Leirielämää

Jo pitkään ollaan puhuttu L-pentujen omistajien kanssa että olisi oikein mukava päästä yhdessä viettämään viikonloppua, ja nyt se aika sitten tuli. Harmittavasti paikalle ei päässytkään työ ym. esteiden vuoksi kun Tuuli ja Loru sekä Niina ja Nuka, mutta eikös sitä sanota että kun väki vähenee, pidot paranee? Ja täytyy kyllä myöntää että pidot olivat hyvät!

Oltiin vuokrattu Tainalta Siikajärvi niminen mökki, joka siis oli sama jossa oltiin Jarnon ja tyttöjen kanssa viime kesänä. Voin muuten suositella lämpimästi kyseistä mökkiä, on oikein mukava ja rauhallinen paikka. Kävin Tainan kanssa katsomassa läheiset harrastuspaikat, ja samalla reissulla Lysti pääsi sitten tutustumaan Tainan juuri tulleeseen ajokoiran pentuun. Hieman pentua hirvitti iso koira, mutta hyvin Lysti osasi olla pennun kanssa.

Lilyhän siis meni terapiakoiraksi Remesten kotiin, ja oli kuulemma hoitanut tehtävänsä vallan mallikkaasti. Eli maannut sohvalla, laittanut kissoille jöötä ja hurmannut ihmisiä sekä saanut ehkä useammankin ihmisen huijattua rapsuttamaan ja sohvalle rauhoittumaan. Eli rankka viikonloppu, eikös?

Sittenpä Niina jo saapuikin Nukan ja Novan kanssa, ja lähdettiin heti tottistreeneihin. Treeneissä keskityttiin pääasiallisesti Lystin häiriötreeneihin (joista tarkempi kertomus edellisessä kirjoituksessa). Sitten päästiin saunan lämmitykseen ja Tuulikin saapui Lorun kanssa paikalle. Lysti ei ihan kauheasti lämmennyt siskon kaveruusyrityksille, mutta hyvin tytöt mahtuivat kuitenkin samaan mökkiin viikonlopuksi. Veljelle piti toki antaa säännöllisesti lähdöt, ja Novan (Niinan tolleri) kanssa Lysti löysi heti yhteisen sävelen. Kumpikin katseli kun sisarukset riehuivat ja paheksuivat tilannetta suunnattomasti.
Lauantaiaamuna mentiin taas tottistelemaan, ja siitä ajeltiin rallitietä pitkin paimentamaan. Luvassa oli sekä ankkojen että lampaiden paimennusta. Tuosta tiestä täytyy vielä mainita sen verran, että jossain vaiheessa jo mietin että kuinkahan humalassa tien piirtäjän on täytynyt olla tehdessään suunnitelmia. Ja ensimmäistä kertaa näin mäen jonka vieressä oli parhaillaan neljä hiekkalaatikkoa, että siihen kun jäät talvella kiinni, on ainakin apu lähellä.

No sitten itse paimentamiseen. Niina meni Nukan kanssa ekalle setille lampaiden luo, ja huomasin että noi lampaat eivät sitten tunteneet minkäänlaista vetoa ihmistä kohden, ja lähtivät heti karkuun kun vaan siihen mahdollisuus tuli. Ja saman huomasin Lystinkin kanssa. Joten Lystiä ei voinut päästää vapaaksi, ja se taas aiheutti sellaisen konfliktin minun ja koiran välillä, että vain muutama onnistunut pätkä saatiin aikaiseksi. Koiran olisi pitänyt olla paljon kauempana, ja siihenhän Lysti ei vielä pysty. Päätinkin että nyt otetaan loppusyksyn ohjelmaan melkeinpä jokaviikoinen paimennus enne lumien tuloa, että saadaan homma jätettyä hyvälle tolalle talveksi. Niinpä nyt onkin sitten jo useampi paimennus varattuna!

Mutta sitten nämä ankat! Voi hitto että ne on vaan jänniä eläimiä. Olin jo etukäteen kysynyt että paljonkohan tuollainen ankkapaisti maksaisi, mutta hitto eihän Lystillä ollut ajatustakaan saada paistia, vaan päästä paimentamaan! Joten se meni todella hyvin, ja saatiinpa ihan jopa tehtyä yhden ankan eriyttäminen laumasta, ja sitten sen paimentaminen takaisin laumaan. Joten tähän olin erittäin tyytyväinen, ottaen huomioon että tää oli Lystin eka kerta kun se edes näki moisia elukoita. Joten ei huono! Ja saatiinpa pieni hetki myöskin videolle, joten on todistusaineistoa tästäkin asiasta. Tottakai näkyy että koira on tekemässä hommaa ensimmäistä kertaa, mutta hyvin se keksi kupletin juonen.

Sitten etsittiin lähin (lue 50km) säteellä oleva kauppa, ja siitä mökille saunaan ja ruuanlaittoon. Mutta koska sauna ei ollutkaan mennyt päälle, mentiin vielä tekemään Lorulle ID-jälkeä, Nukalle ja Lystille tarkkuutta (ei ollut kovin tarkkaa) ja Lystille vielä lopuksi häiriötreeniä. Ja sitten olikin sauna lämmin ja ruokakin valmistui nopeasti. Ei tarvinnut muuten tuon päivän jälkeen paljon unta kaipailla.

Lysti muuten oli koko viikonlopun villinä ja vapaana mökissä, eikä ainakaan vielä ole tullut Tainalta tulenkivenkatkuista viestiä "koirasi söi..." eli kyllä sitä varmaan kohta voi todellakin uskoa että pentuaika on tämän(kin) harrastuksen puolesta ohitse?

Ja sitten sunnuntaiaamuna mentiinkin tekemään Lystille sen elämän ensimmäinen kovanmaanjälki, joka meni olosuhteet huomioon ottaen todella hyvin, ja tietenkin vielä otettiin myös häiriötreeniä. Sen jälkeen olikin kello jo sen verran paljon että mentiin mökille, syötiin ja siivottiin ja kotimatkalle. Olipa kyllä oikein ihana viikonloppu, toivotaan että seuraavalle leirille saatas sitten jo useampi sisarus matkaan. Kiitos Tuuli ja Niina, oli kyllä ihanaa!