Elämäni mielenkiintoisin ja mieleenpainuvin jälki

Torstaina mentiin Hannan kanssa jälkitreeneihin. Hanna sai kunnian tehdä meille jäljen. Minä kävin tekemässä Moonalle jäljen. Makkaranpaiston jälkeen lähdettiin katsomaan kuinka koira selvittää jäljen, jota epäilin suht vaikeaksi Hannan hyminästä päätellen. No toisen kepin jälkeen alettiin nousta pientä mäkeä jossa oli kaatunut puu, ja kauniilla bambiloikalla hyppäsin sen yli. Tai siis melkein. Eli oli rähmälläni maassa, ja ei tarvinnut lääkärin koulutusta näkemään, jotta käsi on poikki. Hanna soitti Moonan paikalle ensiapulaukun kanssa. Wallu oli kovasti sitä mieltä että tuo se ei muuten tule mamman luo. Hanna teki upean lastan puunokasta ja siitä sitten sairaalalle. Hanna ajoi 150km/h ja minun olo oli vallan järkyttävä. Sairaalalle saapuessa hoitaja ei ollut edes katsonut meitä, kun äsähti että hän ei nyt jouda, mutta jokainen joka on Hannan kanssa tekemisissä tietää hänen vallan loistavat neuvottelutaidot. (Tämä tyttö pyörtyy,sillä on käsi katki,p....kele nyt apua) Joten jostain syystä apu tuli hyvin nopeasti, ja hoitaja oli vielä kaiken hyvän lisäksi alan miehiä, eli arvatkaa meidän ilmeet kun hoitaja kysyy tarkennusta, eli oliko se pk-jälkeä ;) Hanna otti Wallun yöksi,kun ei tiennyt kuinka kauan menee ennekuin saan asian selväksi. No palvelu oli kyllä ripeä, tunnin päästä oli jo Pinkin käden kanssa menossa kotiin. Koska onhan se tyyli säilytettävä vaikka käsi onkin paketissa ;) Joten nyt on ainakin 5 viikkoa sit sairaslomaa :)