Koska olen SUPERlaiska ihminen kirjoittamaan, niin taas kannatti hyötyä Hannan kirjoitustaidosta, josta tässä näytteitä :D
"Lauantai-illan ratoksi järjestetyt porukkatreenit kuivuivat tälläkin kertaa minun ja Marin kahdenkeskiseksi puuhailuksi. Käveltiin Marin luota leipomon parkkiin, jossa oli mukavasti sulaa asfalttipihaa käytettävänä.
Otettiin ensin paikkamakuu ryhmäliikkeenä. Wallulla oli keskittymisvaikeuksia, mistä lie johtunut. Osaa ja tietää, mitta ei malttanut pysyä aloillaan. Jatsi pysyi, mutta kellahti lepoasemiin. Pitää pikkuhiljaa ruveta palkkaamaan skarppina olosta, ettei rentoudu ihan selälleen asti.Tämän jälkeen otettiin muut jutut käsittelyyn. Minun tehdessä luoksetuloa ja ruutua Mari otti Wallulle kontaktiharjoituksia. Meillä oli jälleen sitä hidastelua havaittavissa, mutta Wallu toimi kuin unelma. Kontakti jatkui ja jatkui kuin duracell-pupu konsanaan.Jatsi jäähylle ja Wallu ruututreeniin. Vauhtia oli jälleen vähintään riittävästi. Tämän mukavan homman jälkeen oli hyvä pistää Wallu välillä odottelemaan, kun Jatsi pääsi töihin. Molemmat kirppuilivat innoissaan aina kun olivat narun jatkeena ja työvuorossa oli mieletön into päällä.
Seuraamiset meni molemmilta koirakoilta tosi hyvin. Tein Jatsin kanssa vielä jääviä liikkeitä ja nekin meni rivakasti. Seisomista pitää vahvistaa, koska välillä tuppaa siirtelemään jalkojaan.Häiriötä oli Wallua ajatellen sopivasti ja silti treeni meni tosi hyvin. Ihan eri koira kuin vuosi sitten. Itsellenkin jäi pitkästä aikaa hyvä mieli. Pitäisi vaan saada itsensä potkittua niihin vaikeampiin juttuihin eli tunnareihin ja kaukkareihin. Ehkä ensi kerralla."
Kieltämättä nyt alkaa olla hyvä mieli noissa treeneissä, jopa niin hyvä että aloin taas miettiä että josko sitä tuosta koirasta oikeasti saisi tokoilevan elukan. Kenties... Ja paikkamakuussa olisi oikein suotavaa jotta muutkin tulisivat paikalle, vaikka oli tuossa Jatsin vieressäolossa ja minun pomppimisessa oikeasti kestämistä. Joten kun vielä otan siihen vinkupalloa niin katsotaan sitten ;)
Kotiin tultua sauna ja vesi lämpiämään, ja koska vaatekaapin siivous on enemmän kuin tappotylsää puuhaa houkuttelin Hannan henkiseksi tueksi. Hyvin Hanna hoiti hommansa, kaksi pussia täynnä vaatteita. ( ja kaapissa ei mitään tyhjennyksen näköistäkään) Ihmeteltiin että miten sinne joskus on kahden ihmisen vaatteet mahtuneet, varsinkin kun yhden ainoan paidan olen tämän sinkkuuden aikana ostanut, ja sekin oli päällä... hmmm... outoa...
Sitten Hanna ymmärsi vinkkini (kolmas siideri) ja ehdotti josko mennään katsomaan miltä se kaupunki näytää tähän aikaan illasta. Suuntana Feever ja J:n hassut paukut. Kyllä hieman puhallutti aamulla ;)
No sunnuntain kääntyessä iltaan suunnattiin agiliitoon, ja olipas Marjo keksinyt hauskan radan meille. Monta juttua saatiin tehtyä, koiralla oli kyllä taas enemmän intoa kun järkeä, mutta heti kun hieman juoksutettiin sitä ja rauhoittelin, alkoi yhteistyö taas pelittämään. Eteenmenokin alkoi vallan mainiosti toimia, mutta se täytyy sanoa että edelleen täytyy olla tosi tarkka virheissä, koira ampuu heti yli kun tekee virheen (eli siis minä ohjaan väärin). Mutta mitä rauhallisempi minä olen ja mitä paremmin opettelen tekemiseni ennen koiran tuloa, sitä paremmin menee. Uskomatonta vaan miten pienestä tuo koira lukee, ei tarvitse todellakaan rautalangasta vääntää. Edelleen on outoa miten sitä voikin nauttia treenaamisesta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti