No nyt on kammottava pallien poisto takanapäin, ja taisi taas käydä niin että minä panikoin enemmän kuin mitä koira. Rauhoitusainetta meni kolminkertainen määrä, mutta loppujen lopuksi pallit saatiin pois. Eka yö meni itkiessä mutta seuraava päivä oli jo huomattavasti parempi. Neljäntenä päivänä otin puristussiteen pois, ja sehän oli 4 tikillä kiinni. Kiitos Elinan poisto oli suht helppo, hän kun liisasi tikinpoistokoukun töistä. Olin kyllä varautunut jo kunnon tappeluun, mutta Wallu vaan makasi ja odotti että eikö se tunari saa niitä millään pois. Samalla kaavalla meni myös loppujen tikkien poisto. Mutta se muu elämä... huoh... Kuinka energinen koira voikaan olla??? Ei nimittäin kaukana ollu kauniit fazerin sinisen suklaan väriset rukkaset. Mutta nyt siitä on selvitty, ja voin kyllä suositella lämpimästi operaatioita, koira on muuttunut aivan mielettömästi!
Mutta siis voitteko kuvitella, me käytiin Merjan kanssa tokoilemassa. (Siis 3 viikkoa sitten)Ensimmäisenä ruutu, ja koska olen käyttänyt samaa lelua siellä palkkana. Koiran hämmästys olikin suuri kun sieltä löytyi eri lelu (mitä tästä opimme) mutta pienen kannustuksen jälkeen älysi että se onkin palkka. Toisella kerralla otin jo pitemmän matkan, missä alkoi epäröimään, mutta muutaman toiston jälkeen ei haitannut vaikka muutettiin suuntaa ja matkaa pidennettiin. Ja kontakti oli Wallulla tosi hyvä. Välissä ihasteltiin Viivi-siskon ruutua jonka jälkeen siirryttiin luoksepäästävyyteen. Tässä koira kyllä ihan täysin yllätti. Luoksepäästävyyttä ollaan otettu kesäkuussa Aijan kanssa viimeksi, ja aloitettiin sillä että Merja vain käveli luokse. Ja mitä koira tekee??? Katsoo täydellisessä kontaktissa minua, enkö olekkin taitava näinhän tässä piti olla, eikös? Merja kuitenkin kuuluu ihmisiin jotka Wallu tuntee mutta ei ole kuitenkaan paljon ollut tekemisissä. Tästä innostuneena uskallettiin kokeilla kättelyä, joka meni aivan vastaavalla tavalla. Sen jälkeen patukkapalkka ja mielettömän hyvä fiilis! Miun mussukka <3
Sen jälkeen noutoja, joissa koira on älynnyt että voi pompata ennen käskyä ja leikkiä kapulalla. No sekin saatiin sillä kuriin että koira hihnaan ja merja hakemaan kapulaa joka kerta kun yritti lähteä. Ihan noin muistutuksena että ei kannata yrittää mitään ylimääräisiä. Sitten seuraamista joka paranee joka kerta, kyllä se vielä sen oppii :)
Muuten ollaan vaan oltu ja öllötetty, opetin minä flunssaisena pakkia käskyn. Onpahan yksi sirkustemppu lisää :) Täytyy tuo toinenkin blogi päivitellä kunhan tässä työn lomassa kerkeää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti