Kyllä se kesä vaan tulee myös tänne itään. Liperistä löydettiin jo sulaa metsää jossa ei ole hometta, ja päästiin aloittamaan sekä jälki että pudotettu esine. Jäljellä meillä alkoi samalla ongelmalla, eli kepit eivät kiinnosta. On se vaan niin hauskaa kun koira menee täysin reagoimatta kepin yli. Treenikaverin kanssa asiaa pohdittiin, ja olenhan sitä koko pitkän talven pohtinut. Kokeiltiin versiota jossa kepistä tehdäänkin täysin merkityksetön "paha", ja samalla pysäytin koiran kepille, eli en antanut neidon tulla kepin kanssa minun luokse. Kas kummaa, hattivatit humisivat oikeaan suuntaan ja nyt takana on kaksi loistavaa jälkeä, joista viimeisellä koira alkoi hidastamaan ja tarkistamaan jälkeä jo ENNEN kepille tuloa. Jälki oli myöskin merkkaamaton enkä todellakaan tiennyt edes miten se menee metsässä. Ja lopputulema olikin sitten aivan loistava! Jos se noin "pienellä" pääsee yli tuosta ongelmasta mi olen kyllä enemmän kuin onnellinen. Toisaalta eihän tässä harrastuksessa mitään iloa olisi jos kaikki menisi aina hyvin?
Hakumetsälläkin kävimme eilen, ja kylläpä tuo neito muisti mitä tehdä. Karkasi minulta ekalle ukolle, niin tohkeissaan oli hommasta. Tehtiin kevään aloittajaiset, eli suorapalkkaa ja iloa. Ei siis mitään säätämistä. Se jätetään muutaman viikon päähän kun päästään hakukoulutukseen.
Tottiksessa junnataan edelleen paikallaan, en tiedä miksi. No viikonloppua odotellessa, Korrit tulevat neuvomaan kädestä pitäen mitä tekisimme toisin. Tähän täytyy muutenkin nyt taas kerran tormistautua ja alkaa ajattelemaan hieman erilailla. Koiran lailla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti