Synttärihumua ja kuulumisia

Niin se vaan aika on vierähtänyt ja neito täytti eilen jo 3 vuotta! Paljon on mahtunut elämää ja eksotiikkaa tähän reiluun kahteen vuoteen minkä neito on meillä viettänyt. Toisaalta tuntuu että vastahan se pikkuinen meille tuli, ja toisaalta tuntuu että ainahan se on tuossa ollut. Kuulostaa ehkä hyvin kliseiseltä? Eilinen vietettiin ekana tokoa treenaten, ja saatiinpa hyviä vinkkejäkin mm. noudon ongelmiin. Ongelmahan siis ei ole taaskaan ollut koirassa vaan yllättävästi palkkauksessa. On se vaan niin mukava päästä uusien ihmisten kanssa treenaamaan, siitä saa aina jotain hyviä vinkkejä. Eli nyt kokeillaan hieman muokatulla tavalla sitä Riikan ohjetta eli opetetaan koiralla että aina kun tulet laukalla kapulan kanssa, saat palkan. Ja myöskin nyt taas lopetetaan miun pomppiminen ja hyppiminen, vaan taas kerran kun minä olen passiivinen siitä saa palkan. Katsotaan kuinka hyvin tämä nyt sitten kantaa tulosta. Myöskin oli ilo huomata että koska ollaan töissä ei muista koirista välitetä ja vaikka ovatkin täysin tuntemattomia ei niihin tarvi reagoida. Paitsi pikkupyrreen, jonka olisi Lily mieluusti syönyt. En kyllä käsitä mikä sillä ko. rotua vastaan on? Mutta mamman hienovaraisella neuvomisella myös pikkupyrreä ei tapettu.

Treeneistä siirryttiinkin sitten juhlintaan, sillä Lasse-setä oli tullut meille. Voi sitä pienen koiran riemua! Tein vielä kolme kakkuakin sankarille, ja lelukin löytyi Prisman hyllystä. Ja poseeraaminen on taas niin mieluista neidolle ;)

Illaksi lähdimme vielä hakutreenihin, jotka alkoivat puoli kuudelta eli samaan aikaan kuin kaatosade ja loppuivat puoli ysiltä eli samaan aikaan kuin kaatosade. Enpäs muista milloin olisin ollut yhtä märkä kuin eilen! Saatiin hyvin opettavaiset treenit aikaiseksi, eli ei mennyt kaikki niinkuin Strömsössä mutta opittiin paljon. Tarkoituksena oli taas luoda koiralle uskoa ja vahvistaa rullan tuontia. Kolme ukkoa, aika selkeä alue. Ekan ukon löysi oikein hienosti, toi rullan nätisti ja vieläpä lähti näytöllekkin ripeästi. Toisen ukon kanssa sitten ongelmat alkoivatkin. Maasto nousi juuri siinä kohtaa ja neito ei millään ymmärtänyt että sinne ylös olisi pitänyt kiivetä. Lähti vaan risteilemään ja etsi jälkeä. Otin koiran takaisin varmaan puolenkymmentä kertaa ja joka kerta etenimme yhdessä ukkoa päin. Jouduin menemään miltei ukon päälle ennenkuin neito haistoi, mutta hyvä opetus oli koiralle että mene sinne minne minä näytän niin pääset aivan varmasti palkalle. Kolmas ukko menikin sitten aivan mainiosti, jos ei välitetä pienestä aivopierusta. Oli ottanut rullan nätisti, lähtenyt juoksemaan, palannut ukolle tarkistamaan että olithan ihan varmasti siinä ja tuli sitten tosi nätisti miun luo. Eli oikein onnistuneet treenit! Heti autoon päästyä soitin Jarnolle ja sanoin et laittaa saunan lämpiämään. Taisi olla kylmä neidollakin kun tuli viereen ylälauteelle ja oikein nautti lämpimästä.

Jälkitreeneissäkin kerettiin käydä viime viikolla. Viime kertainen esineruuturiehuminen oli täysin hävinnyt ja nyt teki taas tarkkaa työtä ja löysipä jopa yhden ylimääräisenkin esineen joka Moonalta oli metsään tippunut. Hieman jännitti kuinka jäljen kanssa käy. Noin kymmenen minuuttia jäljen tekemisestä sienestäjä tuli juuri jäljen kohdalta metsästä. Ja ehkä puoli tuntia siitä tuli sieltä koiran ulkoiluttajat. Mietin pitkään ja hartaasti jätänkö siihen mutta ajattelin jotta katsotaan mitä tapahtuu, ja luotin vaan tuohon pieneen että kyllä se homman hoitaa. Olin tehnyt etukäteisvalmisteluna pieniä lihamuffinsseja jotta olisi jostain mieltäkin tuossa palkkauksessa kepeiltä. Ja kyllä muuten koira muisti mitä sitä piti tehdäkkään kun valjaat vedettiin päälle. Janoja täytyy nyt ihan tosissaan alkaa harjoittelemaan, aikamoista kaahausta oli mutta siitä selvittiin ja niin selvittiin myöskin koko jäljestä. Ihan selkeästi huomasi että harhajälkiä kyllä oli mutta ne vaan piti hieman tarkemmin haistella ja matka jatkui. 6 keppiähän sieltä sitten löytyi, enkä yhdeenkään kohdalla edes tarvinnut koiralle muistuttaa asiasta. Eli tästä se kesä lähtee!

Ja käytiinhän me Kreetallakin, mutta siitä myöhemmin ;) Lily oli viikon Minnan hellässä huomassa, ja oli taas maailman onnellisin kun sinne pääsi! Voi sitä pomppujen ja pusujen määrää mikä Minnaan sateli kun neito huomasi missä ollaan. Oli ollut neidolla toiminnantäyteinen viikko, kun olivat koiranäyttelyynkin eksyneet. Siis Lily oli kyllä ollut ihan turistina. Tässä onkin Eijan ottama kuva Lilystä ja pikkusisko Vinnasta: