Joensuun näyttelyhuumaa

Kuinka sitä pientä ihmistä voikaan jännittää seisominen, juokseminen ja seisominen? Mitähän se sitten on kun oikeasti mennään johonkin kokeeseen jossa pitää osatakkin VIELÄ monimutkaisemmat jutut? Lauantaiaamuna maha sanoi että ei tänään, jalat tutisi ja huumoritaju jäi kotiin. Kun saavuimme näytelmiin koira oli hieman ihmeissään että mitä ihmettä me tehdään paikassa jossa on NÄIN paljon kaikkea? Ja pisteenä iin päälle silläkin oli masu aivan kuralla, mahtoiko johtua illan synttärikakusta? Ja kaiken kruunasi ihana kesäsade, joka kyllä kasteli aivan täydellisesti. Mutta koirahan oli siis aivan ihana, omistaja ihmeissään kun tuomari ei katso hampaita vaan pitää itse näyttää ja sitten piti vielä kysellä että mitäs nyt kun sai keltaisen nauhan sijaan punaisen ;) Tuomari Diego Ramalho (Portugali) oli hiukkasen outo, ja tässäpä hänen arvionsa Lilystä:

Typical would like less splashes of the black on body still light construction, should show more steady movements around the ring. Ja tuloksena EH ja sijana 2.

Täytyy kyllä myöntää että oma jännitys näkyi koirassa, joka hieman pomppien meni eteenpäin ja yritti vaan istua kun olisi pitänyt seistä. Mutta kehän jälkeen sai kyllä mahtitaputukset, kun sekä omistaja että koira selvisivät kaatosateesta hengissä. Sunnuntaina minua ei enää ollenkaan niin paljoa jännittänyt jotenka koirakin toimi oikein hienosti, ei pomppinut ja seisoi kuin patsas. Pieni rakas elukka <3 Ja tässäpä tuomari Christian Stavarachen (romania) ajatuksia Lilystä:

In type. Lacking substance. Feminine. Head with good proportions. Good backline. Body with good propotions. Mediun size bones. Forefeet frech type. Metacarpus join should be stronger. Hindquarters well angulated. Tail well setted. Coat good colour. Good movements and good temperament. Ja tuloksena EH ja 1.sija!

Tuomari toivotti tervetulleeksi parin vuoden päästä uudelleen hänen kehäänsä ja kehui kuinka kaunis koira on. Ja minä raukka kun en ymmärrä mitään näyttelyistä ihmettelin että mitä nyt tapahtuu kun kaikki muut häviävät kehästä, että pitääkö sinne yksin mennä??? Saattoi sitä kehän vierellä seuranneita naurattaa :D Mutta siis mielestäni meni näyttelyt aivan mahtavasti, en olisi uskonut että noinkin hyvin debyytti menee! Kunhan pääsen koneen äärelle kotiin niin laitan kuvia kansioon, kuvaajana lauantaina toimi Hanna ja sunnuntaina Jarno.

Lily rakas 1v neitokainen

Nyt on Lilyn synttäreitä vietetty, tarkempi selostus tulee heti kun kerkeän enemmän kuin 2 minuuttia istumaan tässä koneella ;) No kuvia voi käydä katselemassa täältä :D

Jälkeä ja tottistelua

Wallun kanssa käytiin kruunaamassa paska päivä Liperin salolla. Ajattelin mielen virikkeeksi tehdä jäljen, kun alkoi pienellä taas herne keittämään päässä. Jarnon opastuksella menin "sopivan" näköiseen metsään ja aloin tekemään jälkeä. No ensimmäistä keppiä laittaessa huomasin että tämän alkaa muuttumaan suoksi, ja suopursut tuoksui oikein ihanalle. Lisäksi se suoalue oli niin täynnä risuja että käveleminen kauniisti oli täysin mahdotonta. Mietin vaan itsekseni että enpä laita edes kreppejä koska maasto on niin mahdotonta. Koirat autosta ja toiseen suuntaan lenkille, ja vajaan tunnin annoin jäljen vanhentua.

Lily kyytiin ja Wallu autosta, ja juuri kun sain valjaat koiralle alkoi sataa aivan kaatamalla vettä. Manasin mielessäni että tästä kun päästään niin kotiin peiton alle, tällä päivällä on ihan selkeästi minua vastaan jotain. Jana meni tosi hyvin, mutta ensimmäistä keppiä ei löytynyt, ei vaikka miten pieni mies pyöri ja etsi. Liinasta olin jo päästänyt janalla irti, maasto oli niin mahdotonta että ajattelin että en toistamiseen katkaise kättä. Seuraavat kepit nousivat aivan mahtavasti, ja mikä parasta koira toi ne minulle pitkän matkan päästä. Ja jos viime kesänä olisi ihan itsenäisesti ajanut jäljen eikä minua olisi tarvittu koko hommaan, on näköjään nyt mieli muuttunut (tai sitten se mietti että pitää pitää huolta ettei katkaise uudelleen kättä!). Koira odotti ilman mitään käskyä ja kun olin tarpeeksi lähellä jatkoi vasta matkaansa.

Viides keppi ei myöskään tuntunut löytyvän millään, mutta aikansa etsittyään nousi sekin sieltä. Ja kun koko jälki meni näin hyvin niin mitä tekee ohjaaja? Menee uudelleen jäljen alkuun koska yksi keppi sinne jäi. Kellosta katsoin aikaa niin 8min etsi keppiä, ja löysi kuin löysikin sen! Sitten juhlistimme tätä kyseistä löytöä hk:n sinisellä ja lelulla. Sen verran oli kuitenkin herneet saaneet kyytiä ettei lelun kanssa pitkään jaksanut riehua, ja loppumatkan kotiin olikin aika hiljaista miestä takakontiassa ;) On se vaan ihan uskomaton eläin!

Tottistelusta en sen enempää, kuin että kuvia löytyy http://wallulily.kuvat.fi/kuvat/Josepan+treenit+11.5.2010/
Tässä yksi todella sumuinen kuva, mutta kiteyttää meidän treenit Lilyn kanssa niin hyvin että en välitä epätarkkuudesta (koska sitäkin treeneistä löytyy) Eli tässä meidän luoksetulo:

Viikon vilinät

Toissa viikon sunnuntaina lähdettiin käymään Uimaharjussa mätsärissa, joka meni tosi hyvin. Tuomari oli hieman outo mutta Lily oli kyllä tosi taitava pikkulikka, vaikka ei paljon harjoitusta olekkaan alla. Ekana oli ihan ihmeissään taas muista koirista, mutta keppi ja porkkana alkavat toimia, ja ei mennyt pitkään kun tyttö rentoutui ja sen jälkeen olisikin halunnut kaikkia vaan tervehtimään. Tässä vielä muutama kuva meidän melkein hienosta poseerauksesta. Niin ja saatiin siis punainen nauha mutta ei sijoituttu millään lailla.

Mätsärissä käytiin myös nyt vappulauantaina, ja siellä oltiinkin sitten sinisten nauhojen kolamnsia. Eikä ihme ettei saatu punaista nauhaa, saatiin nimittäin Susu kanssakilpailijaksi. Mutta nyt oli tosi hieno huomata, että nyt Lily alkaa olla jo ihan pro tuossa koirien kohtaamisessa, ja ei ottanut yhtään kierroksia vaikka koiria oli taas todella paljon. Nyt alkoi myös seisomine onnistua, ja meinataan vielä yhdet mätsärit käydä ennen kun Joensuun kehiin mennään ensi kertaa viraalisesti koira esittämään. 

Treenaamassa käytiin taas tiistaina ja kyllä minulla pitäs olla se videokamera mukana joka kerta, niin tyhmiä virheitä mie teen vaan uudestaan ja uudestaan. Lilyn kanssa oltiin ekana hyvät tavat ryhmässä, ja seuraaminen namin avulla tarkoittaa meillä syödään mamin sormet. Hyvin pikkulikka jaksaa treeneissä, ja vaikka tehtiin ohitusharjoituksia niin ei muista koirista välitä ollenkaan. Luoksetulon olenkin jo luvannut nauhalle ottaa, katsotaan jos nyt alkuviikosta sen saisin tehtyä kun videokamera on jo latauksessa. Vauhtia ei nimittäin ainakaan koiralta puutu. Mutta siis eihän me mitään järkevää vieläkään saada noissa treeneissä aikaiseksi, kunhan pidetään hauskaa.

Hilkka oli katselemassa muitten suorituksia, ja otettiin sitten Wallu esiintymään. Noudossa aletaan sitten aika alusta, ei nimittäin pidä hyvin kapulaa. Se täytyy uudestaan muistutella koiralle. Ruutu on nyt niin hyvin sisäistetty että taidan kysyä Merjalta mitä sitten tehdään, kuinka sen saa menemään sinne ruutuun maahan. ja sitten se meidän seuraaminen, se on UPEAAA!!!! Mie vaan oon niin ylpeä siitä kontaktista jonka olen saanut tuolle koiralle rakennettua. Olen minä jotakin osannut opettaa oikein ;)

Ja perjantaina metsä näytti siltä että olisi jo aika korkata jälki tältä kesältä. Ja oli muuten hieno jälki! Hilkka teki meille pitkän suoran, jonka päässä oli vasempaan kulma. Vasempaan siksi koska sitähän koko viime syksy tahkottiin ja ihmeteltiin mikä siinä on kun koira ei vaan suostu vasemmalle kääntymään. No nyt ei sitä ongelmaa ollut, jälki meni aivan täydellisesti ja vasemmassa kulmassa ei mitään ongelmaa ollut. Koira oli tyytyväinen ja omistaja varmaan vielä tyytyväisempi :D Voi kun olis jo ens viikon torstai :D

Muuten ollaan vaan oltu ja touhuttu yhdessä ja erikseen, ja yritän Lilyä opettaa nostamaan tavaroita minulle. Kovasti se yrittää mutta kun ei pysty. Muutama onnistunut yritys on jo ollut, ja uskon että kyllä se sen vielä hokasee, mutta  taitaa entinen elämä vielä kummitella eikä rohkeus riitä minulle asti tuomiseen. Mutta pikkuhiljaa, kyllä se tästä. Tänään lähdetään Kemiin katsomaan pieniä vauvoja joita Merjan luokse on syntynyt, ja ens viikolla alkaa ihan tosissaan treenit, eli jälki ja haku!

Päivittelyä

Paljon on tehty ja touhuttu, sekä yhdessä että erikseen. Lapsukaiset olivat Jarnon hellässä huomassa kun mie lähin Tukholman risteilylle Aijan kanssa. Ja koska enhän mie osaa ihan vaan hurvittelemaan mennä, oli aiheena Innovaatio 2010 ja koirat, tietysti. Paljon uutta asiaa tuli opittua, ja toivotaan että myös apua saadaan, sillä aion viedä Wallun tänne koulutukseen. Toivotaan että David osaa auttaa meitä. Aijan kanssa oli kyllä hauskaa ja viikonloppu meni tosi nopeasti, vaikka kotimatka venyikin hieman. Käytiin Heidiä moikkaamassa ja ostamassa koirille tuliaiset, jonka jälkeen suunnattiin Hollolan nahkapajaan ostamaan koirille hihnat ja Lilylle panta. Siitä Jyväskylän kautta kotiin. Kyllä oli vastaanotto kun pääsin kotiin, oli tainnut olla ikävä.

Lilyn kanssa käytiin tiistaina ekaa kertaa Josepan treeneissä. Koulutuksen aiheena oli hyppy ja nouto. Hyppy oli aika pelottava, mutta hieman rohkaisua ja hyvin toimi. Olin tosi iloinen kuinka hyvin Lily otti kontaktia eikä välittänyt juurikaan muista koirista. Miehetkin olivat tosi ihania, varsinkin Pekan syliin olisi ollut ihana mennä. Noutoa ei vielä edes yritetty, koska Lily ei mielellään ota mitään suuhunsa, ja sitä treenataan nyt ihan muulla kuin noutokapulalla. Otettiin sitten maahan menoa ja istumista lätäkköön. Meidän neiti kun ei märkään istu. No nyt istuu :D.

Sitten otin Wallun, ja olipas muuten hassua kun jotenkin olin vielä Lilyn prinsessamoodissa ni Wallu katto kun mielenvikaista, että ei minua ennen ole noin koulutettu. Joten pieni hiljainen hetki ja takaisin siihen mitäs me jätkät tilaan, ja kappas alkoi homma toimia. Otettiin noutoa, jota ekan kerran otin hihnassa, koska Wallulla on ollut nyt tapana varastaa lähtö. Nyt ei sitä edes yrittänyt, ja 3 kerran jälkeen voisi melko täydelliseksi noudon sanoa.  Vielä pitää pitkäjänteisyyttä pitämisessä harjoitella, mutta muuten liike alkaa olla kasassa. Ja on kyllä yksi Wallun lempiliikkeitä. Sitten otettiin seuraamista, ja ilman namia kädessä koira kulki n. 20 askelta todella hyvässä kontaktissa, vaikka toki otin myös lyhempiä pätkiä, ja ihan myös sitä että istutaan vaan ja kun ottaa kontaktia niin saa palkan. Eli sekin alkaa toimimaan. Sitten vielä muutama luoksetulo, jossa edelleen tulee eteen hieman sivulle, eli täytyy edelleen ottaa hyvin lyhyttä matkaa ja vahvistaa sitä että tulee suoraan eteen. Mutta mistä olen erittäin tyytyväinen on se, että Merjan oppien mukaan viskasin palloa (mukamas) eteenpäin ja sitten kun koira kääntyi pyysin menemään maahan. Ei nyt vieläkään Heidin Pasin tyylinen maahanmeno, mutta aika lähellä ollaan jo. Sitten otinkin maahanmenoja pallolla palkaten, ja alkoi taas lamppu palaa pienen koiran päässä että ai näinkö se olikin. Kyllä oli hyvä mieli treenien jälkeen, mutta voittajan on hyvä hymyillä kun omistaa kaksi noin ihanaa koiraa ;)

Muuten ollaan vaan oltu ja pikkuhiljaa totutettu Lilyä talon tavoille. Hyvin alkaa neiti tottua meidän rytmeihin, ja yksinolokin alkaa sujumaan. Kun vaan muistan jättää paidan näkyville. Hihnassa kulkeminen alkaa myös onnistua, ja olenkin jo siirtynyt siihen että käytän koirat yhtäaikaa ulkona. Muutamana päivänä viikossa yritän kyllä käydä kummankin kanssa erikseen ihan jo siitä syystä että kumpikin tarvitsevat sitä "omaa" aikaa. On ollut niin sumuista että kuviakaan ei ole tullut otettua.

Niin ja terveydestä sen verran, että Wallun särkylääkkeitä on nyt alettu vähentämään, eikä ainakaan vielä ole missään näkynyt. Lilyn kanssa käytiin vielä kerran eläinlääkärissä koska se röhinä mikä sillä oli tullessa meille alkoi taas kuulumaan, ja halusin olla ihan varma että mitään vakavaa ei ole. Otetiin samalla myös välikuvat ja niissä näkyi todella nätit jalat, eli ei pitäisi mitään ongelmia olla. Mennään siis varmaan syksyllä virallisiin kuviin. Mutta nenäpunkkihan se koiralta löytyi, ja on siis ollut jo pitkään koska ei enää vastannut perusoireita. Kurkku katsottiin ja siellä nielurisat olivat todella turvonneet ja punaiset. Joten kummallekkin koiralle lääkitys päälle, ja muutamaan päivään oireet hävisivätkin. Josko nyt voitaisiin tämä sairastelu unohtaa ja keskittyä olennaisiin asoihin, kuten siihen että sain Lilyn pentuhakuryhmään, jossa siis aloitetaan ihan alkeista  koko porukka. Wallu pääsi toivottavasti Moonan jälkiryhmään, joten nyt vaan odotetaan että talvi loppuu ja metsät sulavat.  Ja ensi viikolla mennään Kemiin Merjan oppiin, niin siitä se tokoilukin alkaa Lilyn kanssa. Wallulle rupean nyt opettamaan tunnaria uutena liikkeenä, kun muut alkavat jo olla hieman "tylsiä". On muuten kätevä kun voi Wallulla harjoitella ekana liikkeet niin tietää sitten mitä voi Lilylle tehdä :)

Niin ja tänä aamuna Lily pääsi tapaamaan Turrea, ja olikin ihan liian pitkä aika siitä kun oltiin Elinan kanssa käyty lenkillä. Turre rakastui aivan täysin, korvat rullalla ja naama onnellisena yritti antaa Lilylle rakkautta. Lily oli sitä mieltä että josko unohdetaan rakkaus ja ollaan vaan kavereita, mutta Turre oli niin sinnikäs että lopulta joutui raukka hihnaan kun Lily ei oikein ollutkaan myötämielinen. Wallu oli kotona nauttimassa yksinolosta, ja oli kyllä nauttinutkin, sen verran tukka oli sekaisin kun ovelle tuli, että ilmeisesti oli uni maistunut. Niin muuten maistuu Lilyllekkin, kepsahti sohvan nurkkaan eikä sieltä juuri ole karvaakaan väräyttänyt. Se on rankkaa olla pieni rakastettava koira <3

Päivitystä

Jaahas kyllä se aika menee kahden koiran kanssa riekkuessa vielä nopeammin kuin mitä yhden. Lilyn käytin uudelleen eläinlääkärillä kun ei tuntunut antibiootista olevan apua, ja katsottiin kohtu ja virtsarakko ultralla. Edelleen miusta on outoa käydä tuon koiran kanssa eläinlääkärissä, kun kaikki on niin helppoa. Edelleen siellä tulehdus näkyi joten uusi kuuri antibioottia. Nyt onkin asia täysin kunnossa, saadaan nukkua yöt ihan kaikessa rauhassa ja kotona ei aina odota pissilammikko. Muutenkin tuntuu että Lily alkaa kotiutumaan, nytkin se nukkuu eteisessä kaikessa rauhassa, eikä koko ajan vouhkaa ympärillä.

Juoksuissa aletaan päästä tärppipäiviin, ainakin siitä miten pylly heiluu Wallun edessä. Wallu on kyllä vieläkin sitä mieltä että jospa pidetään tämä suhde vaan ihan kaveripohjalla. Kummankaan kanssa ei juurikaan mitään järkevää olla tehty, ihan vaan oltu ja opeteltu elämää. Kiriä käytiin morjestamassa viikolla ja kyllä noilla oli niin hauskaa keskenään :D Wallu oli kyllä edelleen sitä mieltä että pikkusiskoa on suojeltava, mutta toisaalta se onkin parempi kun Lily ei itseään osaa kyllä suojella. Tietysti räksyttämisen määrällä voisi olla joku vakio, ettei koko aikaa tarvis ;)

Yhdessä ja erikseen ollaan hihanlenkeillä käyty, ja sunnuntaina saimme paljon kaivattua apua tuohon remmissä rähjäämiseen. Aija tuli Rinin kanssa kävelemään kaatosateeseen ja huomattiin, ettei tilanne ole läheskään niin paha kuin miltä näyttää. Lily vaan on epävarma ja se näkyy haukkumisena, ja kunhan saadaan hyviä harjoituksia alle niin uskon että Lilykin oppii kävelemään yhtä hyvin kuin Wallu. Onkin muuten ollut hassu huomata että Wallu on jotenkin ottanut tosissaan tuon isoveljen tehtävän, ja käyttäytyy paljon aikuismaisemmin. Ja täytyy kyllä myöntää että oikeaa hermolomaa on välillä kun touhuaa Wallun kanssa :)

Rinistä vielä sen verran että löysivät Lilyn kanssa täysin oman sävelen, johon ei Wallulla ja Nevellä ollut mitään sanomista. Vaikka kumpikin yritti kovasti päästä leikkiin mukaan. Lily leikkii aika rajuja leikkejä, mutta ei se missään nimessä ole päälle ensimmäisenä menossa, vaan kuten esim. Kertun kanssa yrittää olla kaikkien kaveri. Kerttu näytti hammasta useaan otteeseen niin Lily kun on päättänyt että se on kaikkien kaveri niin sitä se myös on.

Kunhan nuo juoksut loppuvat niin sitten mennään kaupungille katselemaan ihmisvilinää ja käydään koulutuskentällä katselemassa mitä siellä voisi tehdä. Pikkuhiljaa voisi alkaa myös treenailemaan, mutta katsotaan nyt, en liian aikaisin halua asiaa aloittaa. Antaa nyt pikkuisen tottua meidän elämään ja sen ehdoilla nyt mennään. Ja toivotaan että lumet alkaisivat sulaa ;)

Juoksuillaan

Lily on nyt tehnyt tarpeitaan sisälle ja hieman olen asiaa ihmetellyt, ja eilen aamulla pissi oli ihan ruskeaa. Tekipä sitten pissit vielä Mustiin ja Mirriinkin sisälle. Soitin eläinlääkärille ja sain Simoon ajan iltapäiväksi. Sain otettua pissinäytteen ja tulehdustahan se näytti, joten laitettiin antibiootit niskaan ja loput mukaan. Lämpö oli myös koholla. Aamulla katsoin lattialle että pieni veritippa oli, ja katsoin että josko ne juoksut alkaisivat, mutta mitään merkkiä ei vielä asiasta ollut. Päivällä käytiin lenkillä ja katsoin Lilyn pissiä, joka oli jo normaalimman väristä mutta verivana jäi jälkeen. Kotiin päästyä tutkin koiran ja mitään ei näkynyt. Tunnin päästä Wallu rupesi ihmettelemään Lilyn takapäätä ja yhdessä ne tutkivat että mikä siulla täällä on, otin Lilyn lattialle ja katsoin uudelleen, niin kas kummaa siellähän paikat alkoivat turvota ja verta oli kuin Niagaran putouksilla vettä. Eli heti kun Jarno tulee kotiin lähdetään sitten ostamaan juoksupöksyjä. Jipii! Lenkistä vielä sen verran että arvatkaapa oliko hieman pupun jätöksiä, joita Wallu ei ennen ole syönyt, mutta yleisen painostuksen eli Lilyn alaisena kyllä herkut maistuivat. Hyi yök ei muuten koirat tänään pusuttele meitä!