Nyt on tullut aika jättää jäähyväiset pikkusaukolle, elämäni rakkaudelle Wallulle. Lupasin Wallulle viime syksynä että sen ei tarvitse kärsiä ja nyt oli aika lunastaa lupaus. Jään niin kaipaamaansen iloista ilmettä, suklaanruskeita silmiä ja ilkikurista katsetta. Ruskea kiepillä nukkuva kaveri on sängystäni poissa, ei tule olemaan ikinä toista samanlaista, se oli minun elämäni koira, joka opetti minulle niin paljon ja jonka ansiosta olen saanut niin monta hyvää ystävää ja merkityksen tylsään elämään. En tule ikinä unohtamaan Sinua, Rakkaani! Nyt saat juosta ja riehua aivan niin paljon kuin jaksat, ja toivottavasti saat monta uutta ystävää joiden kanssa pöyhöttää ilman kipuja ja pahaa oloa."Tiedän sun lähtevän, joskus täältä pois mut en tahtois nähdä sitäpäivääVuodet vähenee, meistä kaikki vanhenee omaa aikaa ei tiedä kukaan...Millä tavalla voisin itsestäin mä jättää, jotain mitä minullekkin annettiinIkuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne miten mullelauloitToivon että itsestänikin jää , yhtä kaunis muistosamaa laulua laulaa rakkaimmalleni laulaaMyönnän että pelkään suuri tuntematon on, se jonne täältä lähdetäänVoiko rukouskaan ketään auttaa, tuntematon vastaanottaa meistäpaatuneimmankinRakkaus ei lopu siihen kun aika jättääkauniimmin muistoissa elääIkuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne, miten mulle lauloittoivon että itsestänikin jää, yhtä kaunis muistosamaa laulua laulaa, rakkaimmalleni laulaa"
"Lysti ja Tuittu"
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Mamman rakas on poissa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
"Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on."
Osanottomme rakkaan perheenjäsenen poismenosta! t.Jenna&lauma
Lähetä kommentti