"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Tokoilua Veikon Koneella

Kyllä minä osaan noutaa :D
Anna se pallo tänne NYT!
Kapula!!!
Tässä on nyt todiste, Wallu osaa seurata!
Kuinka istua paikallaan :D

Valokuvaajana oli Aija, tässä osa hienoista kuvista :D

Kyllä sitä ihminen on hieman outo,kun paskan työpäivän jälkeen käy koiran kotoa ja vapaaehtoisesti tallustaa takaisin töihin. Mutta kun siinä on niin hyvä treenata :D Aija lupautui seuraksi, henkiseksi tueksi ja valmentajaksi, joka huomauttaa jokaisesta väärin tehdystä asiasta, ja niitähän miulla riittää. Koska oltiin hieman aikaisessa, saatiin tehtyä muutama paikallaan olo, jotka onnistu ensimmäisen jospa nousisin ja hieman liikkuisin kokeilun jälkeen oikein mainiosti, sain jo hyppiä, pomppia ja juoksennella ja koira katto varmaan vähäjärkiseksi :D Sitten tuli Aija, ja suurempi häiriö oli Rinin olemattomuus kun Aija.

Aloitettiin ruudulla, joka siis onnistuu jo todella mainiosti. Kokeiltiin muutaman kerran pysäyttämistä, jatkossa muutama lelun haku, muutama pysäytys, taas lelun haku ja sit väliin muutama kerta niin ettei lelu ole siellä. Koira on ihan selvästi hoksannu mikä on siis ajatuksena.

Sitten seuraamista, ja kiitos Hannan se on aivan mielettömän upea!!! Siis ei millään tavalla kisavalmis, mutta siis miedän tasolla upea! Ja salaisuus on siis verilettu. Kyllä, sellainen musta pieni ja pyöreä. Saa tuon koiran tekemään ihan mitä vaan, ja ei muuten kontakti laske. Nyt vaan vaihdellaan seuraamisen pituutta askeleesta kolmeen-neljään, ja häivytetään lettua kädestä.

Sitten lopuksi noutoa, nyt pitää hyvin mutta vauhti on laskenut. Vauhtia saatiin lisää kun lähdin juoksemaan poispäin, koira hätäänty et veriletut häviää ja kyllä muuten vauhtia tuli! Joten se menee tosi hyvin, voisi jopa ruveta harkitsemaan hypyn ottamista kuvioihin.

Sitten Aija vielä opetti kuinka saadaan kaukokäskyt aloiteltua, ja siihen sitten wubba on oikea ase.

Hyvin menneien treenien kunniaksi kutsuin Aijan teelle, ja otettiin vielä sitten luoksepäästävyysharjoituksia, ja nyt ei ollu mitään ongelmaa, hieman aristeli kun takapäähän käsi meni, mut makkara oli silti parempaa. Joten nyt siirretään asia ulos, ja katsotaan mitä koira on siellä mieltä asiasta. Kyllä on nyt hieno olo, huomenna Wallu pääseekin tyttöjen luo, menee nimittäin Miimille hoitoon kun itse suuntaan Lahteen Hannan ja Aijan kanssa. Katsotaan miten se itten menee :D

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Tokoilua

Käytiin Hannan ja Jatsin kanssa tokoilemassa, ja johtuen minun hienosta päivästä mentiin Prisman parkkipaikalle. Olin siis aamulla unohtanut kukkaron kotiin, ja jumin sitten parkkihalliinkin. Onneksi pelastava enkeli Heidi lunasti minut sieltä pois. Mutta siis paikka oli ihan uusi, siellä ei olla treenattu ennen. Wallu oli koko treenin ajan vapaana, ja kontakti oli kyllä todella hyvä. Siis ei vieläkään edes lähellä koetason kontaktia, mutta ei merkannut kertaakaan koko treenin aikana, ja vaikka lähti haahuilemaan tuli heti käskystä luokse. Idean tähän vapaana oloon sain Mikan antamista lehtileikkeistä, jossa tähän kannustettiin.

Otettiin ruutua, joka onnistui aivan loistavasti, nyt jo niin että Hanna kävi laittamassa pallon ruutuun niin ettei Wallu sitä nähnyt. Matka ei vielä ole pitkä, ja käskytys oli taas minulla ihan typerä, mutta Hannan korjauksilla sain muutaman todella onnistuneen ruudun.

Sitten noutoa, joka on siis edistynyt kovasti. Kotiläksyksi saatiin palikan pitoa, siinä on vieläkin hieman hiomista. Palikalle meno on hyvin vauhdikas, ja periaate on siis jo hallussa.

Ihan muutaman askeleen seuraamista otettiin, ja kun veriletut ilmestyivät käteen, myös seuraaminen parani aivan ilmiömäiseksi. Tätäkään ei otettu kun muutaman kerran, ja mahdollisimman helpolla, jotta saadaan nyt niitä onnistuneita suorituksia. Oli kyllä mukava treenata, oon nyt huomannu että ei siis tarvi jännittää, koira kyllä tekee mielellään ja tottelee. Eli voidaan nyt siis jo hieman vaatia enemmän ja katsoa jopa kestävyyttä noihin liikkeisiin. Mutta edelleen siis pienin askelin :D Ihanaa :D :D

torstai 19. maaliskuuta 2009

Ystävyyttä???

Hiihtelyä ja hieromista






Sunnuntain jäljiltä iski into, ja kävin sit maanantaina ostamassa omat hiihtimet :D No sit tietenkin piti päästä hiihtämään, ja tiistaina sain Paulan houkuteltua Kulhoon hiihtelemään. Wallu oli ihan intona kun sai juosta ja riehua,kylläkin yksinään. Ja voi kun oli mukavaa, ja lihakset oli kyllä sitä mieltä että lisää tätä kiitos! Eilen käytiin sit Aijan luona lenkkeilemässä ihan ilman suksia, ja samalla kokeiltiin pallokoulutusta. Kyllä se kilarit ottaa, vaikka Aija on hyvin rakas ihminen. Häntä ja korvat luimussa, ja hilseily päällä. Mutta siis toimii, sillä vähemmän se nyt hermoilee kun mitä Tiinan kanssa. Joten siis treeniä vaan enemmän ja enemmän.

No sitten koska edelleen oli mukavaa, sovittiin Hannan kanssa että tänään mennään hiihtämään ja paistetaan makkaraa. Joten aamulla suunnattiin Wallun kaa Viinijärvelle, ja pienen alkusähellyksen jälkeen matka jatkui suksilla jäälle, ja siellä makkaranpaistoon. Ilma oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja koirien temppuja oli hauska katsella. Wallu sai jonkun ihme kohtauksen, ja halusi poseerata kameralle, ja onneksi Hannalla sellainen oli mukana. Joten kuvasatoa kirjoituksen lopussa. Ihana oli kyllä käydä, tuollaisen reissun voisi vaikka uudelleen tehdä!

Sitten meille tuli uusi fysioterapeutti katsomaan tuon koiran jumeja. Ja alkuhan ei kovin lupaava ollut, eli Wallu taas kerran rähähti. Sain tilanteen haltuun ja kuonokopan koiralle, ja alettiin hommiin. Pitkään oli hyvin epäileväinen, mutta sitten kun lonkkia alettiin hieromaan, rauhoittui. Selkärangan kohdalla nukahti, ja ei edes kuonokopan poistamiseen heränny. Taisi tehdä hyvää! Niska oli jumissa, muuten kaikki oli ok. Eli ei ole enää lonkissa kipua. Saan nyt ohjeet kuinka jatkaa treenaamista, ja Aija toi Tampereen koiranäyttelystä hierontakirjan, joten sitä lukemaan. Fyssäri sano et kannattaa nyt katsoa tuota niskaa, ettei se nyt kipuile, ja siitä tulisi takapakkia. Täytyy siis seurata. Mutta nyt niitä kuvia/jotka sit hyppäs alkuun....

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Uskomaton päivä!

Eli en osaa laittaa tänne ratapiirrosta, mutta se tulee heti kun joku neuvoo miten sen saan tehtyä :) ja en muuten edelleenkään onnistunu saamaan noita hymiöitä toimimaan... hmmm... no mut siihen asiaan:

Aamulla ajeltiin Outokumpuun ja haettiin porukat+Ansu mökille. Wallu sai kunnon hepulin kun älys missä ollaan, ja riemulla ei ollu rajaa :D Kävin hetken kävelemässä jäällä, ja ilmeisesti sain jonkun sortin happimyrkytyksen kun kipasin mökille, vedin sukset jalkaan (ekaan kertaan n. 20 vuoteen) ja painoin jäälle. Ja tietenkin Wallu perässä. Ja voi että nautin, oli nimittäin sen verran ihanaa. Kuviakin on tästä ihanuudesta,mutta ei tänään, on näköjään tää tekniikka minua vastaan :D Äiti paistoi sillä välin makkaraa, ja olipas nälkä kun palasin lenkiltä. Koirakin alkoi olemaan hyvin vaisun olonen, lunta oli nimittäin paljon! Kn oltiin nautittu hyvin paistettuja makkaroita ja hieman viiniä, palattiin kotiin jossa lämmin sauna jo odottikin. Ja laastarit, raukka kun sain rakot jalkoihin :D Mutta sukset on nyt mukana, joten en jaksa oottaa torstaita, kun on vapaapäivä ja pääsen uudelleen hiihtämään (kysykää huomenna uudestaan kun en sängystä pääse ylös ;) ).

Sitten kello alkoikin olla sen verran että täytyi lähteä suuntaamaan koti agitreenejä. Kerettiin oikein sopivasti, ja koska koira oli tunnin maannu autossa ponkaisin lämmittelylenkille. Rata oli suht kinkkinen, mutta jostain kumman syystä se ei tuntunu kuitenkaan mitenkään mahdottomalta. Aloitettiin puomilla, jonka jälkeen muutama hyppy ja sit kaksi putkea vierekkäin. Sitten A ja siihen lopetettiin. Ja siis ihan oikeasti ME tehtiin tollanen rata!!! Ilman mitään erikoista, ilman räkstystä, ilman hampaita ja niiden kiristystä. Uskomatonta!!! Sitten opeteltiin etenemistä ja hyppyjä, niin että Marjo oli palkaamassa viimeisen hypyn jälkeen. Sekin meni tosi hyvin, jopa niin hyvin että päästiin siitä muutaman harjoituskerran jälkeen jatkamaan, eli sit tuli a, taas noi kaksi putkea, pari hyppyä ja taas lopetus puomille. Oli kyllä NIIIN voittaja olo tossa puomin päässä, kun koira vielä pysähty kontakteille juuri oikeaan kohtaan. Vieläkin leijun :D Ja siis mikä tärkeintä, koira totteli, uskoi ja kuunteli. Ja odotti paikallaan kunnes käskin eteenpäin. Muu porukka katsoi hieman "suu auki", ja Mari kysyikin että mitä ihmettä mie oon tehny, ei kuulemma uskos Walluks tuota koiraa :D Ja että mie olin ylpee miun pikkumiehestä! Nyt se niin ihanasti nukkuu tuossa lattialla, taisi olla rankka päivä....

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Olon ja elon päivitystä

Elikkäs kun nyt oon viikon ollu kippenä, ajattelin kirjoittaa mitä meille nyt tähän eloon kuuluu. Treeneissä ei oo käyty, mutta muuta eloa ollaankin sit hajoiteltu. Tässä hieman huomioita meidän jokapäiväisestä elämästä ja siitä kuinka se on muuttunut:

Ulkona:
  • Ulkona ei pöristä enää olemattomille, eikä oleville. Koirat saa mennä ohi, ja vaikka ne pörisee,Wallu ei pörise. Tähän tuntui auttavan se, kun pääsin kerrankin sanomaan yhdelle koiralle että painu helvettiin, eli naapurin berni karkas ja oli suoraan tulossa Wallun päälle. Ajoin koiran tiehensä, ja Wallun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Myöskään muut koirat eivät saa enää tulla haistelemaan, vaikka olisivat miten "kilttejä" tahansa.
  • Pystytään pysähtymään juttelemaan ihmisten kanssa ilman haukkumista ja riuhtomista, Wallu oottelee tosi nätisti et millonhan se lenkki mahtas jatkua.
  • Kavereiden kanssa lenkillä vapaana ollessa räksytys on loppunut, sillon tällön kyllä vielä testaa et josko kuitenkin vois tehdä niin. Avainten kilistys ja ärähdys auttaa :D Siten alkaa juokseminen, mitä ei oo tehny enää pitkään aikaan, kaikki aika on menny räksyttämiseen.
  • Ainut negatiivinen asia mikä on alkanut, on auton vahtiminen. Siihen täytyy keksiä jotain, sitä ärinää ei kukaan jaksa. Alko pienillä askeleilla siitä, kun poliisit pysäytti pimeällä tiellä. Täytyy miettiä mitä siihen keksis.
Sisällä:
  • Vahtiminen on kokonaan loppunut, enkä edes osaa sanoa millon se on loppunut. Havahduin vaan yhtenä iltana säikähdettyäni naapurin pamahdusta, että koira ei siihen reagoinut. Katto vaan minua et pitäskö tähän reagoida, ja kun lakosin takasin sohvalle se oli siinä. Sisääntulijat kyllä ilmoitetaan, se ei häviä ikinä ;)
  • Portin taakse mennään kiltisti, kun ihmisiä tulee. Täysin hiljaa siellä ei vieläkään olla. Osataan myös uhkaus vienkö kylpyhuoneeseen, sillon rauhotutaan ja jopa olen sellasen ihmeen nähny et mennään häkkiin?!?
  • Edelleen ongelmia ihmisten kanssa, mutta nyt aletaan treenata sitä, kun muuten on rauha maassa. Eli netistä on tilattu ihmetikku, joka toivottavasti tekee ihmeitä. Eli toimii hieman samalla idealla kun naksu, joka kerta kun tikun päässä olevaa palloa koskee, saa namin. Tikku on sit vieraalla ihmisellä (johon on Aija ja Hanna operaation aluksi pestattu), ja tarkoitus olisi tehdä silityksestä mukavaa, ja sit viimeisessä vaiheessa että vieras ihminen voi koskettaa ja se ei ole mitään ihmeellistä ja pelottavaa.
  • Eilen kävin koiran hierontaluennolla, ja siitä innostuneena kokeilin tietenkin illalla oppeja. Hieman piti ihan muodon vuoks näyttää hammasta, mutta ei muuta kun hieman nostaa ylähuulta. Sain hierottua koko koiran, ilman mitään ongelmia. Koira vaan maksa ja yis onnesta :D Kylläpä olin täysin yllättyny, oon joskus muutama kuukausi sitten kokeillu tätä ja sain sillon hammasta. Luennoitsija joka on siis fysioterapeutti lupasi tulla käymään meillä ja hieroa Wallua, sekä tehdä meille ihan oman ohjelman tuon jalan kuntoutukseen, nuolee ja puree sitä pitkien lenkkien jälkeen vieläkin. Track on back kyllä auttaa.
  • Ja sitten viimeisenä mutta ei vähäisempänä, eli asia josta jaksan edelleen olla mielettömän onnellinen:KYNSIENLEIKKUU! Wallu tulee suoraan luokse kun otan kynsisakset, ja saan ihan miten vaan pyöritellä sitä, eikä se sano yhtään mitään :D :D :D
Joten siis paljon on vähässä ajassa saatu tehtyä, mutta paljon on vielä tekemättä. Mutta sitkeällä työllä ja vaivalla :D On kyllä välillä ollu niin mustia hetkiä, että täytyy vaan kiittää ystäviä jotka on jaksanu kannustaa ja jaksavat sitä vieläkin, kenties sen skumpan vuoro on vielä joskus (eli et voin viedä tuon näyttelyyn eikä se tapa tuomaria ja saan sen H:n). Mutta siihen on vielä aikaa :D

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Agiliitoa ja tokoilua :D

Lauantain kunniaksi houkuttelin Hannan tokoilemaan meidän pihalle, ja täytyy sanoa että varsinkin saunan lämmittäminen auttoi Hannan houkuttelussa :D Tämän muistan sit vastaisuudessakin!
Vaan sit treenaamiseen, otettiin ekana ruutua, joka nyt onnistuu jo niin ettei Wallu näe kun lelu laitetaan sinne. Vauhti on aivan uskomaton, joten nyt täytyy varmaan soittaa Merjalle ja kysyä että mitä seuraavana? Seuraamisessa edelleen ongelmia, mutta yleisesti koira ei ole enää levoton, vaan tekee mielellään, joten kyllä tämä tästä,pienin askelin :D Nouto edistyy, palikan pitäminen suussa on vielä hieman levotonta,joten sitä treenataan sohvatreeninä. Tosi tyytyväinen olin kyllä,turha perseily on nyt jäänyt pois, ja vaikka häiriötä olikin enemmän kuin olisi tarpeen ollut, ei se kuormittanut liikaa koiraa.

Sitten Hannan kanssa saunaan ja tukkaa värjäämään, ei me kyllä olla kovin hyviä näissä tyttöjen jutuissa, mutta kyllähän tuo pää on taas vähän punaisempi ;) Teen ja Hannan tuomien herkkujen lomassa Hanna sai päähänsä lähteä minun kanssa baariin (ja mie en vihjaillu yhtään ;)). Hauskaa oli, ja lupasipa Hanna jopa lähteä uudelleenkin :D

Tänään käytiin Miimin, Hannan ja koiruuksien kanssa joella kävelemässä, ilma oli kaunis ja aurinko lämmitti jo oikein mukavasti. Koirilla oli hauskaa, Wallu ja Jatsi tuntuivat olevan hyvätkin kaverit toistensa kanssa. Aamulla muuten oli meillä onnistunut koiran poisajo, eli naapurin koira karkasi, ja kumpikaan ei voi sietää toisiaan. Onneksi kaveri oli juuri vieresä, nappasin sille Wallun ja kävin häätämässä koiran pois. Wallun ilme oli ihan outo, just sellanen et miten se tuohon pysty? No jospa noita ei kovin monesti tarvis tehdä (toiveajattelua). Miimi ja Hanna tulivat vielä teelle, ja Unski oli kyllä aivan ihana,ihan kun lapsi karkkikaupassa,kun löysi Wallun lelukorin. Nokkaelukka tuntu olevan mieleisin. Pääsipä Pami ja Wallukin taas nujakoimaan, saakeli kun se pitää aina tehä mahdollisimman ahtaassa paikassa. No vaan oli mukavaa, tervetuloa toistekkin :D

No mie mietin pitkään että lähdenkö treeneihin vai en. Sit aattelin että ainahan sieltä pois pääsee ;) Positiivisella ajattelulla varustettuna ajelin hallille, ja täytyy sanoa että kyllä kannatti. Tuo koira on kyllä muuttunu, mut niin oon minäkin. Viime treeneissä huomasin kuinka mie voin olla tosi rauhallinen, ja oli kyllä paljon helpompi kun ei tarvinnu juosta hullun lailla, ja koira jopa kestää miun mokailut. Muutaman kerran kyllä jouduin purkkia käyttämään, mutta jotenkin on helpottavaa kun ei tarvi enää panikoida, purkki tekee sen miun puolesta. Joten oikein loistavat treenit taas kerran, ja pisteenä iin päälle koira teki piiloputken, jota ei olla kertaakaan tehty ennen! Tosi hienoa :D