Nyt on mennyt vuosi siitä kun Lysti tuli taloon, ja kylläpä on elämä muuttunut tuon Kirpun tulon jälkeen. Olinkin jo unohtanut millaista on pentuaika! Arki alkaa sujumaan oikein hyvin, hieman vielä aina ajatuskatkoja on siitä mitä saa syödä ja mitä ei. Minun kengät on edelleen piilotettava, ja välillä vaan tavarat räjähtelevät oudosti. Mutta muuten ruokaraivo on edelleen ruokaraivo, seinille ei enää kiipeillä ruuan toivossa, mutta kaikki mikä on syötävää kelpaa kyllä. Sekä talossa että puutarhassa. Lysti on muuten maailman helpoin koira kotona, ei turhia pöhise eikä riehu, osaa todella hyvin rauhoittua kun mitään ei tapahdu ja ottaa vieraat vastaan hyvin neutraalisti. Välillä pitää ihan katsoa että missä se koira on kun ei näy eikä kuulu. Oikein iloinen koiralapsi, joka päivä saa kyllä nauraa tuon koiran touhuille. Ja tylsää päivää ei meillä tunneta. Oikein kuuliainen pieni lapsonen myös on, vaikkakin omaa myös todella tiukan oman tahdon ja välillä täytyy aika napakastikin keskustella yleisistä käyttäytymissäännöistä.
Treeneissä näkyy hyvin työkoiran loistava sinnikkyys ja tarmo, minun pitää olla se joka sanoo että nyt riittää ja voidaan välillä huilata. Olen onnistunut omasta mielestäni etenemään treeneissä sopivalla vauhdilla, ja voi hyvä päivä kuinka hyvä mielentila tuolla koiralla on treenata. Ei tarvitse nostatella eikä anella, kaikki tehdään täysillä. Leikkimisessä oli hieman ongelmia, kun ruoka oli se ykkönen, mutta sitten kävimme Venäläisen Juhan luona leikkikoulussa ja sehän aukaisi pienen lasukaisen lukot ja nyt voidaan leikkiä oikein hienosti treeneissäkin. Siitä iso kiitos Juhalle ja Sannalle! Tokon ja tottiksen alkeet alkavat olla hallussa, ja nyt vaan kasvatetaan kestävyyttä ja lisätään koemaisuutta treenihin. Ja ihme ja kumma, minulla ei olekkaan mikään kiire kokeisiin! En ole edes tehnyt mitään suunnitelmaa milloin olisi ekat kokeet, sitten kunhan ollaan niihin valmiit?
Tässä kuvassa näkyy täydellisesti pienen elämänasenne, täysillä!!!
Kävimme myöskin virallisissa kuvauksissa, ja tuloksena oli terve selkä, 0/0 kyynärät ja B/B lonkat. Ja tulipa myöskin virallisessa silmäpeilissä käytyä, ja nyt on myös silmät terveet. Joten eikun täyttä vauhtia eteenpäin myös sen puolesta!
Ja miten tytöt tulevat toimeen keskenään, no nehän on aivan parhaat kaverukset. Laumajärjestys on täysin selvä, eikä siitä tarvitse keskustella. Ja huomaa ihan selvästi että kun toinen on ollut päivän poissa, sitä tervehditään suurella ilolla ja riemulla.
No mitäpä sitten kuuluu Lilyn elämään? Syksyllä kun saimme sen tuplakäyttövalionarvon, tuli jotenkin tyhjä olo. Treenaamassa kyllä käytiin mutta mitään ei saatu aikaiseksi. Koirahan kyllä teki mutta omistajalla taisi tulla jonkinlainen tyhjä hetki. Mitä tehdä kun kaksi todella isoa arvoa ja unelmaa on jo saavutettu? No vastaustahan ei tietenkään tarvinnut pitkään odotella, eli ruvetaan tietenkin etsimään uusia haasteita ja unelmia :D Joten nyt olisi koekalenteria taas katseltu ja ihan uusia juttuja opeteltu, ja jotenkin ollaan päästy ihan uudelle tasolle yhteistyössä. Minä en enää välitä Lilyn piippauksista ja hermostumisista, ja se on todellakin vienyt meitä eteenpäin. Neito on todellakin päässyt myös eteenpäin omaan Lilymäiseen tyyliinsä, eli ekana ollaan ihan että ei hitto tätä voi osata, sitten jäädytään, en mie todellakaan osaa, ja sitten oho, osasinkin!
Arki on Lystin tulon ja terveystilanteen paranemisen myötä muuttunut myös todella paljon. Lily on paljon rennompi ja iloisempi, ja näkee oikein kuinka se nauttii elämästä. Siitä on myös tullut vielä enempi miun tissinvälikoira, se vaan haluaisi olla miun sylissä ja pusutella. Ja välillä voi sitten leikkiä Lystin kanssa. Välillä pitää ihan käydä herättämässä toinen sikiunesta kun just nyt leikityttää.
Asenne muita koiria kohtaan on myöskin muuttunut suvaitsevaisemmaksi, jokaiselle ohikulkevalle koiralle ei jaksa enää pöristä ja nykyään koirat saa tulla myös meille sisälle ilman suurempaa tervetulokomiteaa. Ja ainahan voi Grimmin kanssa istua sohvalla ja katsoa paheksuvasti "pentuja" eli Rundia ja Lystiä jotka riehuvat sydämensä kyllyydestä. Tai jos on vieraampia koiria, ei enää tarvitse portin takana kytätä joka risahdusta vaan voi vaan maata iskän tyynyllä sängyssä ja limeksiä sitä :D
Eli kokonaisvaltaisesti olemme saaneet lauman kasaan ja arjen rullaamaan :D
Ja jos haluatte käydä katsomassa lisää kuvia eiliseltä, niin täältäpä ne löytyvät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti