Viime vuonna harrastusrintamalla oli aikamoista huisketta, alkaen Varkaudesta 15.3 jolloin saimme vihdoin puuttuvan ykköstuloksen tokossa ja etuliitteen TK2. Tokon saralla olemme nyt talven ajan harjotelleet voittajaluokan liikkeitä, ja toivotaan että ne saataisiin mahdollisesti kasaan ennen kesän PK-kauden alkua. Mutta koska tieto lisää tuskaa mitä enemmän opin voittajaluokasta sitä kauemmas kisat menevät. Ja eihän meillä vielä mikään kiire ole kisoihin, sillä haluan olla varma koiran osaamistasosta ennen kisoihin menoa. Onneksi olemme päässeet ylempien luokkien tokoryhmään, ja sieltä saadaan paljon kaivattua treenimotivaatiota sekä tietotaitoa liikkeiden suorittamiseen.
PK-puolella uskaltauduimme vihdoin ja viimein hakukokeeseen, josta ykköstuloksella tulikin HK1 etuliite. Ensi kesänä tavoitteena olisi ainakin HK2, ja jos ei ohjaajan pupu mene pöksyyn mahdollisesti yritämme myös voittajaluokkaa. Tuo haku on vaan edellleen itselle niin korkean kynnyksen kisalaji että todennäköisesti juuri siksi pitäisikin kokeisiin uskaltautua. Saisi sitä paljon kaivattua kisakokemusta, ja alkaisi ymmärtää omaa toimintaa metsässä paremmin. Myöskin kokeenomaiset treenit ovat ensi kesän sanoma, toki siis silloin tällöin ettei koiran motivaatiota tapeta liiallisella jankkaamisella.
Jälkipuolella ylitimme toiveet, haavet ja unelmat moninkertaisesti, ja kiitos Aulin ym. treenikavereiden uskaltauduimme SM-kisoihin. En ole kuin villeimmissä unelmissa toivonut sinne pääseväni, ja siellä sitä sitten oltiin! Ja sijoituimme aivan uskomattoman hienosti, 11/ 28. Puoli pistettä vajaa kymmenen kärki mutta silti. Oli se uskomaton kokemus! Ja ykköstuloskin napsahti, joten valiokello kilkattelee. Muut ykköset antoivat odottaa itseään, 3 kakkostulosta kyllä saatiin kasaan. Ongelmana oli viisi keppiä ja kaksi esinettä. Syksyllä homma alkoi kuitenkin luistaa, mutta se oli liian myöhäistä kisakautta ajatellen. Ensi kesänä sitten yritetään uudelleen, ja toivotaan että ne puuttuvat ykköset löytyisivät jostain metsän siimeksestä?
Muuten arkielämä on muutunut vieläkin helpommaksi, sillä Lily on saanut uusia koirakavereita ja alkaa muutenkin olla jos mahdollista, vielä helpompi koira arjessa. Sen kanssa on niin mukava olla ja mennä, ei paljon elämä enää stressaa. Eläinlääkärissäkään ei tarvinnut viime vuoden aikana paljoa saranoita kulutella, kevään nenäpunkkia ja syksyn silmätulehdusta lukuunottamatta. Eli silläkin puolella oli todella ihana vuosi!
On meillä muutama yllärikin luvassa kesän/syksyn aikana, mutta niistä sitten kunhan aika on. Kuuluvat taas nimittäin " en edes villeimmissä unelmissakaan...." kastiin.
Ja toki ainahan voisi toivoa että blogi saisi hieman eloa ja saisin alettua päivittelemään elämäämme useammin tänne :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti