"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

tiistai 8. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Joulu on nyt mennyttä ja uusi vuosi on alkanut vallan mainiosti. Jouluna rauhoituttiin oikein kunnolla, johtuen neidon itselleen hommaamasta pienestä sairaslomasta. Teki kyllä hyvää kummallekkin vaan olla ja öllötellä. Jouluaatto vietettiin miun porukoiden luona ja tulipa joulupukkikin käymään. Oli muuten ensimmäinen kerta neidolle, ja hyvin meni. Johtuen aikaisemmista kokemuksista Wallun kanssa oli varautunut ihan erilaiseen kohtaamiseen. Mutta koska neito on mitä on, oli joulupukki enemmän kuin tervetullut meidän taloon.
Uusi vuosi oli myöskin siitä erikoinen, että ensimmäistä kertaa meillä räjäytettiin muutama raketti. Jarnon siskonpoika tuli kylään ja toi raketit tullessaan. Neito oli vaansitä mieltä että ihan typerää kun ei saa tulla pihalle mukaan. Muuten ilta menikin sohvalla makoillessa. Ja pystyttiin käymään pihalla pissillä eikä jännittänyt yhtään. Nauroinkin että mie taidan enempi pelätä paukkuja kuin tuo koira ;) Mutta ei sille mitään mahda, useamman uudenvuoden kun vietät paukkuaran koiran kanssa niin tietää kolikon kääntöpuolen. Ja voin sanoa että se ei ole hauska!
Ja kävipä meillä trimmaajakin. Enää tarvitsee trimmata korvat ja tassut ja kenties ehkä jopa pestä koira, ja olemme valmiita näyttämään kauniilta. Kuva ei ole kaikkein paras koska Jarno tuli juuri kotiin ja neitoa suoraan sanottuna vitutti kun ei päässyt tervehtimään. Tasan ei käy onnen lahjat. Kiitoksia vaan trimmaajalle!
Muuten treenirintamalla ollaan alettu pikkuhiljaa siirtyä voittajaluokan haasteita kohti, ja kyllä tuon pikkuisen kanssa on vaan niin hauska opetella uusia asioita. Vaikka välillä käämi palaa ihan täysin niin on se niin ihana nähdä kuinka koira kestää ja oppii. Vapaapäivinä olen nyt alkanut taas tekemään kotitottista, mikä tarkoittaa vähintään viittä treenikertaa. Ja koira vaan haluaisi tehdä lisää! Maaritin kanssa ollaan treenailtu, ja koska miun työvuorot ovat evänneet kokonaan lämpimän hallin käytön, olemme joutuneet kestämään mitä moninaisempia säitä. Mutta ei tuo neito onneksi valita, omistaja enemmänkin. Mutta nyt on viikonloppua varten välineet hankittu. Ninnu oli tehnyt meille pinkin näyttelyhihnan ja Jarnon äiti ompeli häkkiin päällisen. Voi kun on ihana että on oma trimmaaja, ompelija ja nyplääjä! Vielä kun itse oppisi esittämään koiran oikein niin paketti olisi kasassa. Mutta olen nyt kuullut muutamasta näyttelyporukasta joihin ehkä pääsisi opettelemaan, katsotaan kuinka käy.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Me tehtiin se, me pystyttiin siihen!!!

Tää päivä on oikeasti outo. Jokainen tietää meidän hihnassa hillumisen.  Ja mitä kaikkea sen vuoksi on tehty. Ja miten oikeestaan oon jo luovuttanut. On vaan helpompaa kääntyä kun tulee toinen koira ja ainahan se pieni venytys kädessä on hauskaa?

No en ees tiiä mistä toi ajatus lähti, että jospa vielä kerran kokeilisin. Jospa ne Hattivatit ois kasvaneet. Ja kas kummaa, sehän toimi. Enää ei hilluta hihnassa vaan kuljetaan joko sivulla tai hihna löysänä edessä. Ja silloin tällöin kun asia unohtuu riittää pelkkä hei ohjaukseksi. Ja sitten tänään: ollaan jo ohitettu nätisti kulkevia koiria, mutta kertaakaan ei ole vielä räyhiä tullut vastaan. Tai sitten ne ovat kiertäneet meidät kaukaa. Nyt tuli sit superräyhä. Ja omistaja auttoi koiraa menemällä hajareisin koiran päälle ja sitten he yhdessä iloisesti räyhäsivät.  Ja mitä me tehdään? Kävellään ihan vierestä ja ilman räyhäämistä hihna löysällä (no oli miulla herkkua kädessä). Niin sitä vaan mentiin ja voi tiiättekö en varmaan ikinä oo ollu niin ylpeä tuosta pienestä!!! Kyllä se tästä. Aloin jopa suunnittelemaan kaupunkikävelyä :)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Jotain outoa on tapahtunut?

Neidon hattivatit ovat järjestäytyneet. Ne on ihan selkeästi käyneet merellä, ja siellä pitäneet kokouksen. Mörkö ei tähän kokoukseen ole kutsuttu. Kokouksen pöytäkirja on seuraavanlainen:

Hattivattien järjestäytymiskokous 1/2012

Paikalla: 381 hattivattia

Poissa: Mörkö

Paikka: Lily-aussien kaunis pää

1. Hihnassa kävellään nätisti. Ei riehuta, rellestetä eikä räyhätä. Namin avulla voidaan myös ohittaa muut koirat hiljaa ja kauniisti.
2. Pallon voi palauttaa omatoimisesti sille, joka sen on viskannut. Tämän jälkeen sen saa uudelleen noutaa. On nyt testattu kolmessa eri paikassa kahdella eri pallolla. Ja useammalla heittäjällä. Myöskin käskyllä irti on merkitys. Silloin irrotetaan.
3. Hakumetsässä tarkoitus on etsiä ukko. Siltä täytyy ottaa rulla, joka palautetaan sille joka on metsään lähettänyt. Tämän jälkeen mennään vielä samaisen ukon luo. Tämän jälkeen toteutetaan kohta 2.

Pöytäkirjan on hyväksynyt 361 hattivattia. Loput esittivät eriävän vastalauseen.

Täten hyväksymme pöytäkirjan ja palaamme takaisin saarelle. Seuraava kokous pidetään kunhan siihen on aihetta.

Allekirjoitukset:


Hattivatti nro. 23                      Hattivatti nro. 231
Puheenjohtaja                          Sihteeri

tiistai 20. marraskuuta 2012

Sanoiko joku pallo?

Siis ei, meidän neito ei ole pallohullu.  Se on melkeinpä maanista.  Ja ongelmana oli tokon hyppy. Pallolla neidon palkkaaminen on helppoa. Mitään muuta se vaan ei sitten näe eikä kuule. Eli ei siitä mitään opita. Paitsi nyt. Tintin Tarvikkeesta lähti mukaani uusi pallo. Joka vinkui hassusti (se ongelma ratkaistiin n.3 heiton jälkeen) ja oli punainen. Ja siis neito kyllä hyppää ja menee istumaan, mutta tekee sen kaiken sen näköisenä että olisin pieksänyt sen siitä. Vaan kun se ensimmäisen kerran sen teki, palkkasin sen tuolla uudella pallolla. Muutaman toiston jälkeen koira teki aivan täydellisen liikkeen, iloisesti ja nopeasti. Ja mikä aivan käsittämättömintä,  sain pallon yhdellä käskyllä käteeni! Siis nyt oli ehkä maailmankaikkeuden parhaat treenit ikinä! Neito oli kuin tulta ja tappuraa,  vaikka juoksut alkavatkin olla parhaillaan. Mamman pikku mussukka!  Se vaan aina niin täysin yllättää! 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Juoksun viemää

Lilyllä alkoi tosiaan juoksut viime viikonloppuna. Ja ne ovat taas vieneet neidon hattivatit merelle. Mutta se on kyllä hauskaa että vaikka lenkillä tuntuukin että koira kävisi uroksesta nuuskiessaan ja merkkaillessaan, niin heti kun jotain tapahtuu ni hajut katoavat heti mielestä ja pieni on täysin valmiina hommiin. Joita ei tällä viikolla kyllä hirveästi ole ollut. Ei nimittäin käyty yhtään kertaa treenaamassa! Tästä saa kiittää miun aamuvuoroja yhdistettynä hillittömään kiireeseen töissä. Ja ehkä viikonloppu painoi hieman vielä ;) Mutta alettiin taas työstämään tuota meidän ihanaa hihnassa hillumista.  Se on kyllä asia mitä en saa toimimaan, vaikka taas viikossa näkyykin suuri muutos. Eli varmaankin jos jaksaisi asiaan puuttua muutaman viikon vielä voisi koira osatakin jotain? Muuten täytyy kyllä sanoa että on toi vaan helppo elukka. Ei siitä näy tuo tekemättömyys muuta kuin sukkien kanteluna miulle :) No ensi viikko onkin sitten vapaampaa, joten kenties sitten taas aktivoidutaan!  

maanantai 12. marraskuuta 2012

ERInomaisen kaunis neito!

Olipas viikonloppu! Perjantaina iltapäivällä pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan kohti Lempäälää. Yhden hirvikevennyksen ja Muuramessa vietetyn kahvitauon jälkeen päästiin myöhään illalla syömään kolmiomeetvursia ;) Neito sekosi yllävästi taas ihan täysin kun älysi mihin oltiin tultu. Raukka ei tiennyt kuinka olla ja pyöriä kun ihanan Minnan näki. Ja kovin tottelevainen pieni se on, kun Minna muutama viikko sitten nauroi että ei oo Lilyllä mummolaan asiaa jollei juoksut ala, niin taisi mennä 15min siitä kun tultiin sisälle kun neito alkoi vuotamaan. Ilta menikin kuulumisia vaihtaessa ja seuraavana päivänä olikin aika tavata Lilyn pikkusiskoja ja olipa joukkoon mahtunut yksi velikin. Hauskoja koiruuksia oli heistä kasvanut. Käytiin halilla treenaamassa muutama tunti tokoa ja muita hauskoja juttuja. Sen jälkeen alkoi kaikilla ollakkin jo nälkä ja siitä sitten syömään. Harmitti niin vietävästi kun unohdin kameran kotiin. Katja taisi kuitenkin kuvia räpsiä, joten täytyy toivoa että meidänkin neito olisi kuviin eksynyt. 

Lenkillä neito rakastui vallan kovasti pikkuveikkaansa, ja nautti suunnattomasti kun sai komentaa toista juoksemaan ympyrää. Ja vauhtiahan siis riitti oikein huolella ja kunnolla. Kuten Anne sanoikin kun kerroin asiasta: Lily käskee että juokse niin pikkuveikka kysyy kuinka kovaa. Mies Lilyn makuun :D Illalla kun porukka lähti koteihinsa oli edessä iso urakka. Mie makasin sohvalla ja Minna pesi Lilyn. No se ei vielä ollut se isoin urakka, koska pesemisen kanssa Lily on ihan ok. Mutta sitten otettiin koirafööni esille ja alettiin tehdä näyttelykoiraa tuosta miun pienestä karvattomasta elukasta. En ole ikinä koiraa kuivannut ja voin sanoa että ei tule minulle kerran viikossa föönättavaa rotua. Tuossakin oli jo tekeminen. Vaan kyllä täytyy sanoa että Eijan shampooo ja Minnan fööni tekivät ihmeitä! Neidon kaksi karvaa muuttui kuudeksi ja pientä näyttelykoiraa oli havaittavissa. Siihen vielä trimmaus ja alettiin olla valmiit sunnuntain koitokseen. Sitten vielä iltapala ja kaikki oltiin täysin valmiita unten maille. Neitoakin oli tainnut päivän riemut ottaa jäseneen koska ei jaksanut edes Sirun kanssa leikkiä pallolla. Syväö huokaus kuului vain kun Minna sano hyvät yöt ja sammutti valot. 

Aamulla olikin aikainen herätys ja nokka kohti Jyväskylää. Tuomarina oli ennen Suomessa käymätön tuomari, ja liekkö se vaikuttanut kilpakumppaneiden määrään? Uroksia oli ilmoitettu 19kpl ja narttuja 27. Tuomarina oli John Watson Kyprokselta. Ja voin sanoa että mie vaan niin tykkään tosta Cambridge englannista! Hyvin miellyttävä herra, joka otti koirat mielestäni todella nätisti. Minnan piti ekana esittää neito, mutta muutin sitten mieleni ja lähdettiin kokeilemaan. Neito esiintyi oikein edukseen, juoksi kauniisti ilman pomppuja ja malttoi vallan hyvin seistä. Kuten näette tästä Heinin ottamasta kuvasta:

Ja tässäpä sitten mitä tuomari tykkäsi neidosta:

"Nice size, good bone. Good head. Nice coat type. Could have a little bit more forechest. Good head. Nice topline&tailset. Moves just a little close behind. Vey well handeled & presented." Ja raksi ruudussa rodunomainen lähestyttäessä :D

Tuloksena tästä AVO-ERI


Miun supersöpö pikkuneito!

Ihan mahtava viikonloppu oli, kiitokset suuret kaikille osallistujille!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ei ihan JK3?

Kyllä sitä ihminen on hullu. Ilmoittaa nyt koiransa kaksipäiväiseen tottiksen perusteella olevaan kisaan. Mutta kaikkea täytyy kokeilla, eikös? Ja kun seura oli vielä mitä mainiointa, ni mikäs siinä. Vuokrattiin mökki Vuonisjärveltä ja sinne siis suoraan töistä perjantaina. Merja tuli hetkeä myöhemmin myöskin. Käytiin kaupassa ja hieman totuttelemassa kenttään. Illalla hyvät ruuat ja hieman mielenkiintoinen mökki. Mökkihän oli ihan hieno, paitsi että saunapuut olivat liian pitkät. Mutta onneksi ne olivat myöskin ihan märät. Ja mökki oli kylmä, mutta jääkaappi lämmin. Kaiken kruunasi suihku jonka termostaatti oli rikkoutunut kuuma asentoon. En taaskaan saanut kunnolla nukuttua, ja neito yritti taas pölliä miun tyynyä. Huoh...

Aamulla anivarhain lähdettiin kohti kisapaikkaa. Täytyy kyllä sanoa että Lieksassa osaavat kisat järjestää. Toimihenkilöt olivat supermukavia ja henki kisoissa oli hyvä. Joten eikun tottikseen. Ja siitä ei sitten sen enempää, ei muuten lähdetty metsään. Mutta käytiin me Merja tsemppaamassa jäljelle. Siitä sitten pitsoja hakemaan ja takaisin mökille. Käytiin mainitsemassa noista pienistä "puutteista" ja saatiin sitten rantasauna käyttöömme. Väsyneenä ja hieman huonolla mielellä kömmittiin saunaan, joka oli kyllä lämmin, toisin kun se huone jossa olisi pitänyt ottaa vaatteet pois. Mutta hanasta tuli sopivaa vettä, ja saatiin päivän tomut pois pestyä. Ei muuten tarvinnut kovin pitkään odottaa unta, ja en tainnut herätä koko yönä kertaakaan. Ja aamulla oli ihana herätys, kun laitoin valot päälle neito hymyili koko hammaskalustollaan naaman edessä. On se vaan niin ihana!
Sitten kamat kasaan ja menoksi. En saanut yhtään kisafiilistä, mutta onneksi ei saanut myöskään koira. Tottis oli aivan karmeaa rävellystä ja siitä ei todellakaan ole mitään kommentoitavaa. Vaikka  Eija yrittikin meitä piristää loppuarvostelussa. Mutta kun ei pää kestä itsellä ni se ei kestä.

Kun muut lähtivät metsään menimme Jarmon ja Tarjan kanssa takaisin kentälle. Ja sain kun sainkin takaisin hyvän vireen ja koirakin sen löysi. Oli kyllä todella opettavainen päivä, kyllä taas tietää mitä pitää treenata. Joten jos tiedätte piippaavia ja vinkuvia ja hieman huonosti käyttäytyviä koiria häiriöksi, vinkatkaa! Treenin jälkeen päästettiin koirat vielä riehumaan ja voi että niillä oli kivaa. Paitsi että autolle takaisin tullessa neito oli muuttunut blue merlestä red merleksi. Eikä muuten muuttunut takaisin vaikka pesin sen shampoolla pariinkin otteeseen.

Joten kokonaistuloksena oli paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Onneksi seura oli ihanaa, Eija tuomarina aivan loistava ja en tiiä miten isoa peiliä lähen ostamaan. Sen edessä on todellakin katsottavaa. Onneksi tämä koko tämänpäiväinen katastrofi on nauhalla. En katso tänään. Ehkä huomenna. Ehkä laitan sen teillekkin varoittavaksi esimerkiksi? Mutta joka tapauksessa, oppia lähdettiin hakemaan ja sitä todellakin saatiin.

Lily on silti miun pikku murunen!

Mutta omistajan koira olisi voinut valita paremmin ;)