Syvä hiljaisuus

Saatiin peruutuspaikka Pieksämäelle Heli Herrasen tuomaroimaan tokokokeeseen. Ja tavoittena oli täysin hiljainen koira. Viime koehan meni hyvin, saatiin ykköstulos, mutta tulihan siellä se yksi äänähdys eikä koirakaan kovin rento ollut. Mutta silti, toi koe kertoi sen, että ollaanoikealla tiellä. Joten jatkettiin treeniä samalla tavalla, ja nyt se alkaa siirtymään myös koetilanteeseen, mikä on AIVAN HUIKEAA! Toisaalta nauratti kyllä aika kovasti, että vaikka ei saada tulosta, oon silti tosi onnellinen. Mutta eihän ne pisteet aina kerro kaikkea?

Sillä nyt KOKO suoritus on täysin hiljainen. Eikä koiralla ollut ajatustakaan äännellä, mikä oli kyllä aivan huikeaa. Ja mistä olin erikoisen ylpeä, oli se, että koira teki KAIKKI perusasennot. Jopa seuraamisessa. Luoksetulossa ennkoi vahvasti pysäytystä, mutta siinä olenkin nyt vahvistanut sitä, ja nyt täytyy siis jatkaa samalla tavalla, mutta kuten nyt ihan kaikkeen, niin on saatava virettä nostettua. L oli seuraava liike, ja siinä koira ei mennytkään maahan, mutta muuten teki jopa melko hyvässä kontaktissa koko suorituksen. Ohjatussa noudossa oli tarkkavaisena koko alun, ja seuraamisessa piti melko hyvin kontaktin. Lähti laukalle kapulalle, mikä oli todella hienoa, mutta jostain syystä tuli aivopieru ja luovutti kapulan seisten ja sivulla. Mutta, nythän ollaankin palkattu paljon pelkästä tulosta, jolla ihan selkeästi ollaan saatu vauhtia noutoon, mutta toki luovutuksen perusasento on samalla kärsinyt.

Ihan selkeästi koiraa häiritsi se, että liikkuri ei selkeästi osoittanut paikkaa, mistä lähdetään liikkeelle, eikä kertonut mikä liike on seuraavana. Joten nyt tuohon täytyy panostaa, eli minun pitää opetella/kirjoittaa ylös liikkeet, ja katsoa tarkkaan edellisen koiran suoritus että tiedän mihin pitää milloinkin mennä. Mutta arvatkaapa kuinka hienoa oli huomata, että koko seuruukaavan ajan koiran häntä heilui iloisesti, eikä se ollut yhtään ahdistuneen oloinen! Nyt täytyy vaan noihin käännöksiin kiinnittää huomiota, ja alkaa kertomaan koiralle selkeästi mihin ollaan menossa.

Ruudussa tuli joku aivopieru, ja koira ennakoi ruudun paikkaa niin, että jouduin sen lisäkäskyllä laittamaan oikeaan paikkaan. Mutta sekin onnistui, ja koiran häntä teki koko ajan pyörylää juostessaan. Ja tuli todella hyvin seuraamiseen mukaan, ja pitipä hittolainen koko ajan kontaktinkin! Tunnarissa ihan selkeästi ahdistui, eikä jostain syystä millään halunnut tuoda omaa kapulla minulle asti. En tiedä sitten olisiko osaltaan johtunut siitä, että tunnarikapulat olivat liikkurin treeniliivin taskussa? Mutta toki, silti olin erittäin iloinen siitä, että vaikka koiraa ihan selkeästi ahdisti, niin se pysyi täysin hiljaa koko odotusajan. Ja silti toi sitten lopulta oikean kapulan minulle. Tässä vaiheessa VASTA koiraa alkoi ihan selkeästi hieman ahdistamaan, mikä tietenkin näkyi kaukoissa jossa koira liikkui kyllä todella paljon. Mutta, toi metalli. Tähän jos saisi sydämiä niin laittaisin niitä MONTA! Koska mie siis kerrankin sain koiran nousemaan ja lopettamaan ahdistuksen, ja toi meidän metalli oli kyllä ehkä paras metallinouto ikinä.

Joten siis täytyy sanoa, että nyt alkaa oikeasti näkymään tunnelin päässä valoa, ja ehkäpä se onkin mahdollista että se EVL vielä kuitenkin korkataan? Vaikkakin täytyy sanoa että hauska olla tätä mieltä siitä, että ei saatu tulosta ollenkaan. Mutta siis oikeasti, toi koiran asenne oli vaan nyt niin ihana! Ja se, kuinka se vastasi tuohon sosiaaliseen palkkaan. Joten nyt jatkamme hyväksi havaitulla tiellä, koska tämä ihan selkeästi on nyt se oikea tie meille. En ole Lilyä noin rentona nähnyt ikuisuuteen kokeessa.

Ja vielä muuten sellainen asia, että edes vieressä olevat koirat eivät nyt aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota ensimmäisen koiran jälkeen! Niin ja paikkamakuu onnistui ihan mielettömän hyvin, ei ahdistanut muut koirat, ei ollut ajatustakaan mennä muiden käskystä maahan vaan katsoi koko ajan minua. Ja jos jotakin kiinnostaa, niin tässäpä videokuvaa suorituksesta:

Niin ja hei, sehän miun piti vielä sanoa tuosta tuomarista, etä tykkäsin todella paljon hänen tavastaan toimia kehässä ja sen ulkopuolella. Oli tosi mukava kehän ulkopuolella, ja täysin huomaamaton kehässä. Ja minusta arvosteli koirat koirina, ei rotuina, ja linja piti kyllä ihan tasan kaikkien kohdalla. Eikä ollut mikään supernipo mutta ei tullut myöskään sellaista oloa että ohhoh, antoiko se tuosta räpellyksestä noin hyvät pisteet. Ja minusta meidänkin pisteet olivat ihan linjassaan suorittamisen tason kanssa.