Lauantain kunniaksi houkuttelin Hannan tokoilemaan meidän pihalle, ja täytyy sanoa että varsinkin saunan lämmittäminen auttoi Hannan houkuttelussa :D Tämän muistan sit vastaisuudessakin!
Vaan sit treenaamiseen, otettiin ekana ruutua, joka nyt onnistuu jo niin ettei Wallu näe kun lelu laitetaan sinne. Vauhti on aivan uskomaton, joten nyt täytyy varmaan soittaa Merjalle ja kysyä että mitä seuraavana? Seuraamisessa edelleen ongelmia, mutta yleisesti koira ei ole enää levoton, vaan tekee mielellään, joten kyllä tämä tästä,pienin askelin :D Nouto edistyy, palikan pitäminen suussa on vielä hieman levotonta,joten sitä treenataan sohvatreeninä. Tosi tyytyväinen olin kyllä,turha perseily on nyt jäänyt pois, ja vaikka häiriötä olikin enemmän kuin olisi tarpeen ollut, ei se kuormittanut liikaa koiraa.
Sitten Hannan kanssa saunaan ja tukkaa värjäämään, ei me kyllä olla kovin hyviä näissä tyttöjen jutuissa, mutta kyllähän tuo pää on taas vähän punaisempi ;) Teen ja Hannan tuomien herkkujen lomassa Hanna sai päähänsä lähteä minun kanssa baariin (ja mie en vihjaillu yhtään ;)). Hauskaa oli, ja lupasipa Hanna jopa lähteä uudelleenkin :D
Tänään käytiin Miimin, Hannan ja koiruuksien kanssa joella kävelemässä, ilma oli kaunis ja aurinko lämmitti jo oikein mukavasti. Koirilla oli hauskaa, Wallu ja Jatsi tuntuivat olevan hyvätkin kaverit toistensa kanssa. Aamulla muuten oli meillä onnistunut koiran poisajo, eli naapurin koira karkasi, ja kumpikaan ei voi sietää toisiaan. Onneksi kaveri oli juuri vieresä, nappasin sille Wallun ja kävin häätämässä koiran pois. Wallun ilme oli ihan outo, just sellanen et miten se tuohon pysty? No jospa noita ei kovin monesti tarvis tehdä (toiveajattelua). Miimi ja Hanna tulivat vielä teelle, ja Unski oli kyllä aivan ihana,ihan kun lapsi karkkikaupassa,kun löysi Wallun lelukorin. Nokkaelukka tuntu olevan mieleisin. Pääsipä Pami ja Wallukin taas nujakoimaan, saakeli kun se pitää aina tehä mahdollisimman ahtaassa paikassa. No vaan oli mukavaa, tervetuloa toistekkin :D
No mie mietin pitkään että lähdenkö treeneihin vai en. Sit aattelin että ainahan sieltä pois pääsee ;) Positiivisella ajattelulla varustettuna ajelin hallille, ja täytyy sanoa että kyllä kannatti. Tuo koira on kyllä muuttunu, mut niin oon minäkin. Viime treeneissä huomasin kuinka mie voin olla tosi rauhallinen, ja oli kyllä paljon helpompi kun ei tarvinnu juosta hullun lailla, ja koira jopa kestää miun mokailut. Muutaman kerran kyllä jouduin purkkia käyttämään, mutta jotenkin on helpottavaa kun ei tarvi enää panikoida, purkki tekee sen miun puolesta. Joten oikein loistavat treenit taas kerran, ja pisteenä iin päälle koira teki piiloputken, jota ei olla kertaakaan tehty ennen! Tosi hienoa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti