Joulunajan paketti

No ja niinhän siinä sitten kävi, että joulupukki tuli käymään liian aikaisin ja toi Lilylle pehmeän paketin. Oltiin illalla lenkillä Pärnävaaralla ja neidolla oli niin vallan mukavaa ja hauskaa. Käytiin vielä Jarnon vanhempien luona ja kun tulin kotiin, ihmettelin rappukäytävässä olevaa verta, kunnes huomasin mistä veri tulee. Ei kun kylppäriin ja pesulle, jonka jälkeen soittamaan eläinlääkärille. Ihme ja kumma eläinlääkäri jopa vastasi ja oli miun kanssa samaa mieltä että näyttämäänhän se on tultava. Joten ajettiin sitten Keskijärvelle ja pienen tutkimisen jälkeen nukutettiin pieni ja arvatkaapa haluttiinko meillä mennä nukkumatin kyytiin? No ei todellakaan! Tupla-annostuksen jälkeen ei vieläkään ihan täysin valot sammuneet, mutta alettiin kuitenkin tikkaamaan. On se outoa, Wallukaanhan ei suostunut millään nukahtamaan (eläinlääkärillä). Kyllä sitä sitten kotona nukuttiin!

No löydöksenä oli siis reikä oikeassa takajalassa, joku oli tullut tosta varpaiden välistä läpi, ja matkalla tehnyt vielä pitkän viillon jalkaan. 5 tikkiä ja 10pv "lepoa". No joo... Siis levättiinhän se koko ilta, koska sit pysty nukahtamaan ja antamaan nukutusaineen vaikuttaa, kunnes yöllä neidolla oli sitten nälkä. Ja sit tuli itku. No eikun aamulla särkylääkettä hakemaan, pehmyttä koppaa ostamaan ja etsimään lasten hanskoja jotka voi sitten teipata ulkoilun ajaksi jalkaan. Joten tulossa hauska joulu ja uusivuosi, sillä tikit saa pois vasta 3.1, ellen itse taas intoudu aiemmin niitä nyppäämään pois ;)

Hyvää Joulua!

Kyllä käy rakentaminen jo voimille. Olisi jo valmis! No mutta on ollut hieno nähdä että koiralla ei leviä pää vaikkei pääsekkään edes joka viikko treenaamaan, joutuu vain häkkielukkana kuuntelemaan sirkkelin surinaa. Raksalla on ollut sen verran hektiset hetket jotta kaikki muu elämä on jäänyt kyllä täysin taka-alalle. Jouluun ei ole kerennyt juurikaan valmistautumaan, eikä meille tänä vuonna tulekkaan joulua muuten kuin että käydään meidän porukoilla ja joulupäivä vietetään Jarnon vanhempien luona. Siinäpä se sitten olikin, sitten takaisin raksalle.

Lily on sopeutunut siis vallan mainiosti hiljaiseloon, ja olipa neiti jopa Kemissä yksin 8h, eipä siellä ikinä yksin ole ollutkaan. Ja käytiinhän me treenaamassa siellä, agility lajina. Kyllä mie ootan että talo on valmis ja pääsee ihan oikeasti taas takaisin normipäivärytmiin, sillä tuo koira on vaan niin mainio elukka. Ja sen kanssa on nyt alettu ihan selvästi löytää yhteistä säveltä treenaamisen suhteen. Alkaa pieni ihan selvästi jo lukemaan minuakin ja onpa muutama itse tarjoan jotain temppua juttukin nähty. Kemissä treenattiin etenemistä, apuna ekalla kierroksella 2 hyppyä ja 2 putkea ympyräksi laitettuna. Neiti kun haluaisi olla miun kädessä kiinni eikä millään irrota, vaan irtosipa viimein, ja tuli miullekkin ihan kuuma juostessa. Siellä kun on sellainen ihanuus nimeltä melko lämmin treenihalli! Toisena treeninä tehtiin ihan puhdasta eteenmenoa, jossa oli rengas viimeisenä esteenä. Hieman oli ongelmia hahmottaa rengasta, mutta Minna avustajana johan intoutui pomppimaan läpi.

Tokoa ollaan otettu ihan sisäjuttuna, kun on ollut niin kylmä ettei hieno koira kykene ulos menemään. Ja omistajalta jäätyy sormet. Olenpa muutaman kerran noutoakin ottanut, mutta ongelmana johon jäin pohtimaan ratkaisua on se kapulan pureksiminen. En vaan keksi kuinka sen saisi loppumaan. Koska siitä en todella halua koiraa palkata. Joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Hyppy onnistuu jo vallan hyvin, vielä kun malttaisi pieni olla paikallaan, mutta osissa sitä nyt harjoitellaan. Paikkamakuu on aivan ihana, on niin valppaana siinä, eikä ainakaan vielä ole lähtenyt omin lupineen kuin muutaman kerran. Seuraaminen on edelleen aika perusteissa, mutta yhtä askelta olen jo uskaltanut ottaa. Kohta on hyvä treenata kun on pitkä käytävä uudessa talossa, pitää vaan ostaa sellanen jaloilla seisova peili niin näkee mitä tekee. Pystyy pidemmänkin seuraamisen ottamaan :D Ruutu on nyt aloitusasteella, siinä ongelmana se että koira on viisaampi kuin minä, joka tekee palkkaamisen suorastaan mahdottomaksi. Onneksi on Riitta joka toimii apupäänä ja lelun viskaajana. Tulipahan kylläkin todistettua että kahta kertaa enempää ei lelu saa samasta jutusta tulla, sillä muuten mennään lelun luo suorilla. Eli ei ehkä vielä ole ymmärretty asian ydintä. Mutta voiko sitä muutaman kerran jälkeen ymmärtääkkään?Ja kun alkaa kirjaamaan asioita ylös, tulee ihan mieletön himo treenaamaan vaikka just tultiin.

Koirakavereitakin ollaan siis saatu, eli rakkaus roihahti Moto-belgin ja Lilyn välillä, ja muutaman kerran ollaan jo pariskunta päästetty pitkille metsälenkeille. Ja voi hyvä isä kuinka niillä on hauskaa keskenään. Arjan Rymynkin kanssa ollaan käyty lenkillä mutta Rymy on liian pieni sellaisiin leikkeihin mitä Lily harrastaa. Ja siis kaivoinpa jopa kamerankin esille ja mentiin Aijan kanssa metsään ottamaan kuvia. Näitä ei nyt ole mitenkään käsitelty, koska se kone jolla kuvankäsittelyohjelma on löytyy jostain muuttolaatikosta. Mutta hauskaa tuntui tytöillä olevan, ja tässäpä muutama poseerauskuva:

Lilyn poseerausnäyte:

Tässä kuvassa näette kuka on lauman johtaja ;) Neverukka ei ees kunnolla näy sivusta :(

 Lily ja Neve kiitävät

 Etsi kuvasta koira?

Yritän saada myös talosta otettua kuvia, niin näätte millaiseen sitä ollaan muuttamassa :)

Mutta tämä oli tässä tällä kertaa, oikein rauhaisaa joulua kaikille lukijoille!

Elämäniloa ja kyllä se treeneissä osaa!

Muutettiin pikaisesti Ylämyllylle kerrostaloon kolmanteen kerrokseen pieneen kaksioon. Muutto oli pikainen siksi koska Lily oli tulossa Minnalta kotiin. Perustavarat vaan mukaan, ja lopullinen muutto oli siitä seuraavana viikonloppuna. Eli nyt ollaan Rantakylästä muutettu, ja täytyy sanoa että eipä ole ikinä muutto ollut noin tunteikas. Oravat kyllä iloitsivat pihalla, ruskea räyhääjä kun oli lopullisesti lähtenyt pois pihapiiristä. Lilyhän ei osannutkaan niille räyhärä, juoksutti kyllä. Yllättävän kivuttomasti muutto kerrostaloon tapahtui, siis koiran kannalta. Itse en varmaan ikinä opi tälläiseen elämään. Lily on nyt oppinut olemaan suht rauhassa 8h kun olen raksalla, ja naapurin mukaan voi kellon tarkastaa kun Lily hyppää ikkunaan odottamaan minua. Eikä ole juurikaan mitään tuhonnut, jos ei lasketa mukaan Andre Wickströmin dvd:tä ;) Ja onpa pieni jopa oppinut syömään peruspuruluita yksin ollessa, eli enää ei tarvitse nilkkoja jättää joka kerta. Käytiinpä jopa elokuvissakin illalla, ja ei naapureilta saatu kiukkupuheluita. Tai sitten eivät kehdanneet soittaa.

Muutenkin tämä kerrostaloasuminen on rauhoittanut koiraa, ja moni asia alkaa loksahdella paikalleen. Vaikka aika vähän sen kanssa kerkeää touhuamaan, kaikki aika menee raksalla tai muuten töissä. Mutta kyllä me treenattu ollaan, ja hyvin alkaa pieni keksimään mistä on kyse. Tottista enimmäkseen, ihan yksin ja saatiinpa seuraakin ja nyt ollaankin seurassa treenattu vähintään kerran viikkoon. On se vaan niin paljon helpompaa kun on useampi silmäpari katsomassa. Seuraamisen sain vihdoin ja viimein päätettyä, eli se tulee olemaan yhdellä käskyllä ja ilman namia. Nyt ollaan alettu perusasentoa rakentamaan, ja lelu kainalossa auttaa siihen kyllä huomattavasti. Ei vielä ole haaveissakaan päästä liikkeelle mutta hyvin edistytään. Hyppyä aloin opettamaan ja siinäkin perusajatus on älytty. Ruutu olisi seuraavana ja sen opettamista mietinkin koko ajan, siis sitä että kuinka sen teen. Maahanmeno alkaa olla jo melko nopea, ja 9/10 ei kaadu lonkalleen. Ja paikalla pysyy, vaikka miten yritän pomppia. Nyt täytyy seuraavissa treeneissä siirtyä muihin häiriöihin. Ja on melko hyvin sisäistänyt että sivultakin voi mennä maahan. Ja TREENEISSÄ osaa ohitukset! Osaa myös treenien jälkeen kun yritetään porukalla saada remmiräyhää esille, mutta ei! Otin jo treeniliivinkin pois, ei hemmetti mitään ongelmaa! Vaikka on se siis sitä lenkilläkin parantanut, mutta silti se koirien ohittaminen on vielä vaikeaa. Muuten pystyn melko hyvin pitämään vapaanakin, ei mene ihmisten luo. Ja hihnassa pystyy jo liikuttamaan kumpaakin kättä! 

Ja sitten me käytiin Jyväskylässä näytelmissä. Mitenkäänhän lähtöön ei vaikuttanut se, että päästiin Ellin mökille ja Satu ja Heidikin pääsivät mukaan. Kyllä oli muuten hauska viikonloppu, sillä Jyväskyläänhan on niin pitkä matka että sinne piti mennä jo perjantaina ja näytelmät väsyttivät niin poishan tultiin vasta sunnuntaina. Heidi trimmasi Lilyn ja opetti muutaman kikan, ja se näkyi heti arvostelussa. Eli Tuomarina tosi mukava Marie-Josee Melchior-Schlechte Luxenburgista, ja tässä arvostelu:

 1,5 years old. Nice presentation. Eyes a little bit round. Is not in her best hair condition. Good chest. Could have a little bit more angulations. Good feet!!!! & standing. Good tailset & moving. Good mover.

Ja tuloksena Junnu EH, tuomarin pahoittelujen kera. Jos kuulemma olisi ollut edes 2 karvaa enemmän olisi sijoittanut ;) No ihan nahkahan tuo elukka olikin. Seuraavat karkelot ovat sitten Kajaanissa, jossa siis korkkaamme nuorten luokan, ja mie en edelleen ymmärrä miksi mie jännitän niin paljon. Mutta aion kiertää jokaisen kissanristiäisen, jotta pääsen tästä jännityksestä, ja voin keskittyä toko ja pk-puolen kisoihin. 

Mutta siinäpä taas Tärkeimmät, nyt mentävä unten maille jotta jaksaa huomenna taas herätä kukonlaulun aikaan hakemaan veljeä Kolilta raksalle. Illalla varmaan taas sitten treenaamaan ;) Ja lopuksi kuvia näyttelystä, huono laatu koska yllättävästi hallissa on myös huonot valot, ja mie unohin oman kameran kotiin. Kuvat ovat ottanut t.fordell.

Päivitystä

Aloitetaanpa vaikka Hämeenlinnan näyttelystä, esittäjänä siis Minna koska minun selkä ei kestänyt pitkää automatkaa. Ihana olit Minna kun jaksoit pikkulikan viedä esittäytymään. No esittäytymiseksi siis oli jäänyt, tuomari oli ollut luvalla sanoen suhteellisen mielenkiintoinen. Eli 10.10.2010 Tuulos, tuomarina Ingrid Hectors, Belgia. 

"good head, good neck, straight back, body and chest need to mature, french standing in front, movement very loose" ja arvosana JUN H. Jotta sellainen keikka, vaan tulipahan käytyä. Samalla reissulla Aija ystävällisesti tarjoutui tuomaan Lilyn kotiin ja voi elämä että oli pienen likan naama näköinen kun huomasi auton ikkunasta minut! Ja sitten sellainen hyppypomppu joka kalautti päät yhteen ja leuka oli turpeessa vielä seuraavanakin päivänä. Vaan olipa ihana saada koira kotiin!

Treenirintamalla ollaan edistytty joka asiassa hieman, tokon hyppyesteen teko olisi vielä edessä. Haussa ilmaisu on vielä hieman kesken, eli koira kyllä menee ja ottaa patukan vaan ei oikein ole vielä hokaissut että sen jälkeen pitää vielä mennä ukolle palkkaa saamaan. Mutta kuten kaikki pikkuneidin kanssa, ajan myötä :D Tottiksessa keskittyneisyys on kasvanut älyttömästi, ja esimerkiksi paikalla olo alkaa onnistumaan varsin hyvin, jopa ilman pyllyn hetkautusta. Tässä on muutama kuva jonka Seija otti viime hakutreeneistä:

Tämä nyt oli tälläinen pikapäivitys, mutta koska talon rakennus vie kaikki voimat ei nyt kerkeä istumaan tämän pidempään koneella :D

Blogissa toistaiseksi hiljaiseloa

Lily lähti torstai-iltana takaisin Minnan luo, sillä maanantaina alkaneet selkäkivut veivät minut täysin sänkypotilaaksi. Joten ellei Minna ala päivittämään blogia niin hetkinen on hiljaisuutta. Sekä täällä että talossa, nimittäin on vaan outo tunne kun ei ole pikkutyttö jakamassa rakkautta ja aamulla kun herää on täysin hiljaista, ei ole sitä pikkuhännän töminää lattiaa vasten kun toinen on hieman innoissaan siitä kun mami heräsi. No toivotaan että ensi viikolla saadaan tähän hommaan selvyys ja saadaan mahdollisimman pikaisesti likka meille takasin. On se vaan ihanaa että on tuollainen ihminen jolle voi koiran luottaa täysin hoitoon, eikä tarvitse enää sitä murehtia, tässä selkäkivussa kun on ihan tarpeeksi murehtimista. Kiitos Minna vielä tätäkin kautta!

Tottista ja ilmaisuja

Eilen käytiin Moonan kanssa kentällä treenaamassa. Kyllä täytyy sanoa että mie taisin saada enemmän mietittävää kuin mitä koira. Ekana sivulletuloja naksulla, ja alkaa se pieni pikkuhiljaa ylyämään jutun juonen. Nyt vaan mie taas oon oppinut uuden tempun, eli sen että avustan koiraa väärin jalalla. Vitsi että osaan olla taitava. Koira on tietenkin sit oppinut myöskin tuon avun, joten nyt sitä pitäisi häivyttää pois. Eli että mie pysyn paikallaan ja koira liikkuu. Ja kuinka se tässä kuulostaa helpolle ja treeneissä täysin mahdottomalle. Mutta edistystä on se että koira jo selvästi hakee paikkaa. Treenejä otetaankin vähän joka paikassa, jopa ruokakupilla jossa se on äärettömän vaikeaa. 

Sitten otettiin maahanmenoja joissa ongelmana lonkan retkautus ja etutassun masunalle veto. Palkkaan pallolla suoraan heti kun koira menee maahan, jotta ei kerkeä herpaantua. Saatiin jo tehtyä niin että kehuin ihan rauhallisella äänellä ja sitten vasta palkkasin, eikä retkahdellut vaan oli tosi skarppina. Joten sillä mennään. Myös tässä naksu apuna.

Sitten autoon hieman jäähdyttelemään ja itse katselin Moonan ja Riian töitä, ja mietin vaan että jospa mekin joskus tuohon pystyttäisiin... Oikeasti oli niin hienon näköistä touhua! Sitten Lily autosta ja luoksetuloharjoituksia. Siis onhan se hienoa että koira tulee näin luokse: 

Mutta hieman epäilen että kokeessa ei tälläistä katsottaisi hyvällä. Joten koska vauhtia on, otettiin vain eteentuloa. Aika nätisti tuli noin ekan harjoituksen kannalta eteen, tietenkin kaikki vielä alussa mutta nopeasti se pieni oppii kun jaksaa vaan opettaa. Eli vasta kun perusasento on kunnossa, otetaan koko matkalta. Nyt pienellä matkalla ja eri asennoista liikettä kasaamaan. Eteenlähetys vaatii toistoja toistoja toistoja, ja ideaa että onko se purkki ja lelu vai pelkkä iso lelu, vai onko sillä mitään merkitystä? No joka tapauksessa hieman haparoiden lähti koska ei ihan selkeästi ollut varma onko siellä kuitenkaan mitään, koska Moona oli vienyt lelun huomaamatta paikallaan. Kyllähän se sitten meni kuin juna lelulle kun huomasi sen. No tämäkin vaatii varmaan miljoona toistoa ennen kuin on satavarma asiassa. 

Seuraamista imuttamalla, ja mietittiin että tämä tyyli kävisi Lilylle varmaan aika hyvin, sillä se vaatii aika selkeät toimintaohjeet jotta ymmärtää mitä tehdä, eikä sillä toimi sellainen oman ajattelun käyttäminen. Vinkkejä kyllä otetaan vastaan jos on parempia ajatuksia, mutta nyt kokeillaan muutama viikko tällä. Siinä hyvät treenit joissa oli kyllä miettimistä. Niin paljon, että kun kotiin tultiin, naapurin koira oli taas aidan takana räkyttämässä. Ja minun piti saada posti. Ja postilaatikko on tuossa aidassa. Joten mitä teen? Laitan koiran paikkamakuuseen, käyn hakemassa postin ja tulen takaisin koiran luo joka on tasan pysynyt paikallaan välittämättä räyhäävästä koirasta!!!!! Ja kyllä, palkkasin todella hyvin, uskomaton elukka!

Muutenkin koirien ohitukset ovat sillä mallilla että kun koira näkyy, kääntyy Lily minuun päin ja ihan selkeästi hakee toimintamalleja eikä heti ala räyhäämään. Tänään päästiin jo kulkemaan niin että koira kulki meidän takana ja vaikka suuri halu oli räyhätä, ei sitä sitten kuitenkaan tehnyt. Joten alkaa tässäkin näkymään valo, täytyy vaan tätäkin toimintaa viedä pikkuhiljaa kauemmas tutuilta lenkkipoluilta, sillä huomasin että sitten kun mennään vieraammalle alueelle ei rohkeus riitäkkään. Löysin kyllä aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen koulutussivuston, mutta en oo vielä kerennyt lukemaan sitä ajan kanssa. 

Ja sitten tämän päivän treeneihin:Itkin tuossa männäviikolla Seijalle että kukaan ei halua leikkiä meidän kanssa, eli tulla harjoitteleemaan rullailmaisua. Ja Seijahan oli saanut Minnan ja rotikka Gitan omistajan (sori mie en musita nimeä!!!) tulemaan kentälle. Lilyn kanssahan kerran kokeiltiin metsässä ilmaisua, mutta nyt koiran piti myös näyttää missä ukko on. Pientä hapuilua luovutuksessa (siis eikö koira muka yhden kerran jälkeen jo osaa???) mutta innokkaana meni, vaikka aluksi oli sitä mieltä että ei treenikentällä mitään ukkoja ole, miks me ei olla metsässä? Lähetys meni yllättävän hyvin, ja Minna palkkasi viimeisellä ukolla patukalla. Ja siitäkös riemu repesi. Eli alkaa myös leikkimään muillekkin, joka on aivan mielettömän hyvä asia. Nyt pitäisi vaan saada pari patukkaa lisää jotta kahden lelun peli toimisi, sillä se on ihan selkeästi leikki jonka Lily osaa. Nyt kun saisi vielä muutamat hyvät ja onnistuneet treenit ihan vähälle aikaa niin voisi varmaankin alkaa siirtämään asiaa myös metsän siimekseen. Mutta onneksi ei asialla ole vielä kiire, tehdään ekana kunnolla kentällä liike kuntoon, ja sitten vasta siirretään se metsään. 

Niin ja mistä sain noita patukoita? No siis miehän ostin viime syksynä Kerosen Annen tekemiä patukoita, joita käytettiin Wallun kanssa niissä muutamissa hakutreeneissä. Purin yhden sellaisen ja kävin ostamassa kankaat. Sitten mentiin juhlimaan Jarnon isän synttäreitä jotka menivät siinä, että Jarno leikkasi ja repi, minä leikkasin, revin ja kieritin ja Jarno äiti leikkasi ja ompeli. Ja kuinka ollakkaan, 20 patukkaa oli valmiina. Kyllä on ihana kun on tuollainen mies ja anopintekele ;)

Hakutreenit

Aamulla kävimme aussiekansan kanssa treffeillä, ja harmitti kun oli sen verran sateinen sää että kamera jäi suosiolla lepäämään kotiin. Olisi ollut hauska kuvata pikkupentuja riehumassa. Sieltäö tulikin jo kiire kotia, koska  Josepan hakutreenit ovat siirtyneet sunnuntaille. Saatiin tosi hyvää ryhmä, ja päästiin kokeilemaan ilmaisuja Lilylle. Eli kun se nyt on ollut hieman kiikun kaakun kumpi ompi parempi. Viime treeneissä siis kokeiltiin haukkuminen, mutta vaikka se haukkuu ei se juuri siitä pidä, Sille kun on muutenkin aika vierasta tuo äänen käyttö (paitsi silloin kun jää yksin). Aloitettiin niin että näytettiin irtorulla, ja ukko juoksi ihan vähän matkan päähän. Nätisti lähti, ja kun kehoitin tuomaan toikin melko nätisti. Otettiin toinen samanlainen ja ihan selkeästi jo lähti tuomaan minulle paremmin. Otettiin näitä ennen treenejä ja treenien jälkeen, muut koirat saivat treenata välissä. Lopetettiin siihen kun ukko meni metsään, piiloutui ja lähetin koiran. Oltaisiinko tehty noin kymmenen toistoa hieman joka kerta vaikeuttaen. Ja ei muuten enää tarvitse miettiä että mikä ilmaisuksi tulee. Kun tuo älysi homman juonen, se alkoi HUUTAMAAN koska ei päässyt ukolle omassa tahdissaan! Siis Lily! Ihan uskomaton pikkuneiti. Mutta vaikka vauhtia oli vaikka toisille jakaa, jaksoi keskittyä ja tuoda melko hyvin rullan, enkä minä sille täydellistä vielä vaadikkaan. Mutta toivottavasti saadaan nyt aloitettua nuo rullatreenit mahdollisimman pikaisesti, jotta saataisiin se tuonne metsäänkin vietyä. Mitään muuta ei tehtykkään eikä olisi kyllä koira jaksanutkaan tehdä, oli nimittäin aivan kuollut kun kotiin päästiin. Pienet hattivatit joutuivat taas myrskyn kouriin ;)