Aktiivinen viikonloppu

Kyllä se on aina ilo tulla töihin hyvin levätyn viikonlopun jälkeen, eikun miten se menikään?

Perjantaille olin suunnitellut täysin vapaaillan, makaan vaan sohvalla ja nautin elämästä. Lysti päätti kuitenkin toisin, ja oltiin sitten eläinlääkärissä pitkälle iltapäivään jonka jälkeen oli vielä pakko lähteä jatkamaan töitä ja toki kotona tuli vielä mattopyykkiä niin enpä muuten kerennyt perjantaina(kaan) sohvalle. Eli Lysti ei ole ollut ihan oma itsensä sen imurinsuulake-episodin jälkeen, ja nyt oli pakko menä jo lääkärille koska alkoi olla selkeitä kipureaktioita.

Keuhkoputkentulehdus saatiin diagnoosiksi, ja mahdollinen pienesine-epäily kaupanpäälle. Ihan en ehkä allekirjoita noita, ja eilen illalla Lysti taas tuntui menevän pahempaan suuntaan, joten konsultoidaan taas lääkäreitä, että mitähän sitä sitten.

Lauantaina suunnattiin Kiteelle Olli Holmbergin tottiskoulutukseen, ja tarkoitus oli siis mennä koulutukseen Lystin kanssa. Mutta koska Lysti oli saikulla, otettiin Lily ja ikuisuusongelma hermot. Viime kesänähän saatiin jo hyvin asia kuriin siihen asti, kun ollaan tuomari kätelty, mutta siitä eteenpäin ei päästy. Ja tuokin keino toimi vain silloin kun on aikaa rauhoittua ja aikaa keskittyä jajajajajajjaa. Eli ei kuitenkaan sitten täysin. Koska nyt ollaan nähty että kun kaikki ei menen kuin strömsössä, niin pakkahan levisi sekä koiralta että ohjaajalta heti. Ollin mielestä hallintaa pitää lisätä, ja kiinnittää huomiota siihen, että piippaamalla ei tapahdu mitään. Saatiin muutama tosi hyvä harjoitus tehtyä, ja nyt täytyy pitää sellainen "kaksiviikkoajokapäivä" treeni, jossa ajetaan uusi homma sisään.

Lysti oli toki mukana ja aamupäivän vietti metsästysmajalla häkkielukkana. Hieman ennen ruokatuntia käytin sen pissillä ja arvelin että otan sen siksi aikaa vapaana viilettämään että saan kahvit keitettyä tottisporukalle. Ja tässä oli siis tulos --->

Ei paljon pelottanut iso ja paha villisika, kun kaapissa oli kiiltäviä palkintoja jota katsella. Lystin kanssa iltapäivällä otettiin ihan pieni muutaman minuutin harjoitus, jossa se sai sitten syödä päiväruuan.

Hyvin ajatuksia herättävä koulutus, olin kyllä erittäin samaa mieltä kouluttajan kanssa. Olisi kyllä mukava kun olisi tuollaisia henkilöitä täällä suunallakin, joiden kanssa pystyisi pohtimaan ja miettimään isoja kuvioita. Ja hinkaamaan pieniä. Jotenkin ei ehkä vielä oma uskallus riitä ihan kaikkiin kuviokellunnan osa-alueisiin. No mutta onneksi pääsee aina säännöllisin väliajoin näihin koulutuksiin, niistä vaan saa aina niin paljon uusia juttuja ja joskus ne vanhatkin muistuu mieleen. Tarkoitushan muuten oli olla vaan aamupäivä koulutuksessa, ja olinkin jo heti kuuden jälkeen illalla kotona 😂

 No mutta sittenhän me sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään ja hmmm... No eli kuudelta ylös ja kisoihin Lilyn kanssa. Olipas tiedättekö outoa mennä kisoihin, kun edelliset oli niin hiton kauan aikaa sitten ja normaalisti tähän aikaan vuodesta ollaan jo useammat kisat käyty läpi. Ja nyt täytyy myös ihan kauhulla myöntää, että ikinä en ole mennyt näin vähällä treenimäärällä kokeeseen, sillä kerettiin tehdä 2 jälkeä ja kolmesti pudotettu ja tarkkus koko keväänä. Mutta niinhän se tuntuu olevan Joensuulaisten mottokin, että lahjattomat treenaa, joten jospa mekin siirryttäisiin siihen kastiin?

Kisa alkoi jäljellä, ja Lily teki kyllä niin täydellisen janan että ei mitään järkeä. SItten se puksutti menemään todi tarkasti jäljen päällä. Minä löysin ekan kepin, ja Lily löyti kolme seuraavaa. AIkaa meni vajaa viisi minuuttia. Hyvä meidän tiimi! Tästä tietenkin täydet pisteet.

Seuraavana oli pudotettu, ja sehän on ollut kyllä niin jännän paikka kun se ei ole kertaakaan sitä kunnolla tehtyt treeneissä, mutta nytpä teki. Kauniisti seurasi, hyvin lähti, oli ottanut hyvin esiin ja pinkoi oikein nätisti miun luo. Joten siitäkin täydet pisteet.

Sitten tarkkuus, ja siinä perinteinen kuopaisu ja siitä piste. Muuten ei mitään ongelmaa. Tässä näkyy todellakin treenin vähyys. Pitäisi saada Lily uskomaan että siinä se esine on. Tai sitten vaan sanon tuomarille että ilmaisu on "on menevinään maahaan, kuopaisee esineen, etsii sen uudelleen, menee sitten maahan, tökkää esinettä nenällään ja sitten hyväksyn". Kävisköhän se?

Sitten oli vuorossa esineruutu, ja tiiättekö että tästä mie vaan jaksan olla niin onnellinen. 1 minuutti 27 sekuntia ja kolme esinettä oli minulla kädessä. Ja kuinka monta kesää tätä jankattiin? Aivan huikea esitys Lilyltä. Olin muuten vielä kutsunut sen pois yhdeltä esineeltä. Onneksi ei totellut. Kolme pistoa, kolme esinettä. Eipä tuon paremmin voisi koira työskennellä?

Ja sitten hakumetsään. Jossa neito oli täysin oma itsensä. Se oikeasti etsisi ne ukot ihan itsenäisesti. Tuohon se ei tunnu todellakaan tarvitsevan minua. Ja Törrösen sanoin "jostain se siun koiras tietää että se on viimeinen ukko kun se pitää aina käydä pusuttamassa. (Eli ratsaamassa onko lelua)". Ja siitä kaksi pistettä pois. Eli kokonaistulos 197/200. Kyllä tuolla maastolla voi hyvillä mielin mennä tottikseen.

Paitsi kun kyseessä on Lily ja kesän eka kisa, niin eipä pitäisi olla niin varma. Koska sehän sitten meni aivan penkin alle. Siis todellakin. Koska me oltiin ekana suorittamassa. Koska sitähän vaan ahdistutaan paikkamakuuseen menosta. Koska ei vaan ymmärretä että tässä pitäs nyt suorittaa nää muut liikkeet ekana. Syvä huokaus. Nyt todellakin tehdään taas kerran ryhtiliike tähän. Voisikohan ens kesänä tehdä sen ryhtiliikkeen ENNEN ekoja kisoja? Mutta saatiin me sentäs 75 pistettä, joten sehän riitti, ja lopputuloksena oli YKKÖSTULOS JA VALIOKELLO KILAHTI KOLMANNEN KERRAN. Aika huikeeta. Siis niin huikeeta että ei mitään rajaa.

Kyllä täytyy vaan taas kerran kiittää treenikavereita ja kasvattajaa, on tää vaan niin upeeta!