Enpä enää ikinä tahtoisi tälläistä viikkoa kokea. Sellaiseen myrskynsilmään tunnuin joutuvan. Kiitoksia vielä kerran kaikille ihanille ihmisille jotka olette tukeneet, en voi sanoin kuvailla kuinka paljon se on helpottanut. Lääkkeet tuntuvat rauhoittavan koiraa, ja vettä juodaan sitten ihan äärettömän paljon. Mutta muuten kaikki ok, paitsi omistajan päässä... Viime yönäkin heräsin varmaan 20 kertaa siihen kun jotain rasahti, ja kun laitoin silmät kiinni alkoi sellaiset painajaiset elokuvateatterissa että lopulta oli siirryttävä sohvalle lukemaan.
No aamulla sitten oltiin sovittu jälkitreenit, ja oisittepa nähneet pikku-ukon ilmeen kun vedin liivin päälle, ei raukka meinannut nahoissaan pysyä! Moona oli vaan onnellinen kun tehdään jotain, se on niin ihana kun ihan mitä vaan sen kanssa touhuaa, niin se on yhtä hymyä <3 Wallulle tehtiin neliö vasempaan ja Moonalle neliö oikeaan. Wallun outous on kyllä tuo vasemmalle kääntyminen, nyt ekan kulman otti ihan ok mutta toisella sillä ei taaskaan ollut hajuakaan mihin mennä. No onneksi saadaan tätä tehdä nyt vaan omaksi iloksi, niin ei haittaa vaikka pitempäänkin menisi tuossa opettelussa. Kaikki 6 keppiä kyllä nousi Wallumaisen varmasti, ja ilo oli suunnaton kun sai tehdä jotain järkevää, ja vieläpä ihan kahdelleen mamman kanssa ;).
Moonalla tuntuu puuttuvan itsevarmuutta jäljellä, hyvin kyselevästi ekan kepin ilmaisi, mutta bileiden jälkeen hokasi ihan selvästi että tää on se juttu, tätä täytyy tehdä! Annoin tosi paljon löysiä ja roikuin n.3m koiran perässä, ja keppi kepiltä työskentely muuttui varmemmaksi. Yksi keppi sinne metsään jäi, mutta se ei harmittanut, niin suurella innolla se teki kuitenkin hommia. Ja tuntui myös Moonalla olevan ilo siitä kun pystyy vain miun kanssa tekemään, oli ihan sitä mieltä että jos ei mentäs autolle vaan jäätäs tänne metsään leikkimään.
On ne vaan ihana pariskunta, nyt ne nukkuu tuossa ihan voipuneena päivän touhuista :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti