Joulun hulinoita ja katsaus menneeseen ja kenties myös tulevaan?

Joulu on nyt taputeltu ja töihin palattu. Olisi toki voinut olla pidempikin loma, eihän tuossa kerennyt edes hengähtämään. Joulupukkikin kävi ja sai kyllä tuolle kaksikolle nauraa maha kippurassa. Lily on kuin omistajansa, ratsaa paketteja heti kun silmä välttää, Lystiä ei taas haittaa vaikka joku näkisikin.

Joulupukki sai osakseen tyttöjen riemun lahjoista. Lily odotti kauniisti istuen milloin on hänen pakettinsa vuoro, ja kun se sitten lahjakasasta paljastui, sitä piti sohvalla ihailla ja odottaa kaikessa rauhassa että joku aukaisisi paketin kauniisti. Sen jälkeen odotettiin että pahin ryysis oli ohi ja käytiin jokaiselle rauhallisesti näyttämässä millainen lahja paketista tuli. No Lysti Lystimäiseen tapaan hyppi pukin sylistä lattialle ja "annatännenytseoonmiunlahjaalaantaase" ja kun sitten vihdoin ja viimein paketti sieltä tuli, koki se tuhoisan kohtalon ja jokaikinen varmasti huomasi että Lysti sai lahjan. On ne vaan niin hauskoja!

Joulu meni muuten koirien kanssa touhutessa ja vaan ollessa, ja nyt onkin hyvä katsoa hieman taaksepäin ja miettiä, mitä sitä ollaan saatu kuluvana vuonna aikaiseksi.

Kuvan on ottanut Jouni. Lisää kuvia en sitten saanutkaan listtyä, koska verkkoselain kaatui joka kerta kun yritin lisätä kuvia. Mystistä.

Aloitetaan Lystistä. Siitä on vuodessa kasvanut erittäin mukava nuoren koiran alku, ollaan jo päästy samalle sivulle elämisessä ja tavoissa, vaikkakin edelleen tavarat mystisesti räjähtelevät aina silloin tällöin. Paljon olen joutunut muuttamaan itseäni tuon koiran kanssa, ja onkin ollut erittäin mielenkiintoista huomata kuinka paljon voikaan koira omistaajansa kouluttaa. Toi on vaan niin jännä eläin, ja käyttöohjeet ovat aikasta lailla erilaiset kun mitä edellisen kahden koiran käyttöohjeet ovat olleet. Mutta nauraa sille saa, joka päivä. On siinä niin vitsikäs persoona. Tuloksiakin saatiin tälle vuodelle, nimittäin terveystuloksia, ja nyt voikin sitten hyvillä mielin jatkaa elämistä pikkutytön kanssa. Ensi vuodelle en aseta myöskään mitään tulostavoitteita, mutta sen verran olen kyllä päättänyt että tokon puolelta aloitetaan kisaura sitten kun sen aika on. Mutta nyt vasta opetellaan asioita, ja jotenkin oudolla tavalla olen myös antanut itseni rauhoittua kisatavoitteiden kanssa ja ymmärtänyt että kokeeseen mennään vasta kun ollaan siihen ihan oikeasti valmiita. Ja toki onhan meillä sitten keväälle tulossa MH-kuvaus, joka on kyllä erityisen mielenkiintoinen. Avaa varmasti aika lailla tuon pikkutytön mielenliikkeitä? Nyt jo jännittää olenko osannut ollenkaan lukea noita käyttöohjeita oikein :D  Lystin kohdalla toivon että eläinlääkäriä ei paljon tarvitsisi ensi vuonna vaivata, vaan että iloinen mieli ja vauhti alkaisivat kohtaamaan myös älyn :D

Lilyn kanssa on ollut kyllä niin huikea vuosi että välillä pitää ihan nipistää itseään että onko tämä kaikki ollutkaan totta? Keväällä käytiin hakemassa vikalista voittajaluokasta tokossa, mutta seuraavalla viikolla riehunut tulipalo pisti tokon jäihin ja kun sen sieltä kaivelin, olivat liikkeet niin levinneet että tämän vuoden puolella ei ollut mitään mahdollisuutta mennä kokeeseen. Joten jätetään se TK3 tavoitteeksi ensi vuodelle? Huikeinta tänä vuonna oli tietenkin käyttövalion arvo hausta, mutta samalla oli tosi haikea fiilis, kun matkan tekeminen tuossa lajissa loppuikin noin lyhyeen. No haikeutta kesti vain hetken, kun saatiinkin jo uusi laji kokeiltavaksi. Olemme siis liittyneet Popekoon, ja Lilyn kanssa kokeillaan nyt pelastuskoirapuolen juttuja. Saatiinhan me se EK2 ja EK3 joten ei se hakukaan ihan kokonaan ole pudonnut lajivalikoimasta. Koska olisihan se ykköstulos EK:ssa aika makea homma! Muuten ei oikeastaan ensi vuodelle olekkaan kisatavoitteita, sillä tein päätöksen että ensi vuonna emme mene SM-kisoihin. Neljän päivän kisat Turun lähellä ovat jo liikaa meille, jotka mennään kisoihin vaan edustamaan, ei voittamaan. 6 päivää kesälomasta siihen on aivan liian paljon. Puhumattakaan rahallisesta puolesta, ja epäilen että 6 päivää reissussa räjäyttäisi myös minun mahan niin pahaan kuntoon että sitä taas paranneltaisiin loppusyksy. Muuten toivoisin että Lily voisi yhtä hyvin kuin tänäkin vuonna, sairastelusta ollaan päästy ja neito on voinut erittäin hyvin, kiitos siitä Soilelle!

Jotenkin ihan hassua kirjoittaa näitä juttuja, ja huomata että ensi kesänä ei tarvitse kisata ihan joka ikinen mahdollinen viikonloppu! Voidaan siis keskittyä treenaamiseen, jei!

Oikein ihanaa Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille!