Uusi vuosi ja uusi elämä

Blogissa on nyt ollut kovin hiljaista, mutta meidän elämässä ei todellakaan ole ollut. Meidän elämä muuttui aika tavalla täydellisesti tuossa marraskuun lopulla, kun tehtiin Jarnon kanssa todella vaikea päätös muuttaa erilleen. Sen päätöksen jälkeen alkoikin päivät ja illat täyttyä pakkaamisesta, asunnon etsimisestä ja elämän uudelleen järjestelystä. Onneksi mitä ei Liperin ST1:sltä löydy, sitä ei tarvita, ja saatiin todella nopeasti uusi asunto Viinijärveltä. Logistiikaltaan hieman haasteellinen paikka elää, mutta onneksi saan ottaa koirat töihin mukaan, niin onnistuu treeneihin pääsy ja muutkin juoksevat asiat näppärästi.

Ja onneksi minulla on myös aivan huikean upea ystäväpiiri, joka auttoi kaikella tavalla muutossa, henkisen puolen parantamisesta puhumattakaan. Ihan uskomatonta on kyllä huomata, kuinka hädän hetkellä heti ojentuu monta kättä auttamaan ja kannattelemaan pinnalle, ihan pyytämättä. Kiitos siitä rakkaat ystävät. Merkitsette todella paljon!

Ja kun ilotulitusraketit räjähtelivät taivaalle, alkoi myös minulla uusi vuosi uudessa asunnossa. Paljon on vielä tekemättä, mutta tärkeimmät, eli koirat ovat onneksi mukana. Suurinpiirtein kaikki tavarat on nyt muutettu, ja asuntokin alkaa näyttämään kodilta. Koiratkin alkujärkytyksen jälkeen ovat kotiutuneet todella hyvin. Lily suostuu jo tulemaan autoon ja Lysti on alkanut laajentamaan reviiriään aika suurella tassulla.

Itse olen saanut nyt pitkään pitkään aikaan ensimmäisen kerran nukuttua jopa 8h yöunia heräämättä kertaakaan, ja maha on ollut parempana kun aikoihin. Nyt vaan pienin askelin täytyy alkaa löytämään itsensä uudelleen, opettelemaan taas kerran miltä se tuntuukaan elää yksin, tai tarkalleen ottaen kolmistaan. Ja opetella siihen, että ei ole enää sitä toista jonka kanssa jakaa arkea, nauraa ja johon tukeutua elämän heitellessä. Eikä ole ketään joka lämmittäisi sänkyyn paikan ja jonka kainaloon käpertyä. Tässä ystävät ovat kyllä auttaneet ihan mielettömän hyvin. Aamulla töihin mennessä oon vienyt likapyykkiä peseytymään, ja illalla ne ovat olleet viikattuna pesty. Ikeassa ei ole yksin tarvinnut käydä pähkäilemässä maton kokoa. Lause "soita mihin aikaan vaan" on kyllä ollut käytössä. Ja välillä on vaan saanut itkeä, ei ole tarvinnut mitään puhua. Koska se toinen vaan ymmärtää. Ja vaikka autoon ei olekkaan saanut laittaa tavaraa, niin jostain ihmeellisestä paikasta sinne on vaan sitä tavaraa ilmestynyt kattoa myöten täydeksi. Tai jos sinne autoon ei sitten mahtunutkaan, tulee kuoma-auto pihaan ja niin sitä vaan taas mahtua vähän enemmän tavaraa. Monesta muusta asiasta puhumattakaan.

Ja onpa sitä pikkuhiljaa huomannut, kuinka uusia suunnitelmia vaan putkahtelee. Lisenssi on nyt hankittu, ja yllätykseksi ei Lilyn takia, vaan Lystin. Ensimmäinen kisailmokin on nyt laitettu menemään. Jännää!

Joten kuten tässä on monen kanssa tullut todettua, "eteenpäin kuin mummo lumessa" ja luntahan on tänä vuonna tullutkin erityisen paljon! Mutta nyt alkaa päivät valoistua, ja toivotaan että sama suuntaus jatkuu myös meidän elämässä.