Oikealla Wallu ihan muutaman päivän ikäisenä pikkumiehenä.
Mutta jotta saisi myös ilon kyyneleitä vierittää, alkoi 2 vuotta sitten uusi tarina. Pääosassa on pieni neitokainen, joka käytiin pitkän päivän päätteeksi hakemassa kotiin. Ja tänään tuota päätöstä on juhlittu jo kasvispossukorvalla ja uudella majavalelulla. Juhlasankari lähtee vielä hierontaan ja illalla käydään hipattelemassa treenien muodossa. Kevyet treenit siis tulossa. Ja kiitokset vielä Minnalle, joka luotti minuun niin paljon että antoi pienen koiran kyytiimme. Tässä on myös päätös jota en ole katunut, ja koira joka on kahdessa vuodessa alkanut muodostua yhdeksi minun kanssa. Pystyy jo lukemaan minua kuin avointa kirjaa ja tekee kaikkensa, että minulla on hyvä olla. Myöskin itse olen oppinut lukemaan koiraa ja teen myös kaikkeni että neito olisi vierelläni vielä vuosienkin päästä. Toivon että meidän yhteinen tarina on vasta alkanut!
TODELLA onnellinen koira kun ei saa syödä herkkuja heti vaan täytyy malttaa odottaa!!!
Tässä vielä lähikuvaa herkkukattauksesta.
2 kommenttia:
Snif, on täällä muillakin Wallua ikävä...
Mutta oliks se oikeesti tää sama päivä kun kävitte Lilyn hakemassa? Muistan oikein elävästi kun julkistit suuren uutisen :D
Lämmöllä täälläkin punaista pikkumiestä muistellaan <3
Wau, mikä gourmet-kattaus :D
Lähetä kommentti