Olen elossa :D Ja koirakin on ;)

No niin, yleisön pyynnöstä päivitän meidä elämää :D Paljon on sattunut ja tapahtunut sitten viime kirjoituksen, ja kiitos hyvän ruuan jaksan sitten siitä kirjoittaakin. Joten lukijat ottakaa hyvä asento, käpertykää sohvalle (ne jotka ovat ostaneet minulta minikannettavan) ja nauttikaa (tai sit nukahtakaa välille ;) ).

Tokoa ollaan treenattu, voi jopa sanoa että usean kerran viikossa, kiitos Hannan joka on uskollisesti käynyt melkein joka kerta treenaamassa. Treenit on menny tosi hyvin, ja edistymistä on joka kerta tapahtunut. Siitä liitteenä Hannan ottama kuva:
Tänään aloitettiin tunnarin opettelu, jossa siis vinkkejä saa antaa, ja se meni kyllä tosi hyvin. Laitettiin ekana miun hajuinen palikka, jonka koira etsi. No ekana se hölmä luuli olevansa esineruutua tekemässä (ja minähän se hölmö olin kun sen lähetin sinne niin että se luuli). Sitten kun vaihdoin itse asentoa niin jopa rupesi homma luistamaan. Kokeiltiin vielä kerran niin että Hannan tuoksuinen kapula oli vieressä, ja Wallu haki minun hajuisen kapulan, kävi nuuskaisemassa Hannan kapulaa ja toi oikean minulle :D

Seuraamisessa ollaan edistytty aivan valtavasti, ja se alkaa jo toimia niin että melkein meinaan ottaa kulmiakin mukaan :D Siinä täytyy edelleen kannustaa koiraa, ja olla itse superpirteä ja iloinen. Ruutu on nyt siinä mallilla että hakee sen kyllä vaikka ei näkisikään sinne vietäväksi lelua, ja vauhti on aivan uskomaton. Muutaman kerran ollaan pysäyttämistä harjoiteltu, niin että käsken sen sinne ja palkkaan pallolla heti kun se on ruudun sisällä.

Noudossa on virtaa aivan liikaa, yrittää varastaa koko ajan. Ja sitten luovutuksen varmuudessa on vielä tekemistä. Sitä harjoitellaan sitten kotisohvalla television katselun lomassa. Hanna kyllä näytti viime kerralla sellaista taistelua,joka varmaan tuolla toimisi oikein vallan mainiosti.
Paikkamakuuta ollaan harjoiteltu, ja paha tapa tuolla on vajota toiselle lonkalle, ja sitä kitken nyt pois palkkaamalla tarpeeksi usein.

Maahanmeno ja istuminen alkaa olla todella nopeita, kun vaan on toiveissa että pallo lentää heti kun menee maahan. Täytyisi lukea varmaan niitä tokonsääntöjä, jotta osaisi taas hieman enemmän. Onneksi on tuo Hanna ja välillä Aija jotka kouluttavat, minä kun en mistään mitään ymmärrä ;D

Agilityä ollaan aika harvakseltaan harrastettu, vaikka tiedänkin et Mika on tulossa tänne muutaman viikon päästä :D Mutta siinäkin on kyllä edistytty, ja kerta kerralta koira kestää enemmän. Ei edelleenkään muita koiria, mutta nyt tekee jo minulle töitä, vaikka kuumuukin välillä yli oikein laitoja myöten. Mutta minä alan oppia näkemään ne tilanteet ja saan sen aina rauhoittumaan. Mutta odotan vaan kun esteet nyt viedään kesälaitumille eikä oo enää puolen tunnin ajomatkaa, niin voi oikeasti alkaa sitäkin useamman kerran pienissä erissä ottamaan, eikä vaan kerran viikkoon suurta rutistusta.

Käytiin Wallun isän omistajan Pirkon luona vierailulla, ja sen jälkeen nauroinkin Pirkolle että värjäskö se Edun ja antoi minulle matkaan? Oltiin viikonloppu siellä,koska minulla oli jalostusneuvojan peruskurssi Helsingissä. Perjantaina illalla kerettiin vaan koirat lenkittää, kun piti jo unten maille mennä. Wallu suhtautui hieman epäluuloisesti Pirkkoon, mutta lauantai-iltana kun tulin takaisin koira oli jo ihan erilainen. Johtui varmaan flexin myötävaikutuksesta ;) Lopputuloksena oli, että maanantaiaamuna kun herättiin Wallu meni ihan pylly maassa Pirkon luo, ja olisi varmaan jäänyt sinne jos olisi ollut mahdollista :D Reissu oli aivan ihana, vaikkakin sekä omistajalle että koiralle tosi rankka. Edu oli aivan ihana, käytin sen lenkillä sunnuntai-iltana, ja nauroin ihan kippurassa kuinka hassu pieni koira se on :D

Muuten meidän elo ja olo menee koko ajan eteenpäin, pikkuisin askelin mutta varmasti ja vakaasti, ja ensi viikolla aloitetaan PAIMENNUS!!!! Sitten lupaan päivittää blogiin kuvia ja mahdollisesti jopa videoita (jos joku kertoo kuinka niitä nettiin saa). Hanna the hovikuvaaja lupasi nimittäin tulla kuvaamaan meidän riekkumista, ja kuulinpa että joku toinenkin pohjolan elävä olisi tulossa tänne, ja muistelen että hänelläkin kamera pysyy sievissä pikku käsissä. Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna agikisoihin suunnistaa, ja älkää peljätkö, ihan työntekijänä olen sinne menossa ;D