Minä olin jo sitä mieltä aamulla, että en jaksa lähteä harjoituksiin, niin penkin alle ne on viime viikoina menneet. No omatunto kuitenkin kuiskaili ja pakkohan se oli lähteä. Ja hyvä niin :). Kouluttaja ymmärsi suoraan Wallua, ilman mitään erityisiä selityksiä ja melkein itkun partaalle mennyttä suoritusta. Sain kylläkin taas hieman "pitkiä" katseita kun laitettiin porukka pihalle ja alettiin ratkomaan ongelmia ihan "kolmestaan". Mutta se kannatti! Koira oli niin väsynyt treenien jälkeen (henkisesti) että kaatui kotiin tullessa suorilta jaloilta nukkumaan! Ja mieltä lämmitti myös se, että toinen Mari oli vaihtanut treeniryhmää, ja on nyt meidän kanssa treenaamassa, joten on joku joka ymmärtää... Vertaistuki on aina tuollaisissa tilanteissa avuksi ;D Ja sit Aijan kuunteleva korva treenien jälkeen, sitä majavaa kyllä täytyy harkita ;D ;D ;D....
Mutta siis taas on todistettu että tuo koira ei todellakaan päästä helpolla, ja välillä kyllä tuntuu että ei jaksa...ja sit kuitenkin illalla kun koira nukkuu kainalossa niin eihän sitä voi kun yrittää jaksaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti