Kyllä se on kumma että vaikka on sairaslomalla tuntuu että ei kerkeä mitään. Sunnuntaina suunnattiin selkielle hakutreeneihin, ja nyt oli ukkoja joita käyttää, mutta yksi eli Arja ainoana tuttuna. Jarno meni myös ukoksi, jotta saataisiin niitä tuttuja. Metsä oli aivan älytöntä ryteikköä ja sen kyllä näki myös Wallun työskentelyssä. Ei millään meinannut lähteä irtoamaan ja uudet ihmiset tuntuivat olevan kovin pahoja mörköjä. Täytyy ihan selvästi edelleen vaan jaksaa tehdä helppoja juttuja, jotta uskoisi että kukaan ei ole paha metsässä.
Maanantai-iltana suuntasimme uudelleen selkielle, ja tällä kertaa saimme Seijan, Arjan ja Sadun ukoiksi. Nyt kyllä uskalsi hyvin mennä, mutta silti hieman pelottaa leikkiä ukon kanssa. Ei vaikka Jarno oli yksi ukoista. No huomasin sitten eilen Elinan kanssa että kun tekee helpon metsään juoksemisen ja on tosi tuttu ihminen uskaltaa jopa etsiäkkin. Eli nyt täytyy saada ens viikolla Satu M juoksemaan metsään, jotta saadaan sitä varmuutta, ja Elinan ja Hannan kanssa jatkaa täällä suunnalla. Ja ei tänä syksynä kyllä muuta kun noita iloisia harjoituksia. Hannalta saatiin uusi panta hakua varten, ja ennakko-odotuksista poiketen ei haittaa sitten yhtään vaikka rulla heiluu kaulalla, mietin jopa että siitä se nyt varmaan alkaa tunnistaa että olllaan hakuilemassa? En tiedä, ens viikolla katsotaan miten homma sujuu kun on tosi ihana ihminen metsässä ;)
Torstai-iltana syöksyimme jälkiharjotuksiin. Tämän viikon olen taas viettänyt hitlerin asussa ja en ole huomioinut koiraa ollenkaan, enkä myöskään ole päästänyt ollenkaan makuuhuoneeseen. Kova paikka on ollut pienelle joka taas alkoi kuvittelemaan liikoja itsestään. Mutta treeneissä homma palkittiin, sillä esineruutuhan on ollut aivan älytöntä koheltamista aikaisemmin. Eli kiteytettynä etsi ämmä ite esineesi, mie kuseksin ja komennan täällä. Ei ole auttanut esineiden näytöt, ei komentaminen, ei mikään. No nyt kun mentiin metsän laitaan oli koira jo ihan erilainen, intoa kyllä oli mutta jaksoi odottaa käskyä. Muistin myös tehdä autolta lähtiessä yhden esineen etsimisen. Kun päästin irti koiran juoksi se suoraan takakulmalle ja TOI NÄTISTI minulle esineen! Pääsin palkkaamaan kunnolla ja pieni mies oli aivan intona, mamma rakastaa minua taas! 2 muuta esinettä nousi yhtä hyvin ja tuonnissakaan ei ollut suurempia ongelmia. Todella outoa, en nimittäin muista milloin ikinä olisi mennyt näin hyvin esineruutu, ei ainakaan tänä kesänä.
No kauhulla odotin jälkeä, että kyllähän se siellä viimeistään rupeaa rellestämään. 6 keppiä ja saman verran kulmia oli jäljellä, hieman muistutti tuolia. En ottanut tälläkään kertaa janaa, kun tuntuu että noissa kulmissakin on tekemistä. Jälki vanheni n. 2 h ja sitten menoks. Koira kulki nenä maassa! ja näin koko ajan mistä jälki meni, koska kerrankin seurasi askeleita todella hyvin. Kepit nousivat kaikki ja yhtä kulmaa lukuunottamatta kaikki kulmat menivät täysin oppikirjan mukaisesti. Tuo yksi kulma vaati hieman vahvistusta, teki siinä pyörähdyksen mutta ilman apuja meni takaisin jäljelle. Ilmeisesti otti hieman pieniin herneisiin ja oli niin väsynyt jäljen loputtua että ei jaksanut kunnolla edes leikkiä, makkarat kyllä söi hyvällä ruokahalulla.
Ja jotta ei kaikki olisi tällä viikolla ollut pelkkää treeniä, käytiin Turren ja Elinan kanssa lenkillä. Pojillahan oli koko kesä niin etteivät nähneetkään, ja hieman arvelutti kun viikko sitten käytiin lenkillä että kuinka ne muistavat toisensa. Pienen alkupöhinän ja kolinapurkin jälkeen homma meni varsin hyvin, leikkimään eivät kyllä vielä kehdanneet ryhtyä. No nyt oli homma toisin, nyt ei tarvittu kolinapurkkia ja leikkiäkin löytyä. Kyllä ne on ihania kun ne on niin kavereita! Elinan kanssa melkein eksytettiin itsemme metsään kun keskustelu oli niin syvällistä, mutta onneksi löydettiin takaisin autolle :D Ja koska ei vielä ollut kiire mihinkään (paitsi Elinalla kaupungin sykkeeseen) otettiin pienet hakuharjoitukset. Turre on kyllä tosi hyvä tuossa hommassa, ja kuten jo aiemmin sanoin, täytyy kyllä nyt ottaa oikeasti asiaksi useammin ottaa yhdessä hakua. Korvatulpat vaan täytyy etsiä ;)Wallulla tehtiin niin että näki kun Elina meni metsään ja vauhtia oli kyllä aivan älyttömästi, ja mikä parasta kestävyyttäkin että kun ei nähnyt Elinaa joutui ihan oikeasti jo etsimäänkin että missä se ukko oikein on. Toinen ukko tehtiin superhelppo, eli Wallu näki Elinan mutta jäi varmasti hyvä mieli koiralle. Ja taas oli ihan superonnellinen kun mamma rakastaakin. Tuosta jäi kyllä itsellekkin hyvä mieli! Ensi viikolla sitten yhteiskuvia kunhan saadaan Wallun kaveri kotiutumaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti