Lunta tupaan ja hieman muuallekkin

Lunta on nyt sitten tullut vähintäänkin riittävästi. Meidän normilenkkipolut on kuitenkin pysyneet aurattuina, mutta kauhukseni huomasin että metsäkoneet ovat alkaneet tekemään tuhojaan ja mielenkiinnolla odotan kuinka kauan meidän lenkkipolut pysyvät meidän käytössä. Sinne alkaa nimittäin ratsutilan rakentaminen, ja epäilen että silloin meidän on väistyttävä. Todella harmillista sillä tuolla on ollut mahtava käydä lenkillä kun muita kulkijoita ei juurikaan ole ja matkaa lenkille on autolla n. 3 minuuttia.

Lenkillä ollaankin käyty yksin, kaksin tai isommissa erissä. Lily myöskin on hyväksynyt että hänen häkkiinsä voi tulla melko vieraatkin koirat, ja ei hampaiden näyttäminen saa niitä poistumaan takavasemmalle. Viime viikolla kokeilussa oli Lennu, ja ainut mistä tuli hieman sanomista oli se kuinka autosta poistutaan ja missä järjestyksessä.

Käytiin myöskin Kamua ja Aapoa treffaamassa, ja heidän uusinta tulokastaan, kissanpentua rodultaan ragdoll. Se oli aika pelottava Lilyn mielestä, varsinkin kun kissa tuli aivan iholle ja jopa räppäsi tassulla. Ilman kynsiä kylläkin, mutta silti! Kyllä siinä hattivatit huojuivat pään sisällä kun neito yritti keksiä kuinka tässä tilanteessa toimitaan. Pojat myöskin pyörittelivät neitoa lumihangessa ja sainpas kuvankin muistoksi otettua pienistä lumipaakuista. Harmi vaan kun huomasin vasta myöhemmin kuinka isot paakut olisivat pyllyvilloissa olleet.

Muuten aika onkin mennyt taas koulutehtävien ja yhdistysasioiden hoidossa, ja toki bonuksena vielä sain melkein kaikilla kiertäneen oksennustaudinkin. Toivotaan että tämä nyt alkaa hieman helpottamaan niin pääsisi jo pihalle ja treenaamaan. Mutta onneksi koiruus ei tästä vapaa-ajasta ole ollut pahoillaan, hyvänä sairaanhoitajana makaa sylissä ja antaa voimapusuja!