Matka Maailman ääriin osa 2

Päivä 3: Maalaisrusakko ihmeissään maailmalla

Kuvien laatu ei sitten kauheasti huimaa, matkakoneella ei näköjään ole minkään sortin kuvankäsittelyohjelmaa. Joten yrittäkää kestää!

 Hotellin aula. Rakennettu 1905. Oli muuten upean näköinen!

Kat Von D tuolissa aamupalalla

Yöllä ei uni tullut silmään, ja kahden jälkeen kumpikin pyörittiin sängyssä ja yritettiin torkahdella. Aamupala alkoi vasta seitsemältä, ja oli siis hyvin aikaa tutustua paikalliseen suihkuun. Se oli ihanan pieni ja vettä tuli kylmä/kuuma vihdellen. Tietysti se oli myös ammeessa joten koko kylppäri lainehti vettä. Aamupalalla huomasimme järkytykseksi että paikallinen amupala käsitti 4 erilaista makeaa muffinssia. Aamun pelastus oli tien toisella puolella oleva subway. 

Kovin kotoinen olo tuli kun mussutti kanasubia. Aivan oli kuin olisi suomessa syönyt. Siitä matka jatkuikin Brodwaylle, ja koska emme ihan tienneett mihin olimme menossa, lähdimme ajoissa liikkeelle. Aamu menikin ihmetellessä paikallista ihmisvilinää ja suuria taloja. 

 Broadway

Löydettiin farkkukauppa ja sieltä kummallekkin useammat hyvin edulliset farkut. Mie valitsin Calvin Clainia ja Levi´stä, Jarno Leviksiä. Sitten löysimme oikein mukavan Irkkupubin ja siellä menikin seuraava tunti oikein mukavasti. Sitten olikin aika hypätä bussiin. Olimme ennen reissuun lähtöä varanneet 5h kiertoajelun New Yorkissa, ja voin sitä muuten suositella oikein lämpimästi! Opas oli oikein ihana vanha mies, joka tiesi miljoona nippelitietoa New Yorkista. Kuvista ei mitään kauhean laadukkaita tullut mutta onneksi niitä otettiin reilusti.

Enismmäinen pysähdys oli Central Parkissa, John Lennonin kuolinpaikan vieressä. Kävimme katsomassa Strawberry Fieldin ja ihmettelimme asuntojen hintoja. 

 Pallo. Jenkit tuntuu tykkäävän teemasta.

 Opittiin paljon takseista. Kun valo palaa ja numerot näkyvät, silloin heilauta kättä. Ota aina kuitti koska jos jätät jotain taksiin se on ainoa keino millä kenties ehkä löydät juuri kyseisen kuitin. Ja käytä vain näitä keltaisia. Paitsi me kyllä luotettiin lentokenttäkyydissä keltaiseen mieheen, ei autoon. Ja kyllä se vei perille asti.

 Amerikka on myös luvattu maa tienviitoille, kieltomerkeille ja muille ohjeille ja säännöille. Voitteko esimerkiksi käsittää että oikealle kääntyvältä kaistalta ei saa kääntyä kuin oikealle? Tai että kiertoliittymästä ei saa kääntyä väärään suuntaan?

 Yoko Ono asuu täällä. Jos muistan oikein ni asunto maksaa alkaen 20 miljoonaa ja maksutapana on ainoastaan käteinen. Myös George Lucas asuu täällä. Ja muutama muu julkkis.

 Central Park

 John Lennonin muistomerkki

 Heppa-ajelua oli tarjolla. Ei menty kun bussiajelu oli kesken.

Ja tähän päättyi John Lennonin matka.

Toinen pysähdys oli Rockefeller Centerillä.

 Taas pallo. Tällä kertaa miehen pitelemänä.

 Poliiseja oli muuten ihan huolella koko matkan ajan. Tässä niistä yksi. Ei tarvinnu kyllä huolestua rikollisuudesta. Jos ois jotain tapahtunut apu olisi ollut lähellä.

 Hieno vanha kirkko. Todella moni rakennuksista oli restauroinnin alla. Hienoa että nämä sentäs osaa kunnioittaa vanhaa eikä vaan tehdä uutta!

 Rockefeller Center. Oli muuten vaikeuksia saada kuvattua yhteen kuvaan, sen verta korkea rakennus oli.

 Tiistaiaamunakin löytyi luistelijoita. En muista tarkkaa vuotta milloin tämä perinne aloitettiin mutta kauan kauan sitten. Näytti kovin hauskalta! Varsinkin kun kontrastina oli pilvenpiirtäjät!

Ja sitten takasin bussiin. Seuraava pysähdys oli Flatiron Building. Siitä silloin joskus taidehistorian tunnilla opettaja selitti niin antaumuksella että oli todella hieno nähdä rakennus livenä. Ja ei sitä uskoisi kuvista kuinka kapea tuo kapein kohta onkaan. On siinä ollut muurarilla tekemistä!

 Empire State Building. Yöllä se oli hieno kun siinä on kauniit valot. Ja ne muuten vaihtuvat aina teeman mukaan. Maanantaina valot olivat muistuttamassa rintasyövästä. Ja viikonloppuna valot olivat vaihtuneet koiranäyttelyn väreihin!

Orava ois halunnu lähteä mukaan. Mukavaa vaihtelua torakan jälkeen ;)

Sitten seuraava pysäkki olikin satamaan. Se oli kärsinyt todella pahasti hurrikaani Sandystä, ja usemmat liikkeet olivatkin kiinni koska vesi oli noussut pari metriä liikkeiden sisälle. Sinne oli mennyt monta brändiliikettäkin. Niitä siellä sitten kunnostettiin.

Sitten pienen tauon jälkeen pääsimme veneeseen, ja matka kohti vapaudenpatsasta alkoi. Keli oli synkkä ja kylmä. Vapaudenpatsaan saari oli siis kokonaan restauroitu juuri ennen hurrikaania, ja se oli tehnyt todella pahat tuhot siellä. Eivät osanneet sanoa yhtään milloin saari avattaisiin yleisölle uudestaan. Kaikki laituritkin olivat tuhoutuneet. Mutta onneksi veneet silti kulkivat, joten saimme edes nähdä kuuluisan muistomerkin joka oli ollut ensimmäinen näky niille jotka olivat veneellä tulleet Uudelle mantereelle. Titanicista selviytyneetkin olivat tämän näyn ensimmäisenä nähneet, ja heidät olikin majoitettu satamassa olevaan hotelliin. On siinä varmaan ollut helpoitus nähdä kyseinen nainen. Tästä satamasta lähti myös Carpathia joka pelasti sitten nuo onnettomat merestä.

 Veneessä menossa katsomaan Vapaudenpatsasta

 Satama mereltä päin.

 Ja siinä se nyt sitten on!!! Oli se kyllä kaunis!!!

New York mereltä käsin katsottuna

Sitten olikin aika mennä takaisin satamaan ja kohti maailman mekkaa, eli New Yorkin pörssi. Sinne ei muuten sitten ole ollut enää mitään asiaa 9/11 jälkeen. Myöskin turistit olivat ennen voineet ajella pilvenpiirtäjien hisseissä. Eivät voi enää. Kaikki on kuulemma muuttunut tuon päivän jälkeen Tällä aukiolla oli enemmän poliiseja kuin Joensuussa. Mutta saatiin kuitenkin muutama kuva otettua. 

 Hallin katto olisi ollut upea nähdä sisältä käsin! Se kimalsi ihanasti.

 Ja tässä talossa pidetään suurinta osaa maailman kullasta. Sitä saa kuulemma käydä katsomassa, koska se on niin painavaa ettei kukaan sitä jaksa lähteä kantelemaan. Ja jos Suomi myy kultaa Ruotsille, se otetaan Suomen kasasta, punnitaan ja siirretään Ruotsin kasaan. Hienoa eikö totta? Tee työtä jolla on tarkoitus?

 Ja sitten: Siinä se on! Ground Zero! Tai siis se oli tämän Freedon Towerin ykkösen sivulla, kaikkien niiden barrikaadien ja poliisien takana. Sinne olisi pitänyt tilata etukäteen liput, joita myydään vain tietty määrä joka päivä. Ja ilmeisesti noiden lippujen saaminen on verrattavissa ässäarvalla voittamiseen. Ja se että pääset kaikkien turvatarkastusten ohi katsomaan paikkaa, olisi vienyt ilmeisesti aika monta tuntia. Mutta turvallista oli katsoa, poliiseja oli niin paljon!!!

Ja tässä Freedom Tower kakkonen. Merkillisintä näissä torneissa oli niiden koko. Olisi voinut kuvitella että moinen pytinki on aika iso halkisijaltaan, mutta ei! Ne oli ihan mitättömän pieniä, en vaan voi käsittää kuinka ne voi pysyä pystyssä??? Ja tiesittekö että itseasiassa 7 taloa sortui tuona päivänä? Mie en tiennyt. Mutta hienot nää olivat. Harmi kun kuvissa ei näy ne tuhannet valopisteet jotka valaisivat seiniä. Upea näky! 

Sitten bussimatka olikin siinä, ja upea viisituntinen oli vierähtänyt. Voin lämpimästi suositella jokaiselle tuota matkaa, siinä oppi miljoona kertaa enemmän Isosta Omenasta kuin mitä olisi oppinut vain kävelemällä ja katselemalla.

 Ja sitten irkkupubiin illalliselle ja sen jälkeen otimme taksin suoraan hotellille. Huomenna olisi pitkä päivä!

Tässä vielä hotelli jonne Titanicilta pelastuneet majoitettiin!

Ja korjaus heti tietoihin täällä: Klik Eli eihän noi nimet ja numerot menny ees vähänkään oikein :D

Matka maailman ääriin osa1

Päivä 1. Matka alkakoon!

Aamu alkoi ihanasti vaakasuoraan satavalla lumella. Lenkki koiruuden kanssa ja tavarat kyytiin. Auton nokka kohti Lempäälää ja Minnaa. Neito älysi aika aikaisessa vaiheessa minne ollaan menossa, aloitti hieman kysyvällä piip äänellä joka asteittain muuttuin melkein suoraksi huudoksi höystettynä häkin paukuttamisella. Ja ilo oli taas aivan sanoin kuvaamaton, kun pieni pääsi pihalle. Harmituksen aiheuttajana oli ainoastaan pallo, joka oli viime reissulta kasvanut ja ei enää mahtunut kunnolla suuhun. No onneksi Minna oli korjannut asian meidän lähdön jälkeen ja antanut neidolle Running Egin. Kenties väärä valinta pallomaaniselle koiralle? Mutta meneehän se kaksi viikkoa pihallakin ;)

Kuulumiset vaihdettiin ja herkut löysivät tiensä masuihin, ja sitten matku jatkui ruokalinjalla Ideaparkissa. Sieltä matka alkoikin jo lähestyä määränpäätä, ja Keravan kautta koukaten löysimme itsemme Sokos Hotel Flamingosta. Sielläkin saimme seuraa Eijasta ja yllättävästi ruuan merkeissä.

Matkan motto!

Päivä 2. Lentomatka alkakoon!

Alkudrinkki lentokentällä

 Maisemat pilvien päällä. Mikähän siinä muuten on että me lennetään aina siiven kohdalla???

 Merta näkyvissä!!!

Jarskia jänskättää lentäminen?

Ja vihdoin ja viimein, Uusi Manner näkyvissä!!!!

Aamulla hyvin heikosti nukutun yön jälkeen pakkasimme laukut ja matkasimme kohti lentokenttää. Miulla oli aikasta monta perhosta yön aikana pesiytynyt masuun, liekkö ilmastointi vai mikä ollut syynä? Lento lähti ajallaan ja matkaahan oli siis meito 9 tuntia. Täytyy kyllä sanoa että ennakko-odotuksista poiketen lento oli hyvin mukava ja meni varsin sujuvasti. En edes ihan joka 15 minuutin jälkeen katsonut kelloa. Syynä oli varmaankin Madagaskar 3 ja X-men? Onneksi jäi muutama ihan mielenkiintoinen elokuva odottamaan paluulentoakin.

Ensimmäinen yhteinen kuva lentokentältä. Piti ihan keskittyä ;)

Ja sitten olimmekin jo JFK kentällä. En kyllä käsitä miksi kaikki sitä suureksi sanovat, aika pieni salihan tuo oli? Ja henkilökuntaakin oli vain yksi raaskittu palkata siihen jonoon jossa olimme. Reilun tunnin seisoskelun kuluttua pääsimme vastailemaan kysymyksiin kuten kuinka kauan olette ja menikö matka hyvin. Siinä otettiin myös sormenjäljet ja valokuvat. Toivottavsti oli tukka hyvin? Sen jälkeen pääsimmekin suoraan laukkujen luokse, jotka olivat jo ystävällisesti nostettu lattialle hihnalta. Sitten ulos ihmettelmään suurta maailmaa. Hieman taisi nuo mittasuhteet mennä sekaisin, koska pilvenpiirtäjät näyttivät niin pieniltä. Kyllä ne vaan sit lähempää ja vertauskohteiden kanssa näyttivät todella suurilta. Keltainen taksikin löytyi heti ja pientä maalaisruskkoa ihmetytti ja pelotti suuresti liikeenne. Aika paljon olisi muuten miulle pitäny maksaa että olisin autolla itse lähtenyt ajamaan. Sillä vaikka Helsingissä onkin helppo ajaa, veikkaan että tuo vähintään 5 kaistan systeemi olisi vaatinut hieman opettelua. Vajaan tunnin taksimatkan jälkeen löysimme itsemme hotellille. Ilta oli jo hämärtynyt, mutta silmään pisti hotellin ovelle paistava punainen valo, ja kas kummaa, hotelli olikin Empire State Buildingin takapihalla!!! Hotellissa meidät vastaanotti hieman pöllyissä oleva torakka sekä ihan mielettömän ystävällinen henkilökunta. Hotelli oli tasan juuri niin hieno kuin netin kuvissakin. Huone oli hyvin yksinkertainen mutta sehän oli juuri sopiva meille ;)

Heti kun tavarat oli saatu huoneeseen siirryimme takaisin respaan jossa kysyimme mihin mennä kostuttamaan matkan aikana kovasti kuivanutta kurkkua. Respan setä ystävällisesti kysi että haluammeko alkoholillista ja alkoholitonta kostuketta. Ette ikinä arvaa mitä vastasin??? Hän ystävällisesti ohjasi meidät viereiseen irlantilaiseen pubiin, josta löytyi hieman purtavaa ja juotavaa. Tilasin kanasalaattileivän, ja opin samalla että paikallinen salaatti on majoneesi. No hyvää leipä oli silti. Sitten alkoi jo uni tulla ja matkasimme takaisin hotellille. Nukuimme valot päällä, emme jostain syystä tahtoneet noita torakkakavereita kaveriksi. Ei niitä onneksi kyllä näkynyt kuin tuo yksi kaveri.

Tammikuun tiimellyksessä

Milloinhan tämä meidän elämä olisi rauhaisaa ja voitaisiin vaan makoilla sohvalla? No ollaan me sitäkin tehty. Ollaan myös reissattu ja treenailtu. Työt vaan ikävästi haittaavat, ja meidän lämpimän hallin treenit ovat jääneet joka kerta väliin, koska olen joko ollut töissä tai reissussa. No onneksi neitoa ei enää talvi järkytä, ainakaan kun treenit on kyseessä. Ollaan edelleen hiottu noita pikkujuttuja sekä varmuutta liikkeisiin. Pikkuhiljaa ollaan siirrytty myöskin voittajaluokan liikkeitä harjoittelemaan.En vieläkään ole päättänyt vieläkö me käydään kokeilemassa avoa vai siirrytäänkö suoraan voittajaan. Toisaalta ärsyttää kyllä "luovuttaa". No mutta en nyt muutamaan viikkoon ole kokeisiin menossa joten kerkeää tässä miettimään asiaa.

Tunnari on nyt junnausasteella, ja sitä otetaan iltojen iloksi. Jarno on päässyt appariksi ja alkaa jo vallan hyvin oppimaan kuinka kapulat asetellaan. Viretila on nyt avainasemassa, ja en enää yhtään ihmettele että tuo liike aiheuttaa harmaita hiuksia monelle. Nämä melkein täysin uudet liikkeet on itsellekkin tosi vaikeita. Wallun kanssa ei tunnaria taidettu ottaa kun muutaman kerran. Mutta toisaalta nämä ovatkin itselle mieluisampia, kun joutuu itsekkin oikeasti miettimään ja pähkäilemään. Ja jotenkin se onnistumisen ilo on paljon suurempi. Ja täytyy kyllä sanoa että näissä liikkeissä myös huomaa sen uroksen ja nartun oppimisen erilaisuuden.

13 yötä ja neito pääsee hermolomalle Mummolaan, ja me päästään jenkkeihin. Ei sillä että odottaisin yhtään lomaa?

Reissu tuli siis äkkiä mutta en uskaltanut ottaa yhtään riskiä että neito aloittaisi juoksut sillä aikaa kun olemme reissussa. Toki Minna olisi varmasti pystynyt homman hoitamaan kotiin vaan kun mie tahon olla mukana tässä hommassa! Ja voi että mie tahtosin jo että  ne juoksut jo alkaisivat! 

Kajaani KV 13.1.2013

Meidän tämän vuoden näyttelyt alkoivat aivan upeasti. En ole ikinä ollut näin ylpeä koiran esiintymisestä ja sijoittumisesta vaikka saimme "vain" EH:n. Tarkempi selostus tulee kunhan pääsen koneen ääreen ajan kanssa, mutta kuvia sentäs on lisäilty! Mutta tässä arvostelu:

Tuomari Rob Douma

3 years, bitch of correct signs. Slightly longer then hight. Feminine head, with almost parallel lines. Correct muzzle & scissorbite. Both lying rose ears. The eyes are a bit round and prominent that spoils the expression. Good neck & withers. Well developed body. Well angulated behind, bit narrow in front. Stands east west in front. Nice coat texture. She moves with drive. Could be more parallel in front. Well presented.

Ja tuloksena AVO-EH3!!!!! Miun pikkumussukka 

Tässä jurotuskuva sisällä otettuna

Ja tässä ulkona, ja vieläpä ilman seisottajaa ;)

Tänään oli niin upea pakkaspäivä että oli pakko lähteä ulkoiluttamaan sekä koiraa että kameraa. Koira tapansa mukaan ulkoilutti puukarahkaa. Tässä muutama kuva jotka kerkesin muokkaamaan, muut jääköön myöhemmälle.

Lily ja ihana keppi. Siitä ei luovuta. Ellei löydetä isompaa.

Kaunis neito!

En ehkä halua edes tietää mitä neidon päässä liikkuu juuri tuolla hetkellä?!?

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Joulu on nyt mennyttä ja uusi vuosi on alkanut vallan mainiosti. Jouluna rauhoituttiin oikein kunnolla, johtuen neidon itselleen hommaamasta pienestä sairaslomasta. Teki kyllä hyvää kummallekkin vaan olla ja öllötellä. Jouluaatto vietettiin miun porukoiden luona ja tulipa joulupukkikin käymään. Oli muuten ensimmäinen kerta neidolle, ja hyvin meni. Johtuen aikaisemmista kokemuksista Wallun kanssa oli varautunut ihan erilaiseen kohtaamiseen. Mutta koska neito on mitä on, oli joulupukki enemmän kuin tervetullut meidän taloon.

Uusi vuosi oli myöskin siitä erikoinen, että ensimmäistä kertaa meillä räjäytettiin muutama raketti. Jarnon siskonpoika tuli kylään ja toi raketit tullessaan. Neito oli vaansitä mieltä että ihan typerää kun ei saa tulla pihalle mukaan. Muuten ilta menikin sohvalla makoillessa. Ja pystyttiin käymään pihalla pissillä eikä jännittänyt yhtään. Nauroinkin että mie taidan enempi pelätä paukkuja kuin tuo koira ;) Mutta ei sille mitään mahda, useamman uudenvuoden kun vietät paukkuaran koiran kanssa niin tietää kolikon kääntöpuolen. Ja voin sanoa että se ei ole hauska!

Ja kävipä meillä trimmaajakin. Enää tarvitsee trimmata korvat ja tassut ja kenties ehkä jopa pestä koira, ja olemme valmiita näyttämään kauniilta. Kuva ei ole kaikkein paras koska Jarno tuli juuri kotiin ja neitoa suoraan sanottuna vitutti kun ei päässyt tervehtimään. Tasan ei käy onnen lahjat. Kiitoksia vaan trimmaajalle!

Muuten treenirintamalla ollaan alettu pikkuhiljaa siirtyä voittajaluokan haasteita kohti, ja kyllä tuon pikkuisen kanssa on vaan niin hauska opetella uusia asioita. Vaikka välillä käämi palaa ihan täysin niin on se niin ihana nähdä kuinka koira kestää ja oppii. Vapaapäivinä olen nyt alkanut taas tekemään kotitottista, mikä tarkoittaa vähintään viittä treenikertaa. Ja koira vaan haluaisi tehdä lisää! Maaritin kanssa ollaan treenailtu, ja koska miun työvuorot ovat evänneet kokonaan lämpimän hallin käytön, olemme joutuneet kestämään mitä moninaisempia säitä. Mutta ei tuo neito onneksi valita, omistaja enemmänkin. Mutta nyt on viikonloppua varten välineet hankittu. Ninnu oli tehnyt meille pinkin näyttelyhihnan ja Jarnon äiti ompeli häkkiin päällisen. Voi kun on ihana että on oma trimmaaja, ompelija ja nyplääjä! Vielä kun itse oppisi esittämään koiran oikein niin paketti olisi kasassa. Mutta olen nyt kuullut muutamasta näyttelyporukasta joihin ehkä pääsisi opettelemaan, katsotaan kuinka käy.