Olon ja elon päivitystä

Elikkäs kun nyt oon viikon ollu kippenä, ajattelin kirjoittaa mitä meille nyt tähän eloon kuuluu. Treeneissä ei oo käyty, mutta muuta eloa ollaankin sit hajoiteltu. Tässä hieman huomioita meidän jokapäiväisestä elämästä ja siitä kuinka se on muuttunut:

Ulkona:

• Ulkona ei pöristä enää olemattomille, eikä oleville. Koirat saa mennä ohi, ja vaikka ne pörisee,Wallu ei pörise. Tähän tuntui auttavan se, kun pääsin kerrankin sanomaan yhdelle koiralle että painu helvettiin, eli naapurin berni karkas ja oli suoraan tulossa Wallun päälle. Ajoin koiran tiehensä, ja Wallun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Myöskään muut koirat eivät saa enää tulla haistelemaan, vaikka olisivat miten "kilttejä" tahansa.
  
• Pystytään pysähtymään juttelemaan ihmisten kanssa ilman haukkumista ja riuhtomista, Wallu oottelee tosi nätisti et millonhan se lenkki mahtas jatkua.
• Kavereiden kanssa lenkillä vapaana ollessa räksytys on loppunut, sillon tällön kyllä vielä testaa et josko kuitenkin vois tehdä niin. Avainten kilistys ja ärähdys auttaa :D Siten alkaa juokseminen, mitä ei oo tehny enää pitkään aikaan, kaikki aika on menny räksyttämiseen.
• Ainut negatiivinen asia mikä on alkanut, on auton vahtiminen. Siihen täytyy keksiä jotain, sitä ärinää ei kukaan jaksa. Alko pienillä askeleilla siitä, kun poliisit pysäytti pimeällä tiellä. Täytyy miettiä mitä siihen keksis.

Sisällä:

• Vahtiminen on kokonaan loppunut, enkä edes osaa sanoa millon se on loppunut. Havahduin vaan yhtenä iltana säikähdettyäni naapurin pamahdusta, että koira ei siihen reagoinut. Katto vaan minua et pitäskö tähän reagoida, ja kun lakosin takasin sohvalle se oli siinä. Sisääntulijat kyllä ilmoitetaan, se ei häviä ikinä ;)
• Portin taakse mennään kiltisti, kun ihmisiä tulee. Täysin hiljaa siellä ei vieläkään olla. Osataan myös uhkaus vienkö kylpyhuoneeseen, sillon rauhotutaan ja jopa olen sellasen ihmeen nähny et mennään häkkiin?!?
• Edelleen ongelmia ihmisten kanssa, mutta nyt aletaan treenata sitä, kun muuten on rauha maassa. Eli netistä on tilattu ihmetikku, joka toivottavasti tekee ihmeitä. Eli toimii hieman samalla idealla kun naksu, joka kerta kun tikun päässä olevaa palloa koskee, saa namin. Tikku on sit vieraalla ihmisellä (johon on Aija ja Hanna operaation aluksi pestattu), ja tarkoitus olisi tehdä silityksestä mukavaa, ja sit viimeisessä vaiheessa että vieras ihminen voi koskettaa ja se ei ole mitään ihmeellistä ja pelottavaa.
• Eilen kävin koiran hierontaluennolla, ja siitä innostuneena kokeilin tietenkin illalla oppeja. Hieman piti ihan muodon vuoks näyttää hammasta, mutta ei muuta kun hieman nostaa ylähuulta. Sain hierottua koko koiran, ilman mitään ongelmia. Koira vaan maksa ja yis onnesta :D Kylläpä olin täysin yllättyny, oon joskus muutama kuukausi sitten kokeillu tätä ja sain sillon hammasta. Luennoitsija joka on siis fysioterapeutti lupasi tulla käymään meillä ja hieroa Wallua, sekä tehdä meille ihan oman ohjelman tuon jalan kuntoutukseen, nuolee ja puree sitä pitkien lenkkien jälkeen vieläkin. Track on back kyllä auttaa.
• Ja sitten viimeisenä mutta ei vähäisempänä, eli asia josta jaksan edelleen olla mielettömän onnellinen:KYNSIENLEIKKUU! Wallu tulee suoraan luokse kun otan kynsisakset, ja saan ihan miten vaan pyöritellä sitä, eikä se sano yhtään mitään :D :D :D

Joten siis paljon on vähässä ajassa saatu tehtyä, mutta paljon on vielä tekemättä. Mutta sitkeällä työllä ja vaivalla :D On kyllä välillä ollu niin mustia hetkiä, että täytyy vaan kiittää ystäviä jotka on jaksanu kannustaa ja jaksavat sitä vieläkin, kenties sen skumpan vuoro on vielä joskus (eli et voin viedä tuon näyttelyyn eikä se tapa tuomaria ja saan sen H:n). Mutta siihen on vielä aikaa :D