Moona päätti että kotiin on päästävä ja aloitti juoksut. Joten nyt vain yksi koira kotona ja ihmeen hiljaiselta tuntuu koti. Olis ihan selvästi yhden koiran mentävä aukko meidän taloudessa. No josko sitä sitten joskus uskaltaisi ottaa W:lle kaverin, mutta ei vielä ennen kun nähdään mihin tuon koiran kanssa homma menee. Ollaan vaan oltu ja käyty pohjoisessa ihmettelemässä MH-kuvauksen saloja. Nyt olen siis C-osio käynyt, ja loppukuusta suuntana uudelleen Oulu ja B-osio. Koulutus oli mielenkiintoinen ja odotan innolla seuraavaa viikonloppua. Loppuviikosta suunnattiin Kemiin ja siellä Merjan lihapatojen ääreen. Kyllä hirvenliha voikin maistua hyvälle kun sitä muutaman kerran vuoteen saa.
Ja jotta ei tuo koira ihan tylsyyteen kuolisi, mentiin Merjan kanssa peltojäljelle. Hieman arvelutti kuinka käy, koska a) W ei tykkää peltojäljestä ja b) viime treeneissä kävi miten kävi. Lopputuloksena c) koira joka ei meinannut nahoissaan pysyä kun pääsee tekemään jotain JÄRKEVÄÄ! No teknisesti jälki ei ollut mitään mestariluokkaa, mutta mikä oli ihanaa, oli kulmat. Viimeinen kulma meni kuin oppikirjan sääntöjen mukaisesti. Hieman Wallu vouhotti jäljellä, mutta ihan selkeä harjoituksen puute vaan paistoi tekemisessä. Täytyisi siis panostaa tuohon peltojälkeen enempi, sillä se näkyy heti tuossa metsässäkin.
Eli siis tänä aamuna kaatosateeseen ja metsään, onneksi miehet eivät ikinä petä ja saapuivat aina niin iloisina seuraksi. Nuotio tulille ja jälkiä tekemään. Lopputuloksena meillä 4 keppiä, 3 kulmaa jotka menivät aivan mielettömän hyvin! Ei yhtään harmittanut ne kaksi keppiä jotka jäivät metsään, kun ne kulmat meni niin mielettömän hyvin. Nyt tuntuu että koira on todellakin hokassu mitä ne kulmat siellä metsässä tarkoittavat. Ja pienen koiran pieni ilo kun pääsi mamman kanssa tekemään jotain järkevää. Kyllä oli eilenkin ilo kun Kirin nappasin luonnetestistä mukaani ja kaasuttelin jamikselle lenkille. Sain nauraa noitten pienten riehumiselle aivan maha kippurassa, niin hauskaa niillä tutnui olevan! Kotiin kun päästiin kumpikin oli niin väsynyt että W kellahti häkkiin ja Kiri minua lämmittämään sohvalle. Harmi vaan että Hilkka tuli niin aikaisin hakemaan, oli niin lämmin peitto :D
No ens viikko ei sit olekkaan niin iloinen, tiistaina Wallulle koittaa ankeat ajat ja mennään Kivuttomalle pallien poistoon. Sitten vietetäänkin sairaslomaa, jonka tiedän jo nyt olevan ihan yhtä helvettiä. Kumpa vaan se leikkaus menisi hyvin... Mutta siitä sitte ens viikolla lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti