"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kesäloma hieman myöhässä :D

Onpas ollut ihana olla kesälomalla ;D Kyllä lauantai tuntui niiiiiin pitkältä kun olis vaan tahtonu kotiin ja lomailemaan. No kotiinhan siis pääsin sen verran että kävin hakemassa koiran kyytiin ja suunnistin muuntajalle odottamaan Satua. Meillä kun oli yhtä aikaa kesäloma niin arveltiin että yhdistetään se ja vietetään yhdessä hauskaa :D No meillähän on aina ollutkin kieroutunut näkemys "lomasta".

Eli meillä oli viikonlopun neljä koiraa ja kani :D Ja jotta tilanne ei olisi näin yksinkertainen, koirista kaksi oli uroksia, eli Wallu ja Johnny ;) Mutta meidän miehet yllättivät kyllä suuresti, sillä kun mentiin ekalle yhteislenkille, eivät nämä olleet moksiskaan toisistaan. Kumpikin juoksi omiaan eikä yhtään rähähdystä ollut. Wallusta on tullut oikea naistenmies, Moona oli aivan ihana... Sitten jatkettiin meille rauhoittumaan, ja mentiin saunaan. Wallu ja Moona oli makkarissa ja Kerttu ja Johnny toisella puolella. Hirveä rysähdys, ja kumpikin hiljennyttiin, että tuleeko tappelu. No sitten kun mitään ei tapahtunut, pääteltiin että Moona tuli yli, mutta Wallu pysyi makkarissa. Sadun kanssa oltiin hengittämättä ja kuunneltiin, mutta kun mitään ei kuulunut arveltiin että näin on. No sitten siideri loppui ja lähdin sitä hakemaan, ja oven avatessani Johnyn nenä näkyi, ja vierellä Wallu. Sadulle sit pieni huikkaus tuukko tänne, samalla otin Wallusta kiinni ja vein takasin makkariin, ja Satu nappasi Johnnyn kiinni. Sittenpä olikin saunomiset saunottu ja lähdimme Joensuun yötä katselemaan, ja jännitysmomentti jatkui kun koirat oli kevythäkissä sisällä. Eli että kuinka pieninä palasina ne on kun tullaan takasin. Kenties meillä ei ollut suurta luottoa koiria kohtaan, sillä kaikki nukkuivat sievästi kun tultiin takaisin.

Aamulla suunnattiin Sipriin, mukaan saatiin myös Laura ja Saimi ja Sina. Koirat taas vapaiksi ja vaikka Wallu jo hieman kokeilikin että kuinka lähelle Johnnyä voi mennä, ei silti mitään suurempaa. Hauskaa kyllä oli, saatiin nauraa koirille kippurassa, mutta myös yllätysmomentti saatiin aikaiseksi kun Sina päätti lähteä hakemaan kaatuneen puun luota keppiä, ja siis puu oli kaatunut lampeen. Joten Sina molskahti sinne eikä jostain syystä päässyt uimaan rantaan. Naiskaunetta edustivat Laura ja Satu, jotka heittivät vaatteet pois päältä ja Laura urheana molskahti lampeen. Koira saatiin ongittua ylös ja Lauran talviturkki on virallisesti nyt sitten tämän kesän kohdalla riisuttu :D Koska vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli ollut tarpeeksi, suunnattiin takaisin meille ja kahville.

Siitä matka jatkui kohti Kuttukuuta ja Vehmersalmea. Siellä oli tarkoitus olla torstaihin asti, ja Wallu oppi mm. kuinka vuohille viedään ruokaa päästämättä niitä aitauksesta ;). Satu teki meille myös jäljen, ja se meni kyllä todella hienosti. Sellaisen ryteikön läpi keppien paratiisiin vei meidän tie, että hirvitti itseäänkin. Loppu meni vielä pellolla ja tuuli oikein mukavasti, mutta pikkumies vaan selvitti jäljen loppuun asti. Minulla ei kyllä ollut hajuakaan koko matkasta, mutta onneksi tuo koira tietää minne mennä.

Kuttukuusta matka vei meidät takaisin Joensuuhun ja Mikan (Wallun kasvattajan) agiliitokoulutukseen. Siitä löytyy jopa videokin, mutta se on vielä siirtämättä nettiin. Lyhyesti kuvattuna koira todella yllättävästi pomottaa minua koko ajan, ja minun täytyy nyt unohtaa tuollaiset iloiset käskyt, ja muuttua titi-nallesta hitleriksi. Muutos näkyy videolla vallan hyvin, eli koira lopettaa heti räksyttämisen ja rupeaa keskittymään, kun minä hyvin artikuloiden käskytän sitä (perkele hyppää :) ). Eli kyllä me silläkin saralla ilmeisen hyvin edistytään. Iloisinta olikin huomata se, että Wallua ei näköjään yhtään kiinnosta muut koirat eikä muut ihmiset, kun se tekee töitä minun kanssa. Jospa se tästä, valssi kesäyössä ;)

Siitä suunnattiin mökille mukavan seuran kera, ja löhöttiin auringonpaisteessa ja poltettiin nahkaa. Torstaina oli taas paimennuksen vuoro, ja arvatkaa harmittiko kun en videokameraa ottanut mukaan. Muutos viime kesän räksyttävään pikkukoiraan oli nyt täydellinen, ja Sinikka väistyikin ja antoi meidän paimentaa, ja tunne oli aivan uskomaton!!!! Kyllä tuosta paimenkoira tulisi, enää puuttuu ne paimennettavat ;) Eli paljon saatiin lomalla aikaiseksi :D

Ei kommentteja: