnellinen kun mamma rakastaakin. Tuosta jäi kyllä itsellekkin hyvä mieli! Ensi viikolla sitten yhteiskuvia kunhan saadaan Wallun kaveri kotiutumaan :D

lauantai 22. elokuuta 2009

Jatsin luokse ja jäljelle!

Mamma on tullu järkiinsä! Me mentiin pitkästä aikaa Jatsin luokse! Vähänkö siistii! Ajettiin autolla johonkin ja ne jätti meidät takakonttiin kököttämään. Vähän me huudettiin, mutta vaan siks kun tiedettiinhän me että ne meni jälkiä tallaamaan. Sit kun ne tuli takas, lähettiin lenkille. En kyllä tajua, miks piti alkuun olla hihnassa? Ihan älytöntä, kun kerran maalla ollaan niin siellä juostaan tuhatta ja sataa eikä roikuteta mammaa hihnan päässä. Jatsi meni jo, v***u älä vedä!! Henkitorvi meinas katketa!! Äh, pakko oli antaa periks ite, on se tyyppi niin jääräpäinen. No nyt koitti vapaus! Tätä lenkkiä ei oo ennen kävelty, on tuossa Hannassakin se hyvä puoli että joskus keksii jotain uutta. Jatsi ei alkanu leikkii, vaikka kuinka haukuin. On se joskus aika tosikko.

Jatsi meni lenkin jälkeen autoon. Lälläslää, pääsinpäs ekana hommiin! Oli kyllä lapsellisen helppo, janaa ei ollenkaan ja pelkkiä suoria ja pari kulmaa. Kepit nostin heti kun löysin ekä pureksinu niitä muuten yhtään. Nimittäin Jatsi on olevinaan muuten niin fiksua, mutta kepeistä se tekee selvää jälkeä. Hahhaa, menis töihin tulitikkutehtaalle! Kyllä tulis pikkupärettä kun liukuhihnalta.
On se vaan kiva joskus tehä tuo mamma hyvälle mielelle. Se leikki mun kanssa tosi iloisena. Hannakin heitti patukkaa mulle ja tapansa mukaan höynäytti vikasuuntaan. Joojoo, tosi hauskaa ku naurovat mulle. En muka meinannut löytää patukkaa. Hm!

Vuoronvaihto ja Jatsi ajoi jäljen. Kai silläkin meni hyvin kun Hanna näytti niin iloselta.

Sitten lähdettiin Jatsin pihaan. WTF?? Jättivät meidät takakonttiin ja alkovat siivota Jarnon autoa! No onko hullumpaa nähty! Ei mua vaan vaivaa, vaikka Jatsin auto tai koti ois kuinka karvassa ja hiekassa. En takuulla siivois. Ei noita ihmisiä voi aina tajuta.

Sitten lähdettiin etenemään ja parin pysäyksen jälkeen päästiin kotiin. Pitkään piti houkutella, että sais ruokaa. Anto ne lopulta kun tajusivat, että ketkä tässä on isoimman työn tehneet. Jatsi on kyllä epäreilu, söi taas hullun vauhtia ja kärkky sitte mun ruokia. Vois tuo Hannakin vähän kouluttaa koiraansa.

Hanna paisto jotain oudonhajuista ruokaa ja sitten ne söi. Jatsi sai jämät! Hei, mulle kans! Mamma anto omat tähteensä kun ei jaksanu syödä, mutta voi juma miten pahaa! En tiiä mitä se oli, mutta en olis syöny jos ei Jatsi ois kärkkyny taas siinä vieressä. Ehei, järkevä koira ei anna tuolle sitä iloa että syö MINUN mamman jämät. Pakko niellä vaikka yääkh!! Hyi helv...!

Ihmiset meni saunaan ja ulkoa kuului outoa pauketta. Ei loppunu vaikka me haukuttiin ihan täysillä.
No niin. Piti arvata. Mamma ja Hanna aikoo taas lähteä johonkin kun alkovat tällätä itseään. Menkööt. Väsyttää. On ne tulleet ennenkin takas ja siihen luotetaan nytkin.

torstai 20. elokuuta 2009

jälkeä hassun ukon kanssa

No olipas reissu ja tulipas tehtyä. Paikkana Sipri ja jäljen tekijä Mona. Esineruudusta kolme esinettä, ensimmäinen pienen pöhinän jälkeen edestä. Toinen vasta kun Mona kävi sitä vinguttamassa ja kolmas samaan tyyliin. Nyt siis ongelmana takakulmat, jonne ennen mentiin tuhatta ja sataa. Eli vahvistusta ja iloista tyyliä. Kussut ei kuitenkaan kun kerran koko homman aikana. Se alkaa siis loppumaan.

Eilen käytiin peltojäljellä, joka meni täysin haahuiluksi ja miihailuksi ja hiusten repimiseksi päästä. Kerkesin jo kirota koko koiran alimpaan helvettiin, ihan kun oltas päiväkävelyllä oltu pellolla. Minä jo kerkesin sanomaan että metsäjälki jää ja pellolla tehdään tästä eteenpäin. No mutta kun treenit on niin niihin mennään. Tehtiin tosi helppo, eli pitkä suora, 2 keppiä, 2 kulmaa, pitkä suora ja 2 keppiä. Hienosti onnistui lähetys, hienosti seurasi jokaista askelta. Kunnes saavuttiin kanttarellien kohdalle. Ne ilmaisi ja siinä vaiheessa huomattiin että ei nyt kyllä olla oikealla jäljellä. Oli sitten joku käynyt ennen meitä juuri samassa paikassa juuri samaan suuntaan ja vielä juuri samasta kohdasta tekemässä jäljen!!!

Joten kanttarellit muistiin ja paluu alkuun. Pieni etsiminen mistä meidän jälki eroaa, ja sitten matkaan. Ja koira teki aivan täydellisen jäljen, kepit nousi ja kulmat meni aivan upeasti. No jotta ei kaikki olisi noin täydellistä, pitää minun mennä pilaamaan toisen työskentely kun katsoin että keppi on ja käskin koiran takaisin, ja sehän meni kulmassa juuri upeasti. Joten täytyy kenties käydä huomenna tekemässä korjaava jälki. Perkeleen apina minäkin olen! No mutta koira teki hyvin töitä, upea eläin oli kyllä tällä kertaa. Taitaa joka toinen kerta joutua kiroamaan se hanskatehtaalle niin joka toinen kerta menee upeasti!

No sitten kävin pussin ja keräsin kanttarellit parempiin suihin ja koira sai samalla juosta metsässä koivulta koivulle :D

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Ihanaakin ihanampi viikonloppu








Huh huh mistähän aloittais... Eli Elli oli ilmoittanut Pennin+chihut joensuun näyttelyyn, ja Satu tietenkin lähti mukaan. No Heidi asiasta kuultuaan piti pienen neuvonpidon kotosalla ja suuntasi myös kohti Joensuuta. Elli ja Satu saapuivat jo perjantai-iltana, ja käytiin ekana koirien kanssa pihalla. Chihut ekana ulos, ja täytyy kyllä myöntää että hassuja söpöjä elukoita olivat. Sitten päästetään aussiejengi pihalle, eli Kuningatar Moona, Johnny, Kerttu, Penni ja Wallu. Voitte vaan kuvitella vauhdin ja vaaralliset tilanteet, kun tuollainen lauma hyökkää :D Ulkoilutuksen jälkeen veimme Ellin ja Satun yöksi Jarnon asunnolle, ja toivotimme hyvää yötä.

Lauantaipäivänä työ sotki seurustelua, ja tytöt olivat suunnanneet näyttelykehiin. Nyt täytyy myöntää että en sitten yhtään muista mitä pikuiset sai, joten en ala edes arvailemaan, mutta Penni sai EH:n. Tuomari oli kuulemma ollut tosi mukava. Heidi liittyi seuraamme ja suunnattiin Sipriin, koska ei tuollaisen lauman kanssa juuri muualle uskaltanut mennä. Heidillä oli mukana Rokki ja Misty, ja liittyipä joukkoon vielä Saimi ja Jatsikin, omistajiensa kera. Koska siinä vaiheessa kun mennään yli 5 aussien, on näköjään ihan sama onko niitä 6 vai 10!

Vauhtia ei taaskaan puuttunut, Wallu ja Moona ottivat kuningasparin paikan ja johdattivat alamaisensa metsän siimekseen. Kyllä oli hauska katsoa kuinka koirat nauttivat ja tekivät omia "ryhmiään". Lauraa ja Saimia oli mukava nähdä, vaikka heillä ei mukavia uutisia ollutkaan, koska muuttavat Joensuusta pois. Heidi otti kuvia reissusta, ja en näitä ole mitenkään korjaillut, hirtä Heidi miut vaan ;)

Lenkin jälkeen mentiin meille syömään huippukokki Jarnon kanapaistosta, ja ilmeisesti ruoka maistui, sillä juurikaan ei ruokaa jäljelle jäänyt. Sitten alkoi illanvietto, ja koska ei mitään normaaleja olla, aloitettiin illanvietto menemällä alkudrinkeille baariin, josta sitten kotiin ja saunomaan. Hauskaa oli ja kellon kulkua ei edes huomannut, juttua riitti ja hauskaa oli. Mutta jotta jäisi toiseenkin kertaan juttua, piti kuitenkin kolmen aikaan kömpiä nukkumaan. Koiratkin olivat hyvin hiljaisia, ja ainakin allekirjoittanut ei herännyt kertaakaan koko yön aikana. Sadun kanssa käytettiin vielä koirat ulkona, ja Wallu on nyt täysin hyväksytty joukkoon, sillä vauhtia riitti ja kyllä saattoi yön kulkijat ihmetellä, kun 4 aussieta otti jalkapallokentän haltuunsa.

Aamulla noustiin ja suuntana oli Joensuun missikisat, joissa Penni sai taas EH:n, ja avostelu oli kyllä tosi hyvä. Koska vettä alkoi tulla kaatamalla, poistuimme takavasemmalle eli ruokaa hankkimaan, ja sitten rauhoituttiin sohvalle syömään ennen kuin matkalaisten oli kiidettävä matkaan. Ihana viikonloppu oli ja yllättävää oli, kuinka helposti noinkin iso määrä koiria mahtuu melko pieniin tiloihin. Wallusta vielä sen verran että oli myös ihana nähdä, kuinka vapautunut se oli. Kaksi täysin tuntematonta ihmistä, ja koko viikonlopun aikana ei ollut yhtään läheltäpiti tilannetta. Tuntui ihan uskomattomalta, kun yli vuosi sitten olen nähnyt koiran tuollaisena. Koska pidättyväinen se on aina ollut, mutta nyt se oli se normaali pidättyvyys. Ei kytännyt, ei stressannut. Piti jopa käskeä kiehnäämästä pois.

Wallu oli jopa niinkin normaali, että mentiin hakutreeneihin sunnuntai-iltana. Vauhtia riitti, kolme ukkoa oli metsässä. Koska ukot olivat viime treeneissäkin, huomasi että koira uskalti ihan eri tavalla mennä ukolle, ja viimeisen ukon leikityksen aikana ukko astui tassulle, josta ennen olisi todellakin ollut seurauksia, nyt oli vaan urahdus ja leikki jatkui. Ihan älyttömän mukavat treenit, nyt vaan edelleen täytyy vahvistaa että olipa siellä metsässä kuka tahansa, se on mukava ja sillä on aina wubba siellä mukana. Nyt karsitaankin kaikki muu ylimääräinen pois, ja metsässä on vaan ihanaa ja mukavaa.

Tänään mentiin uusiin treeneihin, ja koska Miimi oli myös mukanajoten otettiin hänet ekaksi ukoksi. Hyvinkoira löysi ja leikki. Toisena ukkona oli mies, ja hieman arvelutti miten Wallu suhtautuu vieraaseen. Hyvin alkoi leikkiä, mutta sitten loppui pokka ja rupesi minun suuntaan katsomaan että sano mamma mitä teen, kun en millään uskalla leikkiä tuon miehen kanssa. Miimi sanoi että käännä selkä koiralle jotta se oppii uskaltamaan, ja se toimikin vallan hyvin. Kun ei minulta apuja saanut jatkoi leikkimistään. Kolmannen ukon kohdalla uskoa oli jo niin paljon että leikki tosi reippaasti,ja ukko sai koiran tuotua ihan minulle asti. Wallu vaan katseli metsään ja oli vielä neljännelle menossa. Tähän oli hyvä lopettaa, ja koirasta kyllä näki että mielellään olisi vielä sen neljännen ottanut. Ja kuinka ylpeä olikaan kun tultiin metsästä ja kaikki kehuivat yhteen ääneen. Häntä pystyssä ja rinta rottingilla. Tälläisiä treenejä kun vaan saataisiin enemmän :D No ens viikon maanantaita odottaessa! Nyt levätään torstaihin asti ja sitten olisi vuorossa jälkitreenit.

tiistai 11. elokuuta 2009

Ensimmäiset "viralliset" hakutreenit

...joista tietenkin myöhästyin puoli tuntia kun tietenkin pääsen kuudelta. Onneksi meillä ei niin lasketa, ja ilman eksymistä löysin oikealle metsätielle. Ihmisten nimiä en taaskaan älynnyt edes kysyä, mutta kolme henkeä metsän siimeksestä löytyi. Minä pääsin kaikille kolmelle koiralle maalimieheksi, 2 ensimmäistä leikitin ja viimeisen kohdalla makasin pressun alla ja arvatkaa muuten oliko kuuma? No löysin hienon kävyn, jota kerkesin jopa hieman tutkia ;) Nyt ymmärrän kuinka lystiä tämä on (Eli en, mutta koira tykkää).

No sitten olin siis käynyt ihan kaupassa ja ostanut wubban, ja niin ylpeänä tulin 2 wuban kanssa autolta, ja samalla älysin että jos kerta on 3 maalimiestä niin pitää olla 3 wubbaa (eli tänään kauppaan). Saiskohan noita wubbia jostain tukkupakkauksena?!? No mutta asiaan, eli 2 ukkoa menivät metsään niin että Wallu näki, jonka jälkeen me mentiin kävelemään ja ukot menivät piiloon. Eli niin hyvään kuin siellä metikössä pystyi. Ja vauhti oli kova koiralla kun hänen wubbansa metsään piilottivat. Eka ukko löytyi vauhdilla, hieman epäilytti vieraan kanssa leikkiä mutta hyvin meni. 2 ukko olikin löytänyt hyvän piilon, sillä miekään en nähny mihin ukko oli mennyt. Koira oli tullut hieman epäillen luokse, mutta kun wubban oli nähnyt, oli ruvennut oikein hyvin leikkimään. 3 ukko lähti juoksemaan kun Wallu oli melkein kohdalla, ja siellä leikittiinkin ihan kunnolla, Wallu varmaan mietti että helvetti näitten luokse on siis mentävä kovaa, muuten ne piilottaa wubban.

Siinä kun sitten ruodittiin Wallun treeniä meni Seija kyykylleen maahan kun hieman tuntui kuntoa vaativan tuo Wallun kanssa leikkiminen. Wallupa päättikin (ja siis oli hihnassa) mennä vielä tervehtimään ja kiepsahti syliin. Siinä vaiheessa viimeistään päätin että tästä tulee nyt meidän ensisijainen laji. Eli sunnuntaina on sitten seuraavat treenit :D

perjantai 7. elokuuta 2009

Tilannepäivitys ja hienoja kuvia

Paljon ollaan tehty Kivesjärven seikkailun jälkeen, mitään järkevää ei juurikaan. Mutta aloitetaan siitä järkevästä. Eli vaikka käsi ei vieläkään toimi, jälkeä ollaan silti tehty. Ja kuten kuvista näkyy, ollaan myös päästy esineruutuun. Mutta ollaan myös saatu vihdoinkin kuvia Vaalan leiristä, kiitos Sirkun ja Even. Kuvia löytyy täältä ja täältä. Alla olevan kuvat ovat Hannan ottamia.







Joo elikkäs noi rantakuvat on siis meidän mökiltä, kun Jatsi ja Hanna tuli käymään treenien jälkeen siellä. Ihan yötä olivat ja hauskaa oli, sekä kaksijalkaisilla että nelijalkaisilla. Wallusta on virallisesti tullut vesipeto, ja joutui ihan kieltämään ettei uimaan mennä. Jatsi ui pienen pakon esessä (Lue:Hanna tiputti veteen), mutta muuten vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä riitti. Jarno tuli seuraksi myös, ja ilmeisesti Wallu ei ihan täysin luottanut hänen uimataitoihin, sillä hätä oli suuri kun uimaan molskahti. Pää leikkasi kiinni kun Jarno upposi veden alle, ja Wallu kiiti pelastamaan, jolloin me rannalla olijat päätimme huutaa Jarnon takaisin rantaan. Muuten mökkiviikonloppu meni pallon,kävyn,kepin yms. muun lentäessä :D
Jälkitreeneistä sen verran, että nyt alkaa olla vauhti sopiva, enää ei juosta pää kolmantena jalkana, mutta edelleen tarkkuutta kulmilla harjoitellaan. Viimeksi tehtiin kulmaharjoittelu 12 kepillä ja kulmalla, niin että kulman jälkeen tuli keppi. Wallu kuitenkin oikaisi suoraan kepille, eli seuraavan kerran tehdään niin, että keppi on kauempana ja kulmat merkataan tarkemmin. Sitten kuhut ja matka jatkuu. Edelleen ja jaksan ihmetellä tuon koiran keskittymistä ja periksiantamattomuuta. Uskomaton elukka!
Toko on edelleen jäissä, kun en pysty vieläkään tekemään kädellä mitään, mutta sunnuntaina yritän jo päästä agitreeneihin :D

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Sairasloman viettoa

No nyt alkaa käsi ja netti olla siinä kunnossa että pystyy blogia päivittämään. Eli käsi on edelleen katki poikki, joten treenaamaan ei olla pystytty, mutta kaikkea muuta hauskaa ollaan kyllä tehty. Leirin jälkeen rauhotuimme muutaman päivän, jonka jälkeen suunnistimme Kivesjärvelle. Mukaan liittyi Satu ja Johnny, Moona sekä Kerttu. Jarno oli varannut meille Sadun vanhemmilta mökin, jonka kuistilta kimmelsi Kivesjärvi koko komeudessaan.

Ilta aloitettiin trimmaaja Sadun ottaessa Wallun korvakarvat käsittelyyn. Raukkaa kun kutsuttiin jo perhoskoiraksi. Samalla myös kynnet saivat lähtötuomion. Hieman aikaa tähän operatioon meni, Wallu oli täysin sitä mieltä että tämä trimmaaja saisi suksia sinne minne aurinko ei paista. Pienoisen keskustelun jälkeen Wallu kuitenkin vakuuttui Sadun kyvyistä ja homma hoitui.

Sen jälkeen oli vuorossa savusauna, ja Wallu nautti täysin rinnoin ylälauteilla löylyistä, kun itse kyyhötin alalauteella kipsin kanssa. Koirat riekkuivat yömyöhään, ja hauskaa tuntui olevan. Seuraavana päivänä hauskuus jatkui, ja Johnnyn kanssa kävivät uimakisaa kumpi juoksee ja hyppää paremmin. Illalla päästiin uudelleen savusaunaan, ja koska saunaan kutsu toi myös ukkosen tullessaan (kuten edellisenä iltana), pääsivät Johnny ja Wallu yhdessä saunomaan.



Seuraavana aamuna heräsimme mielettömään ukonilmaan, ja saimme myös Kertun sänkyymme, hän kun oli sitä mieltä että ukkonen on vallan hyvä syy tulla sinne. Sitten pakattiin ja ikäväksemme jouduimme lähtemään kotia kohti. Wallu rakastui taas matkan aikana Kuningatar-Moonaan ja Johnnyn kanssa niistä tuli oikein hyvät kaverit. Kerttu taisi olla liian nuori ja kokematon, mutta juoksukaveriksi kelpasi. Ihana reissu, oli kyllä todella sääli lähteä kotiin.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Kuinka tehdä koirasta yltiösosiaalinen ja ihmisiä rakastava

Sunnuntaina koitti se suuri päivä eli Vaalaan lähtö. Hanna tuli hakemaan puolen päivän aikoihin ja lastattiin tilava perheauto niin täyteen kuin se on mahdollista tehdä. Koirilla oli väljää sikaosastolla, mutta liftareille ei enää jäänyt lääniä.

Leiri aloitettiin raittiissa ja rennossa fiiliksessä. Lähdettiin Hannan, Jatsin, Eevan ja Minan kanssa lenkille ja koirilla synkkasi hyvin yhteen. Yleisesti ottaen koiranlenkitys oli Hanna the Orjan harteilla, koska oma kunto loppui ekan 20 minuutin aikana. Tai ei kunto, mutta särkylääkkeen vaikutus. Virkistävä juomatölkki auki ja siitä se sitten lähti uuteen nousuun.

Maanantaina mentiin peltojäljelle, joka meni päin helvettiä. Koira teki ihan mitä lystäsi eikä omakaan toiminta ollut sieltä parhaasta päästä palautteen mukaan. Ensimmäinen peltojälkihän se oli, mutta silti. Pitäisi olla hiljaa ja antaa koiralle mahdollisuus selvittää itse ongelmat.

Esineruutuun mentiin seuraavaksi. Hanna heitteli esinettä ja jätti sen melko lähelle etureunaa. Wallu haki hyvin ja toi myös hyvin. Toisen kanssa sama homma ja kolmas esine jätettiin Wallun näkemättä ruutuun. Hyvin toi senkin eli homma meni juuri toisin kuin etukäteen ajateltiin.

Siihen loppui työskentely siltä päivältä ja onnistunutta suoritusta juhlistettiin kultalonkerolla. Illalla oli virallinen esittäytyminen, johon vierähti mukavasti aikaa. Uusiakin naamoja oli jonkun verran. Pentuja ja nuoria koiria oli tosi paljon.

Tiistaina oli Hilkka opastamassa peltojälkeä. Tehtiin pitkä suora, jota vahvistettiin nameilla. Vastustin aluksi henkeen ja vereen, mutta sepä toimi. Nenä pysyi maassa kuin naulittuna. Toinen harjoitus oli kulman kanssa ja siinä tuli pulma eteen. Wallu haahuili ja miihaili, mutta minä osasin olla hiljaa ja siitä se Wallu löysi jäljen.

Iltapäivällä innostuin tokoilemaan ja sain käteni niin kipeäksi, että hommat piti lopettaa siihen. Treeni meni hyvin siihen nähden, että ihmisiä oli lähellä mekastamassa. Intoa ja kontaktia riitti.

Ruutua, noutoa ja seuraamista treenattiin. Noudossa yritti varastaa, ruutuun meni ilman että siellä oli valmiina lelua ja seuraaminen oli hienoa.

Illalla oli Miimin järjestämä kolmiottelu, lajeina tottis, haku ja agility. Meidän osuus oli agility, jossa oli kaksi aitaa, putki ja kaksi aitaa. Laji valittiin sillä perusteella, että se voisi olla meidän varmin. Niin kävi. Wallu pysyi paikallaan kuin vanha tekijä ja radalle päästyä vauhti oli huimaava.

Keskiviikkona mentiin Satun ja Hannan kanssa pellolle. He tallasivat Wallulle kaksi neliötä. Ensimmäinen meni täydessä haahuilussa, ei mitään hajua ja toinen oli lähellä Jatsin jälkeä. Silloin tuli mieleen, että nyt tuonne kaverin luokse. Ehei, päästin kunnon ärjäisyn ja silloin alkoi heti homma pelittää. Ai että töissäkös tässä oltiin, okei!
Satu toi tullessaan kunnollisia lääkkeitä ja kun oli napin ottanut, ei koskenut enää käteen. Itse asiassa koko käden olemassaoloa ei enää huomannutkaan.

Illalla tuli otettua muutama kultalonkero ja siinä sievässä lupauduin hakuun. Apua! Wallustako hakukoira? Ei auttanut perua, eikun vaan koiraa valmentamaan. Pidettiin kissanruokarinki. Wallu otti yhden palasen, mutta alkoi ahdistaa ja meni pois. Nälkä ja uteliaisuus voitti ja tuli ottamaan toisen palasen. Sitten sitä oltiin jo sen verran rohkaistuneita, että passasi kiertää koko kierros

Torstaiaamuna käppiltiin läheiseen hakumetsään. Mari L. heilutti wubbaa ja paineli metsään. Wallu paineli hurjana perässä ja sai wuban palkaksi. Toinen ukko meni yhtä hyvin ja siihen päätettiin tältä päivältä.
Treenin jälkeen Pasi houkutteli Wallun luokseen syömään nakkia. Whaat?! Wallu säntäsi pyllymyyryä kuin jonkun hyvinkin tutun ja ihanan ihmisen luokse! Muutama pusu vielä naamaan kaiken hyvän lisäksi. Että tälleen tällä erää. Pois piti vetää hihnassa kun ei muuten olisi halunnut lähteä.

Iltasella ei tehty muuta kuin suunniteltiin Hannan kanssa iltaohjelmaa. Ensin meinattiin pitää tietokilpailu ja kysymykset olisi pitänyt juosta metsästä, mutta sateen yllätettyä piilotettiin kysymykset takkahuoneeseen ja oleskelutiloihin. Parempi niin. Porukalla tuntui olevan toisiaan töniessään hyvin hauskaa ja se oli tavoite.

Perjantaina jatkettiin hyvin alkanutta hakuilua. Kolme ukkoa oli valmiiksi piilossa ja Miimi neuvoi keskilinjalla, että katso mistä suunnasta koira ottaa vainun ja lähetä sinne. Tuuli kävi Pasin suunnasta ja sinne Wallu ampaisi, ei puhettakaan mistään mieskammosta ainakaan näin työtehtävissä. Pasi toi Wallun pois ja leikki sen kanssa keskilinjalle asti. Mahtava pikku hakukoira! Muutkin ukot se haki selvästi hajun avulla eli hoksasi äkkiä, mistä oli kyse.

Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie varpaat mukana. Kotiin palattua piti hakeutua Josepan hakuryhmään ja kunhan käsi paranee, jatketaan niitä hommia tämän ihanan, ybersosiaalisen koiran kanssa.

Ennen ruokailua käytiin vielä Hannan kanssa kylällä häpeämässä sen valtavan pullokassin kanssa. Saatiin palautusautomaatti kahdesti tukkoon ja jono vaan kasvoi takana. Samalla reissulla puhkesi ukkonen ja vettä lainehti kaikki paikat täynnä.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös kesän kohokohta. Kotimatkalla takakontissa oli kaksi hiljaista koiraa ja meillä kotona vielä pari päivää lähes kuollut koira. Vähintään koomassa, mutta taisi olla terveellistä koomaa. Oli ihana ja hyödyllinen leiri!

Nyt kun kaikki ihmettelevät tämän tekstin sujuvaa ja vivahteikasta kieltä, selkeää jaottelua ja asiallista jäsentelyä sekä lähes täydellistä kielioppia, voin tunnustaa että sihteerinä toimi kuski-avustaja-koiranhoitaja ja pulizer-tason kirjoittaja Hanna, jota ilman en olisi päässyt koko leirille, saati tullut siellä toimeen millään tavalla. Kiitos kaikukoon siitä hänelle!

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Elämäni mielenkiintoisin ja mieleenpainuvin jälki

Torstaina mentiin Hannan kanssa jälkitreeneihin. Hanna sai kunnian tehdä meille jäljen. Minä kävin tekemässä Moonalle jäljen. Makkaranpaiston jälkeen lähdettiin katsomaan kuinka koira selvittää jäljen, jota epäilin suht vaikeaksi Hannan hyminästä päätellen. No toisen kepin jälkeen alettiin nousta pientä mäkeä jossa oli kaatunut puu, ja kauniilla bambiloikalla hyppäsin sen yli. Tai siis melkein. Eli oli rähmälläni maassa, ja ei tarvinnut lääkärin koulutusta näkemään, jotta käsi on poikki. Hanna soitti Moonan paikalle ensiapulaukun kanssa. Wallu oli kovasti sitä mieltä että tuo se ei muuten tule mamman luo. Hanna teki upean lastan puunokasta ja siitä sitten sairaalalle. Hanna ajoi 150km/h ja minun olo oli vallan järkyttävä. Sairaalalle saapuessa hoitaja ei ollut edes katsonut meitä, kun äsähti että hän ei nyt jouda, mutta jokainen joka on Hannan kanssa tekemisissä tietää hänen vallan loistavat neuvottelutaidot. (Tämä tyttö pyörtyy,sillä on käsi katki,p....kele nyt apua) Joten jostain syystä apu tuli hyvin nopeasti, ja hoitaja oli vielä kaiken hyvän lisäksi alan miehiä, eli arvatkaa meidän ilmeet kun hoitaja kysyy tarkennusta, eli oliko se pk-jälkeä ;) Hanna otti Wallun yöksi,kun ei tiennyt kuinka kauan menee ennekuin saan asian selväksi. No palvelu oli kyllä ripeä, tunnin päästä oli jo Pinkin käden kanssa menossa kotiin. Koska onhan se tyyli säilytettävä vaikka käsi onkin paketissa ;) Joten nyt on ainakin 5 viikkoa sit sairaslomaa :)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Tokoilua lämpimässä auringon paisteessa

Mentiin Aijan kanssa Pärnävaaralle, ja mukaan tuli myös Elli ja Katja-karjis. Otettiin heti ekana Wallulla luoksepäästävyyttä, ja nyt oli jo niin innokas että siirrymme seuraavalla kerralla vaiheeseen 2, eli Aija tutkii ja minä pidän koiran kiinni. Treenit meni aika pitkälti nimimerkillä kunhan on vaan kivaa, ja sitä kyllä tuntui olevan :D Ainakin pikku-ukolla ;) Hypyissä aletaan jo edistymään niin paljon että kerran toi jo noutokapulan, mutta a:lla sitä en vielä uskalla kokeilla. Kunhan nyt tehdään niistä ekana maailman parhaat esteet niin kyllä se sit kerkee sitä noutoa harjoittelemaan. Koska oli niin kuuma, koira alkoi olla jo hieman poikki, mutta otettiin vielä seuraamista, ja noita käännöksiä pitäis pikkuhiljaa harjoitella. (Eli pitäs nähdä Hilkka ja kuunnella kuinka se opetti sen täyskäännöksen Kirille, koska se osaa sen niin hienosti) Myös Aija varmaan osais neuvoa (vinkkivinkki). Mutta siis miusta on niin hauska käydä tuon ukon kanssa treenaamassa että vois tehdä sitä vaikka joka päivä :D

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Agiliitoa ja jälkeä

Sunnuntai-iltana hyvin menneen juhannuksen jälkeen mentiin liitämään. Koiralla oli taas kierroksia ihan liikaa, ja se näkyi heti. Ratakaan ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä, ja yhtäkkiä vielä tupsahti pusikoista koiranulkoiluttaja, tietenkin juuri kun olin koiralle lähtökäskyn antanut. Eli lopputuloksena hermojen totaalimenetys. Wallu oli täysin sitä mieltä että hypyn ali voi juosta, putken voi ohittaa ja mennä alle suoraan, yms.... Olihan varmaan minunkin ohjauksessa vikaa, mutta suurin vika oli se, että vauhtia oli taas aivan liikaa ja itselleen on paljon kivempi tehdä kun toisille :D Eli minulle ;)

Eli mitä teen kun hermot menee: Hypyt 70cm, hirveä hitlerhuuto perkele hyppää, tänne, kierrä, tänne, PUTKI!!!! Ja johan rupesi korvat löytymään!!!! Sitten hirveä palkkaus ja onnellinen hymy :D Kyllä tuo on ihan mahdoton elukka ;) Mutta opin myös hyvin tärkeän asian. Eli koiraan en enää päästä yhtään haahuilemaan, vaan heti kun palkkaus on suoritettu, koira seuraamaan ja muutama tokoliike joilla mennään radan alkuun. Toimii muuten aivan loistavasti!!!

No jotta saisi itsensä rauhoittumaan, mentiin kepon kanssa eilen metsää, ja kepo teki elämänsä ensimmäisen jäljen. Matkaa n. 1km, kolme (tai neljä) tienylitystä, janat ja monta kulmaa. Ja mitä koira tekee? No toimii aivan mahtavasti. Alkumatka juostiin, mutta 5 kepin kohdalla en edes huomannut pyykkipoikia, koira itse löysi kepit. Hieman sekoitti jälkeä kun jouduin käskemään paikalle kun liina meni jalan ympäri. Viimeiset kaksi keppiä taas täyttä juoksua, kun koira pääsi liinasta ja vauhti yltyi vallan mahdottomaksi. Mutta vaikka vauhti oli aivan älytön, teki todella tarkkaa työtä, eikä poikennut jäljeltä ollenkaan. Ja paras oli: Viimesen kepin kohdalla olin jo täysin myöhässä, ei nimittäin minun kunnolla juosta aussien perässä :D Koira jäi kauniisti odottamaan kun minä juoksin perässä, ja toi kepin vastaan!!!! Aivan mahtava koira, täytyy kyllä vaan päätä pyörittää miten tuo onkin noin hyvä! Ja kepo oli tehnyt vallan hyvän jäljen, kyllä siitä hyvä kepo tulee pienellä koulutuksella :D :D :D

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Wallun ihana lauantai-ilta :D
















Koska minulla oli lauantai-iltana työkaverin häät, pääsi Wallu Tiinan luo Sylvin kanssa riehumaan. Kuvat kertokoon illan kulusta :D

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Jälkeä

Nyt ollaan käyty muutaman kerran jälkeä ajamassa, ja parhaiten mieleen ovat jääneet Sadun ja Monan tekemät jäljet. (Kannattaisiko niitä tänne kirjoittaa niin muistaisi...?) Sadun kanssa oltiin Kuttukuussa Sinikan luona, ja aikaa jäi sopivasti myös hieman huville. Eli Satu teki tosi vaikean jälken, jossa osa meni täyden ryteikön läpi ja jälki loppui pellolle. Aluksi tietenkin koira rynni ensimmäiset kolme keppiä, ja kadotti myöskin jäljen. Löysi sen kuitenkin ja sen jälkeen mentiin rauhallisesti ja varmasti, ja vaikka tuulikin aika kovasti, loput kepit nousivat ja pellollakin meni tosi hyvin, vaikka tuuli painoikin jälkeä metsään päin.

Nyt pääsin vihdoinkin torstain jälkitreeneihin, ja koska on uusi porukka, kyseltiin minulta mitä koira osaa. No hieman selitin (omaan tapaani no mitäpä se....) ja sitten Mona lähti tekemään Wallulle jälkeä. Makkaranpaiston jälkeen lähdettiin jäljelle ja kerrankin koira keskittyi. Vaikka vauhti oli aluksi aika hurja, kepit löytyivät ilman suuria ongelmia, ja hakkuuaukealla tuuli teki tepposia, mutta koira pysyi aivan mielettömän hyvin hommassa mukana. Mona oli tehnyt kulmia ja kulkenut puiden ympäri ja vaikka mitä keksinyt, mutta koira teki työtä käskettyä, ja vaikka alkoi olla ihan loppu niin silti vaan viimeinenkin keppi nousi maasta. Itse kyllä hävitin kepit kun palkkasin koiran (kiva jos noin teen joskus sitten kokeessakin). Lopputuloksena siis nyt jatkossa treeniä missä omistajan täytyy oppia luottamaan koiraan. No ihan kuin en tätä olisi jo tiennyt ;)

Mietin että kannattaako esineruutua edes tehdä, kun koira oli niin poikki jo tuon jäljen ajamisesta, mutta onneksi otin. Tuo taas höyrysi ja kävi superkierroksilla, etsi kyllä esineet mutta ei ajatustakaan että ne minulle olisi tuonut. Eli tätä täytyy ihan oikeasti ruveta treenaamaan, sillä nuo toisten tuoksuisethan eivät ole esineitä, ja jos ne eivät ole takarajalla ne eivät myöskään ole esineitä. Että silleen. Mutta jälki alkaa siis menemään :D

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kesäloma hieman myöhässä :D

Onpas ollut ihana olla kesälomalla ;D Kyllä lauantai tuntui niiiiiin pitkältä kun olis vaan tahtonu kotiin ja lomailemaan. No kotiinhan siis pääsin sen verran että kävin hakemassa koiran kyytiin ja suunnistin muuntajalle odottamaan Satua. Meillä kun oli yhtä aikaa kesäloma niin arveltiin että yhdistetään se ja vietetään yhdessä hauskaa :D No meillähän on aina ollutkin kieroutunut näkemys "lomasta".

Eli meillä oli viikonlopun neljä koiraa ja kani :D Ja jotta tilanne ei olisi näin yksinkertainen, koirista kaksi oli uroksia, eli Wallu ja Johnny ;) Mutta meidän miehet yllättivät kyllä suuresti, sillä kun mentiin ekalle yhteislenkille, eivät nämä olleet moksiskaan toisistaan. Kumpikin juoksi omiaan eikä yhtään rähähdystä ollut. Wallusta on tullut oikea naistenmies, Moona oli aivan ihana... Sitten jatkettiin meille rauhoittumaan, ja mentiin saunaan. Wallu ja Moona oli makkarissa ja Kerttu ja Johnny toisella puolella. Hirveä rysähdys, ja kumpikin hiljennyttiin, että tuleeko tappelu. No sitten kun mitään ei tapahtunut, pääteltiin että Moona tuli yli, mutta Wallu pysyi makkarissa. Sadun kanssa oltiin hengittämättä ja kuunneltiin, mutta kun mitään ei kuulunut arveltiin että näin on. No sitten siideri loppui ja lähdin sitä hakemaan, ja oven avatessani Johnyn nenä näkyi, ja vierellä Wallu. Sadulle sit pieni huikkaus tuukko tänne, samalla otin Wallusta kiinni ja vein takasin makkariin, ja Satu nappasi Johnnyn kiinni. Sittenpä olikin saunomiset saunottu ja lähdimme Joensuun yötä katselemaan, ja jännitysmomentti jatkui kun koirat oli kevythäkissä sisällä. Eli että kuinka pieninä palasina ne on kun tullaan takasin. Kenties meillä ei ollut suurta luottoa koiria kohtaan, sillä kaikki nukkuivat sievästi kun tultiin takaisin.

Aamulla suunnattiin Sipriin, mukaan saatiin myös Laura ja Saimi ja Sina. Koirat taas vapaiksi ja vaikka Wallu jo hieman kokeilikin että kuinka lähelle Johnnyä voi mennä, ei silti mitään suurempaa. Hauskaa kyllä oli, saatiin nauraa koirille kippurassa, mutta myös yllätysmomentti saatiin aikaiseksi kun Sina päätti lähteä hakemaan kaatuneen puun luota keppiä, ja siis puu oli kaatunut lampeen. Joten Sina molskahti sinne eikä jostain syystä päässyt uimaan rantaan. Naiskaunetta edustivat Laura ja Satu, jotka heittivät vaatteet pois päältä ja Laura urheana molskahti lampeen. Koira saatiin ongittua ylös ja Lauran talviturkki on virallisesti nyt sitten tämän kesän kohdalla riisuttu :D Koska vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli ollut tarpeeksi, suunnattiin takaisin meille ja kahville.

Siitä matka jatkui kohti Kuttukuuta ja Vehmersalmea. Siellä oli tarkoitus olla torstaihin asti, ja Wallu oppi mm. kuinka vuohille viedään ruokaa päästämättä niitä aitauksesta ;). Satu teki meille myös jäljen, ja se meni kyllä todella hienosti. Sellaisen ryteikön läpi keppien paratiisiin vei meidän tie, että hirvitti itseäänkin. Loppu meni vielä pellolla ja tuuli oikein mukavasti, mutta pikkumies vaan selvitti jäljen loppuun asti. Minulla ei kyllä ollut hajuakaan koko matkasta, mutta onneksi tuo koira tietää minne mennä.

Kuttukuusta matka vei meidät takaisin Joensuuhun ja Mikan (Wallun kasvattajan) agiliitokoulutukseen. Siitä löytyy jopa videokin, mutta se on vielä siirtämättä nettiin. Lyhyesti kuvattuna koira todella yllättävästi pomottaa minua koko ajan, ja minun täytyy nyt unohtaa tuollaiset iloiset käskyt, ja muuttua titi-nallesta hitleriksi. Muutos näkyy videolla vallan hyvin, eli koira lopettaa heti räksyttämisen ja rupeaa keskittymään, kun minä hyvin artikuloiden käskytän sitä (perkele hyppää :) ). Eli kyllä me silläkin saralla ilmeisen hyvin edistytään. Iloisinta olikin huomata se, että Wallua ei näköjään yhtään kiinnosta muut koirat eikä muut ihmiset, kun se tekee töitä minun kanssa. Jospa se tästä, valssi kesäyössä ;)

Siitä suunnattiin mökille mukavan seuran kera, ja löhöttiin auringonpaisteessa ja poltettiin nahkaa. Torstaina oli taas paimennuksen vuoro, ja arvatkaa harmittiko kun en videokameraa ottanut mukaan. Muutos viime kesän räksyttävään pikkukoiraan oli nyt täydellinen, ja Sinikka väistyikin ja antoi meidän paimentaa, ja tunne oli aivan uskomaton!!!! Kyllä tuosta paimenkoira tulisi, enää puuttuu ne paimennettavat ;) Eli paljon saatiin lomalla aikaiseksi :D

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Tokoilua Siprissä

Toissapäivänä Aijan kaa puhuttiin puhelimessa ja pitkällisen houkuttelun (mennäänkö treenaamaan) jälkeen Aija suostui. Ekana ajettiin Karsikkoon, mutta koska kentällä oli niin paljon lasinsiruja, mentiin Sipriin. Mietin autossa että mitähän tästä tulee, nimittäin Aijan auton nähdessään alkoi takakontista kuulua sellainen ulvonta... Ja sitten kun Siprissä ollaan käyty vaan riehumassa, ei ollenkaan mitään järkevää tekemässä.

Aijalle tokaisinkin autosta noustessa että nyt jos koira tekee mitään niin täytyy olla onnellinen. Laitoin ruutumerkit paikalleen, ja otin koiran autosta. Ekanahan se lähti merkkailemaan ja nuuski vaan onnellisena (missä Rini?) maata, mutta yllättävää kyllä muutaman kutsunnan jälkeen homma alkoi toimia. Ruutu alkaa olla nyt siis siinä vaiheessa että pysäytystä aletaan lisäämään liikkeeseen, ja se onnistuikin vallan mainiosti. Nyt vaan silloin tällöin alan pysäyttämään sitä, jotta vauhti ei kärsi. Vauhti on nimittäin täysillä meno, enkä sitä tahdo kyllä pilata.

Sitten otettiin Rubi, ja oli kyllä hauska katsoa kuinka iloinen pieni koira se on. Vielä siinä Aijalla on työnsarkaa, mutta hauskaa treenaaminen tuntuu heillä olevan, ja sehän se on pääasia.

Wallulla otettiin sitten tunnaria, ensin niin että kasa hajustamattomia oli edessä ja hajustettu takana, ja se tuntui olevan niin helppo että piilotin varpujen alle palikan, ja Aija meni auton taa Wallun kanssa jotta se ei näkisi mitä touhutaan. Vieläkin siinä on sellaisia esineruutumaisia piirteitä, lähtee etsimään pitkältä, mutta alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään mitä tehdä (3 kerta harjoittelua). No nyt meillä on kotiläksynä tehdä mahdollisimman paljon toistoja, ja tänään meinasinkin että pienen harjoituksen voisi tehdä, kun muuten on koiralla vapaapäivä.

Aija treenasi vielä Rinin kanssa, ja oli tosi hauska nähdä, kuinka tuo Rinin aikuistuminen näkyi myös treenaamisessa, paljon on kehittynyt koira kevään aikana.

Tämän jälkeen päästettiin koirat vapaaksi, ja voi sitä elämän riemua, nyt jopa Rubi otettiin leikkiin mukaan. Kyllä nuo on niin hassuja... Aijan kanssa mietittiin että sitten kun Aija ja Rini pystyvät treenaamaan yhtä aikaa meidän kanssa, me ollaan kisavalmiit :D Joten sitä päivää odotellessa ;)

maanantai 18. toukokuuta 2009

Upeita kuvia




Hanna taas onnistui, tässä muutama kuva hienosta pikkumiehestä :D Klikatkaa isommaksi, kun en nyt osaa näitä pienentää kun en oo omalla koneella ;)

Päivitystä elämästä :D

No niin, nyt on sitten käyty toisen kerran paimentamassa, ja jos eka kerta meni hieman kysellessä että mitä ihmettä, niin nyt ei sitten mennyt. Sinikan kahdella koiralla oli juuri parhaat päivät menossa, mutta se ei kyllä vauhtia hidastanut. Ensimmäisellä paimennuksella hieman vielä koira kyseenalaisti että kuka tätä hommaa johtaa, ja hieman räksytystäkin oli ilmassa. Toinen kerta lähti onnistuneesti sillä, että minähän en mene maahan, minä vaan juoksutan lampaita. Sinikka oli narun päässä ja minä lauman edessä. Käämit paloivat ja angsti löytyi. Syöksyin koiraa kohden ja pamautin paimensauvalla maata, ja karjaisin maahan. Koiran tippui sen siliän tien maahan ja katsoi minua "ihanko tuo nyt on tosissaan" ilmeellä. Sen jälkeen löytyi pieni paimenkoira Wallun sisältä ja homma alkoi toimimaan. Oli muuten ihan uskomaton tunne kun lampaat ei ryysineet päälle, vaan kiltisti kulkivat mukana, ja koira tuli perässä niin onnellisen näköisenä, että ihan nauraa piti :D Ei tuon paremmin olisi voinut mennä! Odotan ihan innolla ensi torstaita, sillä nyt alkaa löytymään se paimennuksen punainen lanka, sekä minulle että koiralle. Kiitosta pitää kyllä antaa Sinikan uskomattomalle silmälle koiran käsittelyssä!Videot antavat odottaa itseään, Arja oli kuvaajana, ja toivottavasti saan ne aika pian nettiin. On nimittäin aivan erinäköistä paimennusta kuin mitä eka videot!

Lauantaina oli vuorossa Kimmon 7v synttärit, ja koska ryntäsin suoraan töistä Hannan luo, olin lupautunut käyttämään myös Jatsin lenkillä. Perjantaina oltiin kävelty mukava vajaan kahden tunnin lenkki, ja ajattelin että sen saman kierrän nytkin. Siinä kun koirat saa mukavasti olla vapaana. Jo sillon näin itsekkin Jatsin ja Wallun lämpenevät välit, mutta nyt ne pääsivät oikeasti yhteiselle sävelelle ja riekkuivat ja temmelsivät niin, että ei voinut kun nauraa maha kippurassa kun pöhköt juoksivat ja riehuivat, milloin Wallu edessä milloin Jatsi :D Ja hauskaa oli. Ja koska eihän asiat ole ikinä minun kanssa helpot, matkalla tuli Miimi vastaan ja pysähtyi juttelemaan. Lopputulos oli, että huomasin olevani 4 koiran kanssa lenkillä. Ja jos Jatsi on ollut perästä vedettävää mallia niin kyllä sisko ja äiti ovat samanlaisia. Hihnassa kuljetin sitten 4 koiraa, ja kuinka ollakkaan hihnat sekosivat, ja tytyöt pääsivät karkuun. Ja koska aussien vauhti ei ole minun pikajuoksuun verrattavissa, mietin nanosekunnin että mitä hel... ttiä minä nyt teen... Päästin wallun irti ja huusin hae, enkä kyllä yhtään ollut varma mitä koira tekee. No sinne se kirmasi vielä nopeampaa vauhtia, kaartoi tyttöjen eteen ja teki selväksi että matka loppui tähän, eikä askeltakaan enää. Minun hieno paimentava aussienmetsästäjä ;) Sen jälkeen en enää tyttöjä vapaaksi laskenut, vaan hihnassa kuljettiin koko matka. Saatiinpa jopa kommenttiakin, kun yhden mökin pihalla miehet olivat maailmaa alkomahoolin säestyksellä parantamssa, ja olivat sitä mieltä että ohhoh, onpa paljon koiria, ja jätinkö osan vielä kotiinkin? Jatsin nähdessään totesivat että tuo on kyllä tuttu, olenko varastanut koiran ;) Liikenne (jota normaalisti ei ole) oli nyt kuin kuuluisasta sanonnasta lontoossa. Hienosti Wallu ja Jatsi tottelivat, kertaakaan en ottanut koiria kiinni! Kyllä oli väsynyt mutta iloinen olo kun reilun parin tunnin kuluttua Hannan kotiin tallustelin! Tämä täytyy tehdä uudelleen!!!

Sunnuntai-aamuna mentiin Pärnävaaralle tokoilemaan, ja kokeiltiin ampumistakin niin, että Wallu oli autossa kun ammuin muille koirille. Miimi sanoi että ei ollut edes päätä kääntänyt. Treenit menivät oikein hienosti, ja koska varamiespalvelu hoiti tunnarikapulat, otettiin tunnaria, ja ekana ryssin koko homman, kun Wallu ryntäsi oikealle kapulalle ja jouduin ottamaan sen takasin. No sittenhän se ei enää tiennyt yhtään mitä tehdä. Nyt tarkoituksena olisi vähintään 3 kertaa viikossa ruveta tätä treenaamaan. Ja lupauksia kuului, että agilityeste kepit olisi myös tulossa Joensuun suuntaan, joten sitäkin voi nyt omalla pihalla alkaa treenaamaan :D Mutta hieno kontakti oli kyllä koiralla, vaikka oli suht uusi paikka, muitakin kaempana treenaamassa ja paljon oli jo tapahtunut aamulla.

Illalla hyvin nukuttujen päiväunien jälkeen oli vuorossa agilitytreenit, joista jo suunnittelin hyvin helppoja, mutta suunnitelmat muuttuivat kun Heidi tuli mukaan valmiin radan kanssa. Kyllä sain pyöriä ja hyöriä, ja totean vaan että kyllä tuo koira osaa, mutta minä en. Eli nyt täytyy ruveta harjoittelemaan ihan oikeasti liikkumista, sillä nolohan se on kun omiin kenkiinsä kompastuu :D Treeni oli kyllä aivan mahtava, sillä koira oli lopussa jo aivan kuitti, mutta silti jaksoi keskittyä eikä kimpoillut ihan mihin sattuu (muuta kuin silloin kun ohjasin ihan miten sattuu).

Torstaina on sitten taas paimennus, ja innolla odotan mitä se Sinikka nyt on meidän päänmenoksi suunnitellut :D

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

lauantai 9. toukokuuta 2009

Unelman syntymäpäivät ja paimennusta

Me saatiin kutsu Unelman 9-v synttäreille, ja koska me ollaan aina valmiit yhteiskinkereihin, niin töitten jälkeen suunnattiin Liperiin. Wallu kyllä tiesi, että mukavaa on tapahtumassa kun kurvattiin Miimin pihaan, mutta oisitte nähnyt sen ilmeen, kun se näki kaikki nen NAISET! Pikkumies pomppi tasajalkaa ja kävi jokaista naista tervehtimässä. Siis nyt tarkoitan nelijalkaisia, kaksijalkaisia ei juuri edes huomannut. En kyllä ymmärrä mikä tuolla koiralla on, mutta jotenkin se etsii aina sen vaikeimmin lämpiävän naisen, ja sen pestin otti Hertta. Kyllä sydämet vaan lenteli kun Wallu pisti kaiken hurmauskykynsä peliin. Toisaalta Hertta oli kyllä niin kaunis että en yhtään ihmettele jos sydämet lenteli.

Pienen lenkkeilyn jälkeen menimme takaisin pihalle, jossa oli sitten makkaransyöntikilpailu. Siis koirilla. Wallun vein autoon, kun ei olisi muuten malttanut sivusta katsoa, ja ihailin pikkuisen Susun makkaransyöntitaitoja. Pikkutyttö imaisi makkarat aivan uskommattomalla vauhdilla, jopa Kiri jäi toiseksi. Mutta uskomattomin oli kyllä Wallu, sillä se voitti koko homman, itse vaan katselin silmät ymmyrkäisenä että mitä tuolle minun koiralle on tapahtunut! Illalla Aija ja Rini tulivat käymään, ja Rinin kanssa oli vielä loppuottelu, ja Wallu voitti aivan ylivoimaisesti senkin ;) Hieno pieni koira!

Juhlista jäi todella hyvä mieli, kiitos ja kumarrus Miimille kun jaksoit järjestää upeat pirskeet, ensi vuotta ja pallomerta odottaessa :D

Torstaina oli sitten paimennuksen vuoro. Ensimmäinen kerta tänä kesänä, ja jännitti kyllä hieman onko koira kokonaan unohtanut. No ei todella ollut. Yritän nyt saada videot nettiin (tai siis olen siihen houkutellut erään ihmisen) jotta näette siitä. Mutta näin lyhyesti, kyllä on mies muuttunut viime kesästä. Silloin se paimensi itselleen, ja minulle paimennus oli älyttömän vaikeaa. Nyt on kupletti muuttunut täysin, Wallu haki minusta koko ajan turvaa, ja nyt muutammekin niin että minä olen edessä, ja Sinikka on takana Wallun kanssa, jos Wallu hyväksyy Sinikan sinne. Mutta kyllä tuolla potentiaalia on, kunhan itse opin siellä lauman edessä olemaan. Nyt meni taas ihan huitomiseksi, ja sitten tietysti helpotti kun käsken Wallun maahan, käsky on maa, ja sitten pitäisi käskeä taa. No nyt sitten käsketään taakse. Ja samalla lupauduin toukokuun viikoksi orjaksi Sinikalle, koska mitäpä muuta nuori nainen kesälomallaan tahtoo tehdä ;)

maanantai 4. toukokuuta 2009

Agilitykisoja ja ihania naisia :D

Kylläpäs oli raskas sunnuntai, sekä koiralle että emännälle. Seitsemän aikaan hyvin unisena ilmestyin kentälle. Alettiin rakentamaan rataa ja minä menin kanttiiniin avuksi. Kisat meni oikein hienosti, upeita suorituksia oli hieno katsella, oikein suuret onneittelut vielä kerran Lauralle ja Sinalle, sekä Annelle ja Babille. Voi kun mekin joskus.... Hilkka tuli Kirin kanssa käymään, ja otin lapsen päivähoitoon. Olisitte nähneet Wallun ilmeen, kun aukaisin oven Kirin kanssa. Ei pikkumies tiennyt miten päin olla. Kyllä niitä on niin hauska katsella, kumpikin on niin samalla aaltopituudella. Ikävä taisi olla ollut :D

Sitten sain kodin siivottua ja palasin takaisin kentälle, jonne jäätiin vielä turistiksi Wallun kanssa. Huomasin kentän laidalla tutun ihmisen, Shanti oli tullut käymään kisaamassa. Lähdettiin kävelylle koirien kanssa, ja kyllä taas silmät pyöri päässä kun oikein ihana Dracu päästettiin irti. Huima oli kyllä vauhti kavereilla. Ja taas oli Wallu aivan rakastunut ;) Dracu oli kyllä oikein kaunis nuori neiti, joten en yhtään ihmettele jos on pikkumiehen sydän taas kerran valloitettu. Dante oli kyllä eri mieltä tästä asiasta, hieman tuntui kiukuttavan kun joutui hihnassa olemaan. Oli kyllä mukava taas nähdä, kuinka hyvin Wallu "väisteli" toista urosta, eikä ollenkaan ruvennu urraamaan.

Muutenkin oli aussiepainotteinen päivä, näimpä pikkuisen Susunkin :D Voi miten hassu pieni koira! Ja sitten vielä Lauran Saimi oli myöskin tullut käymään kentän laidalla, ja riemu oli kyllä molemminpuolinen nähdessä (Edelleen sitä mieltä että kunhan koulutus on valmis....)

No nyt sitten vaan torstaita odottamaan, ja videokameraa lainailemaan, jotta saa niitä paimennusvideoita ;)

lauantai 2. toukokuuta 2009

Olen elossa :D Ja koirakin on ;)





No niin, yleisön pyynnöstä päivitän meidä elämää :D Paljon on sattunut ja tapahtunut sitten viime kirjoituksen, ja kiitos hyvän ruuan jaksan sitten siitä kirjoittaakin. Joten lukijat ottakaa hyvä asento, käpertykää sohvalle (ne jotka ovat ostaneet minulta minikannettavan) ja nauttikaa (tai sit nukahtakaa välille ;) ).

Tokoa ollaan treenattu, voi jopa sanoa että usean kerran viikossa, kiitos Hannan joka on uskollisesti käynyt melkein joka kerta treenaamassa. Treenit on menny tosi hyvin, ja edistymistä on joka kerta tapahtunut. Siitä liitteenä Hannan ottama kuva:
Tänään aloitettiin tunnarin opettelu, jossa siis vinkkejä saa antaa, ja se meni kyllä tosi hyvin. Laitettiin ekana miun hajuinen palikka, jonka koira etsi. No ekana se hölmä luuli olevansa esineruutua tekemässä (ja minähän se hölmö olin kun sen lähetin sinne niin että se luuli). Sitten kun vaihdoin itse asentoa niin jopa rupesi homma luistamaan. Kokeiltiin vielä kerran niin että Hannan tuoksuinen kapula oli vieressä, ja Wallu haki minun hajuisen kapulan, kävi nuuskaisemassa Hannan kapulaa ja toi oikean minulle :D

Seuraamisessa ollaan edistytty aivan valtavasti, ja se alkaa jo toimia niin että melkein meinaan ottaa kulmiakin mukaan :D Siinä täytyy edelleen kannustaa koiraa, ja olla itse superpirteä ja iloinen. Ruutu on nyt siinä mallilla että hakee sen kyllä vaikka ei näkisikään sinne vietäväksi lelua, ja vauhti on aivan uskomaton. Muutaman kerran ollaan pysäyttämistä harjoiteltu, niin että käsken sen sinne ja palkkaan pallolla heti kun se on ruudun sisällä.

Noudossa on virtaa aivan liikaa, yrittää varastaa koko ajan. Ja sitten luovutuksen varmuudessa on vielä tekemistä. Sitä harjoitellaan sitten kotisohvalla television katselun lomassa. Hanna kyllä näytti viime kerralla sellaista taistelua,joka varmaan tuolla toimisi oikein vallan mainiosti.
Paikkamakuuta ollaan harjoiteltu, ja paha tapa tuolla on vajota toiselle lonkalle, ja sitä kitken nyt pois palkkaamalla tarpeeksi usein.

Maahanmeno ja istuminen alkaa olla todella nopeita, kun vaan on toiveissa että pallo lentää heti kun menee maahan. Täytyisi lukea varmaan niitä tokonsääntöjä, jotta osaisi taas hieman enemmän. Onneksi on tuo Hanna ja välillä Aija jotka kouluttavat, minä kun en mistään mitään ymmärrä ;D

Agilityä ollaan aika harvakseltaan harrastettu, vaikka tiedänkin et Mika on tulossa tänne muutaman viikon päästä :D Mutta siinäkin on kyllä edistytty, ja kerta kerralta koira kestää enemmän. Ei edelleenkään muita koiria, mutta nyt tekee jo minulle töitä, vaikka kuumuukin välillä yli oikein laitoja myöten. Mutta minä alan oppia näkemään ne tilanteet ja saan sen aina rauhoittumaan. Mutta odotan vaan kun esteet nyt viedään kesälaitumille eikä oo enää puolen tunnin ajomatkaa, niin voi oikeasti alkaa sitäkin useamman kerran pienissä erissä ottamaan, eikä vaan kerran viikkoon suurta rutistusta.

Käytiin Wallun isän omistajan Pirkon luona vierailulla, ja sen jälkeen nauroinkin Pirkolle että värjäskö se Edun ja antoi minulle matkaan? Oltiin viikonloppu siellä,koska minulla oli jalostusneuvojan peruskurssi Helsingissä. Perjantaina illalla kerettiin vaan koirat lenkittää, kun piti jo unten maille mennä. Wallu suhtautui hieman epäluuloisesti Pirkkoon, mutta lauantai-iltana kun tulin takaisin koira oli jo ihan erilainen. Johtui varmaan flexin myötävaikutuksesta ;) Lopputuloksena oli, että maanantaiaamuna kun herättiin Wallu meni ihan pylly maassa Pirkon luo, ja olisi varmaan jäänyt sinne jos olisi ollut mahdollista :D Reissu oli aivan ihana, vaikkakin sekä omistajalle että koiralle tosi rankka. Edu oli aivan ihana, käytin sen lenkillä sunnuntai-iltana, ja nauroin ihan kippurassa kuinka hassu pieni koira se on :D

Muuten meidän elo ja olo menee koko ajan eteenpäin, pikkuisin askelin mutta varmasti ja vakaasti, ja ensi viikolla aloitetaan PAIMENNUS!!!! Sitten lupaan päivittää blogiin kuvia ja mahdollisesti jopa videoita (jos joku kertoo kuinka niitä nettiin saa). Hanna the hovikuvaaja lupasi nimittäin tulla kuvaamaan meidän riekkumista, ja kuulinpa että joku toinenkin pohjolan elävä olisi tulossa tänne, ja muistelen että hänelläkin kamera pysyy sievissä pikku käsissä. Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna agikisoihin suunnistaa, ja älkää peljätkö, ihan työntekijänä olen sinne menossa ;D

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Tokoilua ja agilliitoa

Koska olen SUPERlaiska ihminen kirjoittamaan, niin taas kannatti hyötyä Hannan kirjoitustaidosta, josta tässä näytteitä :D
"Lauantai-illan ratoksi järjestetyt porukkatreenit kuivuivat tälläkin kertaa minun ja Marin kahdenkeskiseksi puuhailuksi. Käveltiin Marin luota leipomon parkkiin, jossa oli mukavasti sulaa asfalttipihaa käytettävänä.
Otettiin ensin paikkamakuu ryhmäliikkeenä. Wallulla oli keskittymisvaikeuksia, mistä lie johtunut. Osaa ja tietää, mitta ei malttanut pysyä aloillaan. Jatsi pysyi, mutta kellahti lepoasemiin. Pitää pikkuhiljaa ruveta palkkaamaan skarppina olosta, ettei rentoudu ihan selälleen asti.Tämän jälkeen otettiin muut jutut käsittelyyn. Minun tehdessä luoksetuloa ja ruutua Mari otti Wallulle kontaktiharjoituksia. Meillä oli jälleen sitä hidastelua havaittavissa, mutta Wallu toimi kuin unelma. Kontakti jatkui ja jatkui kuin duracell-pupu konsanaan.Jatsi jäähylle ja Wallu ruututreeniin. Vauhtia oli jälleen vähintään riittävästi. Tämän mukavan homman jälkeen oli hyvä pistää Wallu välillä odottelemaan, kun Jatsi pääsi töihin. Molemmat kirppuilivat innoissaan aina kun olivat narun jatkeena ja työvuorossa oli mieletön into päällä.
Seuraamiset meni molemmilta koirakoilta tosi hyvin. Tein Jatsin kanssa vielä jääviä liikkeitä ja nekin meni rivakasti. Seisomista pitää vahvistaa, koska välillä tuppaa siirtelemään jalkojaan.Häiriötä oli Wallua ajatellen sopivasti ja silti treeni meni tosi hyvin. Ihan eri koira kuin vuosi sitten. Itsellenkin jäi pitkästä aikaa hyvä mieli. Pitäisi vaan saada itsensä potkittua niihin vaikeampiin juttuihin eli tunnareihin ja kaukkareihin. Ehkä ensi kerralla."
Kieltämättä nyt alkaa olla hyvä mieli noissa treeneissä, jopa niin hyvä että aloin taas miettiä että josko sitä tuosta koirasta oikeasti saisi tokoilevan elukan. Kenties... Ja paikkamakuussa olisi oikein suotavaa jotta muutkin tulisivat paikalle, vaikka oli tuossa Jatsin vieressäolossa ja minun pomppimisessa oikeasti kestämistä. Joten kun vielä otan siihen vinkupalloa niin katsotaan sitten ;)
Kotiin tultua sauna ja vesi lämpiämään, ja koska vaatekaapin siivous on enemmän kuin tappotylsää puuhaa houkuttelin Hannan henkiseksi tueksi. Hyvin Hanna hoiti hommansa, kaksi pussia täynnä vaatteita. ( ja kaapissa ei mitään tyhjennyksen näköistäkään) Ihmeteltiin että miten sinne joskus on kahden ihmisen vaatteet mahtuneet, varsinkin kun yhden ainoan paidan olen tämän sinkkuuden aikana ostanut, ja sekin oli päällä... hmmm... outoa...
Sitten Hanna ymmärsi vinkkini (kolmas siideri) ja ehdotti josko mennään katsomaan miltä se kaupunki näytää tähän aikaan illasta. Suuntana Feever ja J:n hassut paukut. Kyllä hieman puhallutti aamulla ;)
No sunnuntain kääntyessä iltaan suunnattiin agiliitoon, ja olipas Marjo keksinyt hauskan radan meille. Monta juttua saatiin tehtyä, koiralla oli kyllä taas enemmän intoa kun järkeä, mutta heti kun hieman juoksutettiin sitä ja rauhoittelin, alkoi yhteistyö taas pelittämään. Eteenmenokin alkoi vallan mainiosti toimia, mutta se täytyy sanoa että edelleen täytyy olla tosi tarkka virheissä, koira ampuu heti yli kun tekee virheen (eli siis minä ohjaan väärin). Mutta mitä rauhallisempi minä olen ja mitä paremmin opettelen tekemiseni ennen koiran tuloa, sitä paremmin menee. Uskomatonta vaan miten pienestä tuo koira lukee, ei tarvitse todellakaan rautalangasta vääntää. Edelleen on outoa miten sitä voikin nauttia treenaamisesta ;)

torstai 2. huhtikuuta 2009

Tokoilua ja vieraissa käymistä

Sunnuntaina oli aika suunnata Lahteen, aussieväen kokoukseen. Wallun vein aamulla Miimin luo päivähoitoon. Oli kuulemma ollut kovin nätisti, ja Hannun koiraksi oli alkujännityksen jälkeen muuttunut :D Päivän muisteloita löytyy miimi.vuodatus.net osoitteesta. Kiitos vielä tuhannesti Miimille että jaksoi pikku-miestä vahtia!

Maanantaina olikin niin väsy mies, ettei tehty yhtään mitään, illalla käytiin Aijan ja Rinin kanssa lenkkeilemässä, mutta lyhyt oli lenkki kun sekä koirat että emännät olivat niin väsynyitä. Muuten tämä viikko onkin mennyt ihan hulinan merkeissä, ja eilen ajattelin ryhdistäytyä ja lähteä treenaamaan.

Paskan päivän päätteeksi tuollainen päätös on aina oikein hyvä, varsinkin kun matkalla saatiin vielä kaksi läheltä piti tilannetaa, ekaks naiselta pääsi koira irti ja tuli suorilla päin, sain kylläkin sen perääntymään ihan perinteiselle painu v*ttuun huudolla :D Muutama hetki ja toinen nainen päätti että Wallu näytti juuri sellaiselta koiralta jota hänen pikkukoiransa haluaa haistella ja sain taas kuulla olevani outo ja koira vielä oudompi, kun kieltäydyin (ehkä en niin kohteliaasti) kysesisestä kunniasta ;). Eli kaikki hyvän treenin ainekset olivat kasassa. Ja tietenkin valitsin vielä paikan jossa ei oltu ennen treenattu!

Aloitettiin noudolla, jossa edelleen yrittää varastaa kapulalle, nyt vauhti oli aivan loistava, mutta luovutuksen kestossa on edelleen toivomisen varaa. Mutta intoa riittää! Otin muutaman kerran ihan perusnoutoa, sitten vaadin jo pitämään palikkaa ja sitten taas vauhtia. Hyvin kestää jo 5-6 toistoa.

Sitten ruutua, jossa on pallo, ja vauhtia riittää. Muutama kerta ilman palloa, ja vauhti tippuu aivan mielettömästi, mutta kun matkaa lyhentää ja muutaman kerran tekee, alkaa vauhtia taas löytymään. Jostain syystä vaan menee yhden tolpan luo ja rupeaa maahan??? Ihan sen näköisenä että näin tämä pitää tehdä? Ei käsitä mistä se tuollaisen keksi :D

Ihmisiä,koiria ja autoja kulki ohi, ja kontakti hiipui aina hieman. Sitten otettiin seuraamista, ja uskomatonta kyllä kontakti ei hiipunut ollenkaan, n. 5 askeleen seuraamista ja vasemmalle kääntymistä, ja aivan käsittämätön vire, en kyllä ymmärrä, miten se tuon nyt hokas noin hyvin. Eli nyt 1-6 askelta ja pikkuhiljaa käännösten opettelua. Mutta edelleenkään ei liian pitkää pätkää, koska sitten nopeasti tulee koiralla en osaa olo, ja sit alkaa komentamaan.

Kokeiltiin vielä kaukokäskyjä maahan ja istu, ja tuo on ihan hulluna siihen, näkisitte kun se ihan vapisee! Eli vaikka itellä oli totaalipaska päivä, kyllä tuon treenin jälkeen olo oli miljoona kertaa parempi, ja koira oli myös suhteellisen tyytyväisen oloinen. Eli tästä on taas hyvä jatkaa :D

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Tokoilua Veikon Koneella

Kyllä minä osaan noutaa :D
Anna se pallo tänne NYT!
Kapula!!!
Tässä on nyt todiste, Wallu osaa seurata!
Kuinka istua paikallaan :D

Valokuvaajana oli Aija, tässä osa hienoista kuvista :D

Kyllä sitä ihminen on hieman outo,kun paskan työpäivän jälkeen käy koiran kotoa ja vapaaehtoisesti tallustaa takaisin töihin. Mutta kun siinä on niin hyvä treenata :D Aija lupautui seuraksi, henkiseksi tueksi ja valmentajaksi, joka huomauttaa jokaisesta väärin tehdystä asiasta, ja niitähän miulla riittää. Koska oltiin hieman aikaisessa, saatiin tehtyä muutama paikallaan olo, jotka onnistu ensimmäisen jospa nousisin ja hieman liikkuisin kokeilun jälkeen oikein mainiosti, sain jo hyppiä, pomppia ja juoksennella ja koira katto varmaan vähäjärkiseksi :D Sitten tuli Aija, ja suurempi häiriö oli Rinin olemattomuus kun Aija.

Aloitettiin ruudulla, joka siis onnistuu jo todella mainiosti. Kokeiltiin muutaman kerran pysäyttämistä, jatkossa muutama lelun haku, muutama pysäytys, taas lelun haku ja sit väliin muutama kerta niin ettei lelu ole siellä. Koira on ihan selvästi hoksannu mikä on siis ajatuksena.

Sitten seuraamista, ja kiitos Hannan se on aivan mielettömän upea!!! Siis ei millään tavalla kisavalmis, mutta siis miedän tasolla upea! Ja salaisuus on siis verilettu. Kyllä, sellainen musta pieni ja pyöreä. Saa tuon koiran tekemään ihan mitä vaan, ja ei muuten kontakti laske. Nyt vaan vaihdellaan seuraamisen pituutta askeleesta kolmeen-neljään, ja häivytetään lettua kädestä.

Sitten lopuksi noutoa, nyt pitää hyvin mutta vauhti on laskenut. Vauhtia saatiin lisää kun lähdin juoksemaan poispäin, koira hätäänty et veriletut häviää ja kyllä muuten vauhtia tuli! Joten se menee tosi hyvin, voisi jopa ruveta harkitsemaan hypyn ottamista kuvioihin.

Sitten Aija vielä opetti kuinka saadaan kaukokäskyt aloiteltua, ja siihen sitten wubba on oikea ase.

Hyvin menneien treenien kunniaksi kutsuin Aijan teelle, ja otettiin vielä sitten luoksepäästävyysharjoituksia, ja nyt ei ollu mitään ongelmaa, hieman aristeli kun takapäähän käsi meni, mut makkara oli silti parempaa. Joten nyt siirretään asia ulos, ja katsotaan mitä koira on siellä mieltä asiasta. Kyllä on nyt hieno olo, huomenna Wallu pääseekin tyttöjen luo, menee nimittäin Miimille hoitoon kun itse suuntaan Lahteen Hannan ja Aijan kanssa. Katsotaan miten se itten menee :D

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Tokoilua

Käytiin Hannan ja Jatsin kanssa tokoilemassa, ja johtuen minun hienosta päivästä mentiin Prisman parkkipaikalle. Olin siis aamulla unohtanut kukkaron kotiin, ja jumin sitten parkkihalliinkin. Onneksi pelastava enkeli Heidi lunasti minut sieltä pois. Mutta siis paikka oli ihan uusi, siellä ei olla treenattu ennen. Wallu oli koko treenin ajan vapaana, ja kontakti oli kyllä todella hyvä. Siis ei vieläkään edes lähellä koetason kontaktia, mutta ei merkannut kertaakaan koko treenin aikana, ja vaikka lähti haahuilemaan tuli heti käskystä luokse. Idean tähän vapaana oloon sain Mikan antamista lehtileikkeistä, jossa tähän kannustettiin.

Otettiin ruutua, joka onnistui aivan loistavasti, nyt jo niin että Hanna kävi laittamassa pallon ruutuun niin ettei Wallu sitä nähnyt. Matka ei vielä ole pitkä, ja käskytys oli taas minulla ihan typerä, mutta Hannan korjauksilla sain muutaman todella onnistuneen ruudun.

Sitten noutoa, joka on siis edistynyt kovasti. Kotiläksyksi saatiin palikan pitoa, siinä on vieläkin hieman hiomista. Palikalle meno on hyvin vauhdikas, ja periaate on siis jo hallussa.

Ihan muutaman askeleen seuraamista otettiin, ja kun veriletut ilmestyivät käteen, myös seuraaminen parani aivan ilmiömäiseksi. Tätäkään ei otettu kun muutaman kerran, ja mahdollisimman helpolla, jotta saadaan nyt niitä onnistuneita suorituksia. Oli kyllä mukava treenata, oon nyt huomannu että ei siis tarvi jännittää, koira kyllä tekee mielellään ja tottelee. Eli voidaan nyt siis jo hieman vaatia enemmän ja katsoa jopa kestävyyttä noihin liikkeisiin. Mutta edelleen siis pienin askelin :D Ihanaa :D :D

torstai 19. maaliskuuta 2009

Ystävyyttä???

Hiihtelyä ja hieromista






Sunnuntain jäljiltä iski into, ja kävin sit maanantaina ostamassa omat hiihtimet :D No sit tietenkin piti päästä hiihtämään, ja tiistaina sain Paulan houkuteltua Kulhoon hiihtelemään. Wallu oli ihan intona kun sai juosta ja riehua,kylläkin yksinään. Ja voi kun oli mukavaa, ja lihakset oli kyllä sitä mieltä että lisää tätä kiitos! Eilen käytiin sit Aijan luona lenkkeilemässä ihan ilman suksia, ja samalla kokeiltiin pallokoulutusta. Kyllä se kilarit ottaa, vaikka Aija on hyvin rakas ihminen. Häntä ja korvat luimussa, ja hilseily päällä. Mutta siis toimii, sillä vähemmän se nyt hermoilee kun mitä Tiinan kanssa. Joten siis treeniä vaan enemmän ja enemmän.

No sitten koska edelleen oli mukavaa, sovittiin Hannan kanssa että tänään mennään hiihtämään ja paistetaan makkaraa. Joten aamulla suunnattiin Wallun kaa Viinijärvelle, ja pienen alkusähellyksen jälkeen matka jatkui suksilla jäälle, ja siellä makkaranpaistoon. Ilma oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja koirien temppuja oli hauska katsella. Wallu sai jonkun ihme kohtauksen, ja halusi poseerata kameralle, ja onneksi Hannalla sellainen oli mukana. Joten kuvasatoa kirjoituksen lopussa. Ihana oli kyllä käydä, tuollaisen reissun voisi vaikka uudelleen tehdä!

Sitten meille tuli uusi fysioterapeutti katsomaan tuon koiran jumeja. Ja alkuhan ei kovin lupaava ollut, eli Wallu taas kerran rähähti. Sain tilanteen haltuun ja kuonokopan koiralle, ja alettiin hommiin. Pitkään oli hyvin epäileväinen, mutta sitten kun lonkkia alettiin hieromaan, rauhoittui. Selkärangan kohdalla nukahti, ja ei edes kuonokopan poistamiseen heränny. Taisi tehdä hyvää! Niska oli jumissa, muuten kaikki oli ok. Eli ei ole enää lonkissa kipua. Saan nyt ohjeet kuinka jatkaa treenaamista, ja Aija toi Tampereen koiranäyttelystä hierontakirjan, joten sitä lukemaan. Fyssäri sano et kannattaa nyt katsoa tuota niskaa, ettei se nyt kipuile, ja siitä tulisi takapakkia. Täytyy siis seurata. Mutta nyt niitä kuvia/jotka sit hyppäs alkuun....

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Uskomaton päivä!

Eli en osaa laittaa tänne ratapiirrosta, mutta se tulee heti kun joku neuvoo miten sen saan tehtyä :) ja en muuten edelleenkään onnistunu saamaan noita hymiöitä toimimaan... hmmm... no mut siihen asiaan:

Aamulla ajeltiin Outokumpuun ja haettiin porukat+Ansu mökille. Wallu sai kunnon hepulin kun älys missä ollaan, ja riemulla ei ollu rajaa :D Kävin hetken kävelemässä jäällä, ja ilmeisesti sain jonkun sortin happimyrkytyksen kun kipasin mökille, vedin sukset jalkaan (ekaan kertaan n. 20 vuoteen) ja painoin jäälle. Ja tietenkin Wallu perässä. Ja voi että nautin, oli nimittäin sen verran ihanaa. Kuviakin on tästä ihanuudesta,mutta ei tänään, on näköjään tää tekniikka minua vastaan :D Äiti paistoi sillä välin makkaraa, ja olipas nälkä kun palasin lenkiltä. Koirakin alkoi olemaan hyvin vaisun olonen, lunta oli nimittäin paljon! Kn oltiin nautittu hyvin paistettuja makkaroita ja hieman viiniä, palattiin kotiin jossa lämmin sauna jo odottikin. Ja laastarit, raukka kun sain rakot jalkoihin :D Mutta sukset on nyt mukana, joten en jaksa oottaa torstaita, kun on vapaapäivä ja pääsen uudelleen hiihtämään (kysykää huomenna uudestaan kun en sängystä pääse ylös ;) ).

Sitten kello alkoikin olla sen verran että täytyi lähteä suuntaamaan koti agitreenejä. Kerettiin oikein sopivasti, ja koska koira oli tunnin maannu autossa ponkaisin lämmittelylenkille. Rata oli suht kinkkinen, mutta jostain kumman syystä se ei tuntunu kuitenkaan mitenkään mahdottomalta. Aloitettiin puomilla, jonka jälkeen muutama hyppy ja sit kaksi putkea vierekkäin. Sitten A ja siihen lopetettiin. Ja siis ihan oikeasti ME tehtiin tollanen rata!!! Ilman mitään erikoista, ilman räkstystä, ilman hampaita ja niiden kiristystä. Uskomatonta!!! Sitten opeteltiin etenemistä ja hyppyjä, niin että Marjo oli palkaamassa viimeisen hypyn jälkeen. Sekin meni tosi hyvin, jopa niin hyvin että päästiin siitä muutaman harjoituskerran jälkeen jatkamaan, eli sit tuli a, taas noi kaksi putkea, pari hyppyä ja taas lopetus puomille. Oli kyllä NIIIN voittaja olo tossa puomin päässä, kun koira vielä pysähty kontakteille juuri oikeaan kohtaan. Vieläkin leijun :D Ja siis mikä tärkeintä, koira totteli, uskoi ja kuunteli. Ja odotti paikallaan kunnes käskin eteenpäin. Muu porukka katsoi hieman "suu auki", ja Mari kysyikin että mitä ihmettä mie oon tehny, ei kuulemma uskos Walluks tuota koiraa :D Ja että mie olin ylpee miun pikkumiehestä! Nyt se niin ihanasti nukkuu tuossa lattialla, taisi olla rankka päivä....

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Olon ja elon päivitystä

Elikkäs kun nyt oon viikon ollu kippenä, ajattelin kirjoittaa mitä meille nyt tähän eloon kuuluu. Treeneissä ei oo käyty, mutta muuta eloa ollaankin sit hajoiteltu. Tässä hieman huomioita meidän jokapäiväisestä elämästä ja siitä kuinka se on muuttunut:

Ulkona:
  • Ulkona ei pöristä enää olemattomille, eikä oleville. Koirat saa mennä ohi, ja vaikka ne pörisee,Wallu ei pörise. Tähän tuntui auttavan se, kun pääsin kerrankin sanomaan yhdelle koiralle että painu helvettiin, eli naapurin berni karkas ja oli suoraan tulossa Wallun päälle. Ajoin koiran tiehensä, ja Wallun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Myöskään muut koirat eivät saa enää tulla haistelemaan, vaikka olisivat miten "kilttejä" tahansa.
  • Pystytään pysähtymään juttelemaan ihmisten kanssa ilman haukkumista ja riuhtomista, Wallu oottelee tosi nätisti et millonhan se lenkki mahtas jatkua.
  • Kavereiden kanssa lenkillä vapaana ollessa räksytys on loppunut, sillon tällön kyllä vielä testaa et josko kuitenkin vois tehdä niin. Avainten kilistys ja ärähdys auttaa :D Siten alkaa juokseminen, mitä ei oo tehny enää pitkään aikaan, kaikki aika on menny räksyttämiseen.
  • Ainut negatiivinen asia mikä on alkanut, on auton vahtiminen. Siihen täytyy keksiä jotain, sitä ärinää ei kukaan jaksa. Alko pienillä askeleilla siitä, kun poliisit pysäytti pimeällä tiellä. Täytyy miettiä mitä siihen keksis.
Sisällä:
  • Vahtiminen on kokonaan loppunut, enkä edes osaa sanoa millon se on loppunut. Havahduin vaan yhtenä iltana säikähdettyäni naapurin pamahdusta, että koira ei siihen reagoinut. Katto vaan minua et pitäskö tähän reagoida, ja kun lakosin takasin sohvalle se oli siinä. Sisääntulijat kyllä ilmoitetaan, se ei häviä ikinä ;)
  • Portin taakse mennään kiltisti, kun ihmisiä tulee. Täysin hiljaa siellä ei vieläkään olla. Osataan myös uhkaus vienkö kylpyhuoneeseen, sillon rauhotutaan ja jopa olen sellasen ihmeen nähny et mennään häkkiin?!?
  • Edelleen ongelmia ihmisten kanssa, mutta nyt aletaan treenata sitä, kun muuten on rauha maassa. Eli netistä on tilattu ihmetikku, joka toivottavasti tekee ihmeitä. Eli toimii hieman samalla idealla kun naksu, joka kerta kun tikun päässä olevaa palloa koskee, saa namin. Tikku on sit vieraalla ihmisellä (johon on Aija ja Hanna operaation aluksi pestattu), ja tarkoitus olisi tehdä silityksestä mukavaa, ja sit viimeisessä vaiheessa että vieras ihminen voi koskettaa ja se ei ole mitään ihmeellistä ja pelottavaa.
  • Eilen kävin koiran hierontaluennolla, ja siitä innostuneena kokeilin tietenkin illalla oppeja. Hieman piti ihan muodon vuoks näyttää hammasta, mutta ei muuta kun hieman nostaa ylähuulta. Sain hierottua koko koiran, ilman mitään ongelmia. Koira vaan maksa ja yis onnesta :D Kylläpä olin täysin yllättyny, oon joskus muutama kuukausi sitten kokeillu tätä ja sain sillon hammasta. Luennoitsija joka on siis fysioterapeutti lupasi tulla käymään meillä ja hieroa Wallua, sekä tehdä meille ihan oman ohjelman tuon jalan kuntoutukseen, nuolee ja puree sitä pitkien lenkkien jälkeen vieläkin. Track on back kyllä auttaa.
  • Ja sitten viimeisenä mutta ei vähäisempänä, eli asia josta jaksan edelleen olla mielettömän onnellinen:KYNSIENLEIKKUU! Wallu tulee suoraan luokse kun otan kynsisakset, ja saan ihan miten vaan pyöritellä sitä, eikä se sano yhtään mitään :D :D :D
Joten siis paljon on vähässä ajassa saatu tehtyä, mutta paljon on vielä tekemättä. Mutta sitkeällä työllä ja vaivalla :D On kyllä välillä ollu niin mustia hetkiä, että täytyy vaan kiittää ystäviä jotka on jaksanu kannustaa ja jaksavat sitä vieläkin, kenties sen skumpan vuoro on vielä joskus (eli et voin viedä tuon näyttelyyn eikä se tapa tuomaria ja saan sen H:n). Mutta siihen on vielä aikaa :D