Tervetuloa meille Wirneen Lystikäs Lipsuttaja!
Joululahjaostokset Röykästä tuli tehtyä ja nyt meillä ei enää ole rauhallista ja kunnolliset yöunetkin ovat jääneet muistoksi vain, mutta katsokaa nyt kuinka söpö pentu se onkaan!
Kuvaajana Markku Lönnberg
Lilykin hyväksyi pennun todella hienosti ja nyt pystytään jo nukkumaan ihan vierekkäin. No kukapa pystyisi sanomaan ei moiselle pikkutytölle?
Reilu vuosi sitten aloitin taas kerran pennun etsimisen, ja ajatuksena oli että tälle syksylle olisi hyvä saada pentu. Kesällä Lilyn kanssa oli kuitenkin niin paljon vielä puuhaa että vaikka olikin oikein lupaavia pentuja tarjolla, jouduin myöntämään itselleni että aika ei vaan olisi vielä valmis pennun tuoksulle. Lauraan otin yhteyttä kun kaverini vinkkasi että hänelle olisi tulossa mielenkiintoinen pentue ainakin nartun osalta. Tällöin ei vielä ollut tietoa uroksesta, mutta rohkaisin mieleni ja soitin Lauralle. Olin myös katsellut Ruotsin puolelta pentuja ja silmiini osui Windedos kenneli jossa oli oikein mielenkiintoisia koiria. Joten ilo oli suuri kun Laura ilmoitti että isäksi tulee juuri siitä kennelistä uros! Toki Raikun äitikin on tuosta kennelistä.
Kävin katsomassa Lauran koiria ja tutustumassa myös hänen kasvatteihinsa, ja tykästyin oikein kovasti koiriin. Olivat juuri sellaisia kuin haluaisin oman aussieni olevan. Avoimia, leikkisiä, työhaluja omaavia sekä hyvin rauhoittuvia. Taistelutahtoa tuntui löytyvän ja ahneitakin olivat. Raiku-äiti oli aivan ihana, ja olin kyllä täysin myyty. Ja vielä kun Laura kertoi uroksesta oli aika jäädä odottamaan syntyisikö sieltä minulle pientä prinsessaa?
Pennut syntyivät 30.10.2015 ja sain kuulla että mikäli pentueessa olisi minulle sopiva pentu, lähtisi se Liperiä kohden hieman kasvettuaan. Kun pentujen ensimmäiset kuvat ilmestyivät, kysyin Jarnolta mikä pentu otetaan. Jarno sanoi heti että Lysti. Nauroin ja sanoin että ei noista vielä osaa sanoa mitään. No ilmeisesti kuitenkin osasi, sillä niinhän siinä kävi että todella vaikean valinnan jälkeen Lysti tuli meille.
Kuvaajana Markku Lönnberg
Laura oli hyvin aktiivinen videoinnissa ja pentupäivityksiä sai melkein riittävästi. Livekameraa ei sentään ollut pentulaatikossa. Paljon mietittiin tulevaa pentua ja alkoi tuntumaan tosi pelottavalta, että 9 vuoden jälkeen talossa olisi pentu. Mitä sen kanssa osaa tehdä, muuta kun pilata sen? Lilyn kanssa oli tietenkin omat haasteensa, mutta onhan se eri asia kouluttaa ja opettaa koiraa joka on jo koiran kokoinen, kun tuollaista pientä marsua. Ja mitä ihmettä pentu tarvitsee kotona ollessaan? Loppuhetkinä alkoi jo tuskanhiki nousemaan pintaan mutta hyvin ollaan alusta selvitty. Ja pääsinpä minä pentuja vahtimaankin kun Lauralla oli reissu ni tokihan minä ajoin Röykkään jotta pääsisin tapaamaan pentuja ihan ajan kanssa. Ihana oli pallotella pentuja oikein ajan kanssa, eikä vaan katsella kun ne nukkuvat tai syövät. Ilta menikin oikein rattoisasti kun Satu tuli myös pallottelemaan pentuja, ja sainpa yöseuraa Moonastakin. Ja olihan minulla myös vanhemmat koirat hoidettavana, ja niiden lenkitys olikin oikein mielenkiintoista, kun ei tarvinnut hihnoja ollenkaan ja koirat todellakin tottelivat käskyjä. Mitenhän sitä itsekkin saisi koirat noin hyvin koulutettua?
Tässä vaiheessa lempparipentukin hieman vaihtui, ja mielenkiinnolla odotin pentutestiä jonka jälkeen saisin tietää minkä pennun Laura minulle valitsee. Ja koska tottakai täytyi päästä katsomaan pentutestiä, tulin junalla Helsinkiin ja veimme pennut Lauran kanssa Stockmannille katsomaan ihmisiä ja Helsingin jouluvilinää. Pennut olivat todella reippaita, ja kaikki viihtyivät todella hyvin ihmiset sylissä ja käytiinpä muutaman kanssa hihnassa ihmettelemässä ihmisvilinääkin. Joulua edeltävällä viikolla nimittäin oli niitä ihmisiä mitä ihmetellä.
Ja sitten olikin jo pentutestin aika, ja todella tasainen pentue olikin. Testin perusteella olisin voinut ottaa minkä vain pennuista, sillä niin reippaita pikkuisia ne olivat. Vaikka pennuissa olikin eroja, ei ne olleet suuria. Todella tasainen pentue, eikä kukaan jäätynyt tai pelännyt uutta paikkaa ja uutta tilannetta. Kaikki suhtautuivat hyvin vieraisiin ihmisiin. Tämä tekikin päätöksen pennusta todella vaikeaksi, ja menikin hieman aikaa kun pohdittiin kuka se olikaan joka meille sitten lähtisi mukaan.
No miksi sitten Lysti? Koska se on nimensä mukaisesti lystikäs, hauska pentu.Sillä löytyy taistelutahtoa, ja vaikka hieman jännittikin, ei se silti haitannut. Lipsuttaja se todellakin myös on, ihmiset pitää päästä pussamaan. Ääniin ei ollut minkäänlaista reaktiota. Uudet pinnat ja paikat eivät myöskään jännittäneet. Jos nyt jotain eroavaisuutta etsii muihin pentuihin, niin aika vahvasti silmilläänhän tuo jää kiinni liikkuviin asioihin, asia joka täytyy vaan ottaa huomioon treeneissä. Joten niin päätös oli tehty ja pystyi menemään hyvillä mielin nukkumaan ja odottamaan että Jarno ja Lily tulisivat hakemaan meidät kotiin. Mutta se onkin sitten uuden postauksen paikka.
Kiitos Laura tästä ihanasta hirwiöriiwiöstä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti