Pakkasen riemua(ko)

Kyllä se vaan pitäisi uskoa että joka talvi se yllättää, eli pakkanen. Ja jos minä en siihen totu ni miks tottus koirakaan? Jos W:tä ei pikkuinen -30 haitannut juuri ollenkaan, ni neito ei sitten suostu menemään ollenkaan pihalle. Takan eteen vaan kävi makaamaan. Nyt vaan täytyy keksiä sitten muuta virikettä sisällä. Kaunista ulkona kyllä on, ja mie niin nautin tuosta auringosta. Joka muuten jo lämmittää, ihan varmasti! Käytiin me eilen koko porukka kävelemässä lammen jäällä, ja Jarno otti kamerankin mukaan. Joten saatiin niitä kauan kaivattuja talvikuviakin otettua. Joten tämä on aika kuvapainotteinen päivitys. Toki jos haluaa kaikki kuvat käydä ihastelemassa löytyvät ne täältä. 

Tässä meidän talo takapihalta. Väritys käy ihanasti talvimaisemaan!

Ollaanhan me sitten aloitettu uusi harrastuskin. Tai siis ei sinällään uusi, mutta kaivettu vanha naftaliinista. Eli Agiliito. Mitäpä ei tuon karvakorvan vuoksi tekisi? Aloin kyselemään sopivaa treeniryhmää ja sellaisen löysinkin POKS:ilta. Lämmin halli on myöskin plussaa. Käytiin kokeilemassa ekana pienten koirien ryhmää, ja vaikka itse osaankin jo jotakin voin sanoa että taidot kaipaavat päivitystä ja koska ryhmä tuntui olevan ymmällään vauhdistamme, jatkoin kyselyä. Ja sitten Hilkan ja Kirin ryhmässä olikin vapaa paikka! Ja voi hyvä ihme kuinka hyvät treenit siellä saatiinkaan aikaiseksi. Kyllä sai muuten juosta ja miettiä, ja miehän siis just ja just pystyn kävelemään ja miettimään yhtä aikaa! No tuossa porukassa luulisi kyllä agikärpäsen pääsevän valloilleen ja jopa riehaantumaan, joten toiveet ovat korkealla. Onhan tässä vielä talvea aikaa opetella.

Ja neidollahan sitä vauhtia riittää?

Samaan aikaan olemme myöskin tokoilleet, ja olin erikoisen ylpeä kun pystyimme vallan mitään ongelmia treenaamaan vapaana pienessä hallissa usean vieraan koiran treenatessa vierellä. Noutoon ollaan saatu vauhtia taistelun kautta, vaikkakin olisi ollut ihan fiksua valita siihen joku muu kuin se paras kapula :D Takapään käytön saisi joku tulla opettamaan, se on edelleen aivan surkeaa. Ja puhutaan sekä omistajasta että koirasta! 

Pimeässä hallissa olisi hyvä ollut erillissalama. Onneksi oli hyvä kuvaaja, kiitos Seija!

Tänään olisi taas tokotreenit, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :D Jospa niistä kerkeäisin kirjoittamaan hieman enemmän. Videota ei saa koska porukat lähti Thaimaaseen ja veivät kameran mukanaan :(

Vetoa vai työntöä?

Mepä aloitettiin uusi harrastus. Hieman se maksoi, mutta hauskaa se on. Ei nimittäin tarvinnut kuin ostaa moottorikelkka, käydä naapurin isännältä lupa peltojen käyttöön, ostaa vetovyö ja hihna ja kaivella sukset varastosta. Eli ei maksanut paljoa ;) Ja KePo lupasi ihan käydä ladun tekemässä, eli minua ei edelleenkään saatu ajamaan moottorikelkkaa. Ensimmäisenä käytiin ihan vaan hiihtämässä neidon kanssa jotta tottuu suksiin. Kerkesinkin jo kehua miten kauniisti meni ja kuinka antoi suksien olla ihan kaikessa rauhassa.

Joten iloisena ja positiivisella mielellä eikun vetovyö ja hihna ja koira ja menoksi. Tai sitten ei. Hihna oli koiran jalkojen välissä ja minä olin sotkeutuneena hihnaan ja koira juoksi iloista rinkiä yrittäen kampittaa minut heti alkumetreillä. Hetken "per* saat* Helv* pysy paikalla seiso odota ei saat* liiku" taisteltuani päästiin liikkeelle. Kunnes tuli 3 metrin päässä mielenkiintoinen haju ja koira ampaisi vasemmalle kaataen melkein minutkin. Ja sitten oli taas hihna sinkeällä ja sekaisin. Mutta siitäkin selvittiin. Sitten saatiin jo oikein mukava pätkä ja tunsin oikein kuinka tämä on täydellisen mukavaa.

Sitten tuli käännös. Ja kakkapaakut. Ja huono ura. Ja muutama kirosana. Ja hermostuminen. Ei kuitenkaan itkupotkuraivaria :D Ja siitäkin selvittiin. Ja sitten mentiin taas tosi hyvin, jopa niin että aikakin 5minuuttia hihna oli koko ajan veto asennossa. Ja jotta tietenkin tämä olisi kaikkien katsottavissa, näytän päivän viimeisen pätkän joka meni jo oikeasti todella hyvin.

Ja seuraavana päivänä uudelleen! Ja sitten meni jo tosi hyvin. Ja nyt vahingosta viisastuneena Jarno kävi ajamassa uuden ladun. Jossa toivon mukaan ei ole kääntymisiä! Ja voin sanoa että jos koiran kunto nousee ni nousee emännänkin, jalat on ihan jumissa! Mutta oi kun se on mukavaa! Ja sitten jos joku muukin innostui ni Tintin Tarvikkeesta kävin noi välineet. Muhokselta löytyi kelkka ;) Jarno löytyi Kimmelistä LOL!!!

Oikein hyvää uutta vuotta!!!

Jaahas se olis taas kuukausi vierähtänyt niin nopeaan että ei tunnu perässä pysyvän. Paljon on touhuttu ja tehty, ja paljon on jäänyt tekemättä. Ja uusi vuosi on todellakin tuonut uudet kujeet! Joulu vietettiin koko perheen voimin ekaa kertaa meillä, eli vilskettä ja vilinää riitti. Uusivuosi sitten otettiinkin rauhallisemmissa merkeissä, itse nukahdin kymmentä minuuttia ennen sohvan mutkaan. Neito ihasteli raketteja, eikä edelleenkään ne hänen elämäänsä haitanneet millään tavalla. On se vaan ihmeellistä miten tuollaistakin asiaa arvostaa, koska on kuitenkin elänyt myös kolikon kääntöpuolen kanssa.

Vuoden alussa suuntasimme neidon kanssa auton nokan kohti Helsinkiä, ja siellä nähtiinkin monta uutta ja ihmeellistä asiaa.

Yksi kuvakin tuli reissussa neidosta otettua, Tania oli ikuistanut neidon julman häkkielukkaelämän :) Eli muutaman muuttujan kautta menimme ensimmäiseen etappin, eli Caritan luo yökylään. Ihemtys oli neidolla suuri kun muita koiria oli niin paljon. Pääsipä neito tutustumaan pieneen muutaman viikon ikäiseen pentuunkin, joka oli aika jännä paikka. Oli kyllä mukava huomata että vaikka elämää olikin reilusti ympärillä ei neito kuitenkaan kovasti stressiä asiasta ottanut. Kiitos Carita yöpaikasta, toivottavasti saadaan tulla toistekkin! Matka jatkui aamulla kohti Helsinkiä, ja neito pääsi Viikin Eläinsairaalan henkilökunnan hellään huomaan ja mie olin sopinut aamupalatreffit erään mukavan mieshenkilön kanssa. Voin kehua että oli muuten hyvä aamupala Hotelli Glo:ssa! Sillä jaksoi pitkälle päivään. Heidi tuli minut sieltä pelastamaan ja kävimme kiertelemässä kauppoja. Muutaman mutkan kautta Heidin piti sitten lähteä ja Terhi tuli tuuraamaan :D Onneksi on näitä ystäviä jotka haluavat ehdottomasti ajella minua ympäri Helsinkiä kauheassa lumimyrskyssä!

Sitten olikin jo aika hakea neito hoidosta pois ja suunnata kohti Nummelaa, jossa Heidi ja Tímo olivat ystävällisesti luvanneet meille antaa yöpaikan. Neito muisti kyllä vuoden takaisen suuren rakkautensa, Pasin, ja oli kovin pettynyt kun Pasi ei oikein lämminnyt leikeille (Asiaan ei millään tavalla vaikuttanut Vickyn juoksut). Mutta hoidossa oleva Jack olikin sitten hyvä korvike, jos vaan tilat olisivat antaneet periksi kaksikon riehumisen. Jack oli kyllä muutenkin edelleen oikein ihana herrasmies. Ja sitten aamun kajossa lähdimme takaisin Helsinkiä kohden. Neito taas hoitoon ja itse lähdin Itäkeskukseen. Aika hiljainen paikka muuten kahdeksan aikaan aamulla? Mutta siis Roberts Coffeen Icelatte on kyllä maailman kaikkeuden parasta! Ja ei muuten montaa tarvi juoda ni virtaa on kuin isommassakin duracellpupussa! Sitten tämä pupu pääsi ensimmäistä kertaa METROON! Olipa se hauska ja opettavainen kokemus ;) Sillä Terhi ei ilmeisesti saanut miusta tarpeekseen kun suostui vielä lähtemään lounaalle. Ja koska maailma on pieni, kävimme ihan suunnittelematta Helsingin ainoassa pitseriassa jossa olin jo ennekin käynyt. Mutta ruoka oli todellakin hyvää ja sitä oli riittävästi ja seura oli mitä mainiointa. Ja koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, loppui myös Helsingin vierailu ja lähdettiin Neidon kanssa kotimatkalle. Kiitos myös Heidille ja Terhille ihanasta matkaseurasta :D

Neito sai hienon possun matkatuliaisiksi. On muuten edelleen täysin ehjä, hyvin kuolainen kyllä!

Ja jotta ei meinisi ihan hurvitteluksi elämä, niin kyllä me ollaan töitäkin tehty! Saatiin tokopaikka ihanasta lämpimästä hallista, joka on kyllä luxusta kun alkaa tuo lämpötila näyttämään miinusta ja vieläpä kaksinumeroisin merkein. Paljon ollaan päästy avoimen luokan liikkeissä eteenpäin, ainoa hiuksia irroittava liike on nouto. Muut alkavat olla melko hyvin kasassa, toki aina voi ja pitää viilata. Mutta arvatkaapa mitä?!? Kemiin on vaarallinen mennä flunssaisena. Voi käydä näin:

Eli Minnahan toki halusi neidon kanssa kokeilla agiliitoa. Ja mie annoin. Ja sain itelleni agiliitokärpäsen. Kele! No nyt sitten olisi meillä paikka agiliitoporukassa. Ensimmäisen harjoituksen jälkeen voisin sanoa että hauikseen tarvitaan suojat. Mutta että kiitos vaan Minna!!! Tämä ei jää tähän ;) Katsotaan jos seuraavista treeneistä saataisiin sitten minun ohjaamana videomateriaalia. Samoin voisi kyllä ulkoiluttaa myös muissakin treeneissä kameraa, pitääpä muistaa ottaa tänään kamera mukaan!