Saanko esitellä...

FI KVA JK3 HK3 EK3 TK2 BH Of Gurrent Extreme Evita, nyt NELJÄTTÄ vuotta peräkkäin vuoden PK-Aussie! On se vaan aivan huikea koira! Mutta mikäs se on harrastaessa, kun on niin upeat taustajoukot saatu kasaan! HST Finland tarjoaa oppeja ja Lilylle kovin mieluisia leluja, eläinlääkäri Soile Sormunen sekä Koirahuolto Aija Tanskanen pitävät huolta että koira pysyy vetreänä ja loistava treeniporukka jaksaa tsempata ja treenata säällä kun säällä, ja vielä viime kesänä myös Jarno jaksoi tsempata! Puhumattakaan aivan huikeasta kasvattajasta Minnasta, joka antoi tämän kultakimpaleen meille. On se vaan ollut niin paljon enemmän kuin mitä ikinä uskoinkaan sen olevan.

Juostaan

Nyt alkaa elämä asettua raiteilleen, ja normaaliarkeen ollaan päästy melko hyvin palaamaan. Koirat ovat hyvin kotiutuneet Viinijärvelle, ja ollaan jopa löydetty parikin lenkkipolkua jotka ovat käyneet erittäin tutuksi. Kisailmo tosiaan tuli laitettua, ja kas kummaa, Lysti aloitti heti sen kunniaksi juoksut, joten se siitä kisasta sitten. Jotenkin se sai myös treenifiiliksen laskemaan kun lehmänhäntä, ja ollaankin keskitytty vaan olemaan ja öllöttämään. Ja toki pitkästä aikaa sain myöskin kunnon flunssan ja se kaatoikin miut petipotilaaksi useammaksi päiväksi. Ihana oli kyllä maata sohvalla kun sisarhentovalkeat huolehtivat lämmityksestä vuoroissa.

Lysti arvostaa kovasti juoksuhousuja

Viime viikonloppuna kuitenkin saimme taas treeni-intoa, kun HST Finlandin Olli tuli meitä kouluttamaan. Perjantaina pakattiin auto täyteen tavaraa ja mentiin Mervin luokse viikonlopuksi. Lystin kanssa saatiin moneen ongelmaan ratkaisut, ja Olli toi mukanaan uusia välineitä mm. noutoa silmällä pitäen. Ihanaa kun koulutukset ovat nykyään pääsääntöisesti Joensuussa, kiitos Poksin.

Lystin kanssa tehtiin häiriönsietoa, kapulan pitoa, jääviä, A-estettä ja luoksetuloa. Häiriönsiedossa kokeiltiin uutta ideaa, eli häiriö loppuu kun kontakti laskee, ja se tuntui toimivan erittäin hyvin sekä Lilylle että Lystille. Kapulan pidossa otettiin uusi lelu käyttöön. Ongelmanahan on ollut se, että Lysti vaan ottaa kapulan suuhun, mutta ei pidä siitä kunnolla kiinni. Toivotaan että uudella lelulla se saataisiin ratkeamaan. Noita saa muuten sitten ostaa minulta, miulla on niitä takapenkillä monta kappaletta. Jo muutaman treenikerran jälkeen pito alkoi olla huomattavasti parempi.

Jäävissä meillä on vaan se ikuisuusongelma, että Lysti ns. arpoo liikkeitä, ja vaikeinta on siinä se, että se omasta mielestään tekee liikkeet täysin oikein. Pienen jumppaamisen jälkeen huomasimme, että koira ei itse asiassa kuuntele minua, vaan lukee minun kehonkieltä, ja koska en tiedosta antavani sille apuja, saa se aikaiseksi arpomisen. Arpominen loppui kun en antanut enää mitään apuja, vaan appari oli se joka palkkasi koiran. Oli muuten pikkutyttö väsynyt treenien jälkeen, kun joutui niin kovasti keskittymään!

Luoksetulossa minun turvonnut maha yhdessä väärän palkkauksen kanssa oli tehnyt sen, että koira tulee vinoon mutta jää myös todella kauas. Sitä saatiin korjattua ihan niinkin yksinkertaisella tavalla, kun palkkamalla jalkojen välistä ja löyhentämällä hetkeksi kriteeriä jolloin koiran vire kasvaa.

Lilyn kanssa painimme edelleen sen ikuisuusongelman kanssa, eli piippaaminen. Kokeilimme sitä hyppykiertohässäkässä ja ohjatussa noudossa, ja koska ohjattu nouto oli se pahin, sitä sitten hinkattiin koko viikonloppu. Ja tuloksena oli lopulta hiljainen koira joka suoritti innolla työnsä. Aika huikeaa, vai mitä?

Kiitos Olli tästä, ens kuussa sitten päästäänkin Tampereelle heidän hienoon halliin treenaamaan, ja siitä sitten taas lisää!

Uusi vuosi ja uusi elämä

Blogissa on nyt ollut kovin hiljaista, mutta meidän elämässä ei todellakaan ole ollut. Meidän elämä muuttui aika tavalla täydellisesti tuossa marraskuun lopulla, kun tehtiin Jarnon kanssa todella vaikea päätös muuttaa erilleen. Sen päätöksen jälkeen alkoikin päivät ja illat täyttyä pakkaamisesta, asunnon etsimisestä ja elämän uudelleen järjestelystä. Onneksi mitä ei Liperin ST1:sltä löydy, sitä ei tarvita, ja saatiin todella nopeasti uusi asunto Viinijärveltä. Logistiikaltaan hieman haasteellinen paikka elää, mutta onneksi saan ottaa koirat töihin mukaan, niin onnistuu treeneihin pääsy ja muutkin juoksevat asiat näppärästi.

Ja onneksi minulla on myös aivan huikean upea ystäväpiiri, joka auttoi kaikella tavalla muutossa, henkisen puolen parantamisesta puhumattakaan. Ihan uskomatonta on kyllä huomata, kuinka hädän hetkellä heti ojentuu monta kättä auttamaan ja kannattelemaan pinnalle, ihan pyytämättä. Kiitos siitä rakkaat ystävät. Merkitsette todella paljon!

Ja kun ilotulitusraketit räjähtelivät taivaalle, alkoi myös minulla uusi vuosi uudessa asunnossa. Paljon on vielä tekemättä, mutta tärkeimmät, eli koirat ovat onneksi mukana. Suurinpiirtein kaikki tavarat on nyt muutettu, ja asuntokin alkaa näyttämään kodilta. Koiratkin alkujärkytyksen jälkeen ovat kotiutuneet todella hyvin. Lily suostuu jo tulemaan autoon ja Lysti on alkanut laajentamaan reviiriään aika suurella tassulla.

Itse olen saanut nyt pitkään pitkään aikaan ensimmäisen kerran nukuttua jopa 8h yöunia heräämättä kertaakaan, ja maha on ollut parempana kun aikoihin. Nyt vaan pienin askelin täytyy alkaa löytämään itsensä uudelleen, opettelemaan taas kerran miltä se tuntuukaan elää yksin, tai tarkalleen ottaen kolmistaan. Ja opetella siihen, että ei ole enää sitä toista jonka kanssa jakaa arkea, nauraa ja johon tukeutua elämän heitellessä. Eikä ole ketään joka lämmittäisi sänkyyn paikan ja jonka kainaloon käpertyä. Tässä ystävät ovat kyllä auttaneet ihan mielettömän hyvin. Aamulla töihin mennessä oon vienyt likapyykkiä peseytymään, ja illalla ne ovat olleet viikattuna pesty. Ikeassa ei ole yksin tarvinnut käydä pähkäilemässä maton kokoa. Lause "soita mihin aikaan vaan" on kyllä ollut käytössä. Ja välillä on vaan saanut itkeä, ei ole tarvinnut mitään puhua. Koska se toinen vaan ymmärtää. Ja vaikka autoon ei olekkaan saanut laittaa tavaraa, niin jostain ihmeellisestä paikasta sinne on vaan sitä tavaraa ilmestynyt kattoa myöten täydeksi. Tai jos sinne autoon ei sitten mahtunutkaan, tulee kuoma-auto pihaan ja niin sitä vaan taas mahtua vähän enemmän tavaraa. Monesta muusta asiasta puhumattakaan.

Ja onpa sitä pikkuhiljaa huomannut, kuinka uusia suunnitelmia vaan putkahtelee. Lisenssi on nyt hankittu, ja yllätykseksi ei Lilyn takia, vaan Lystin. Ensimmäinen kisailmokin on nyt laitettu menemään. Jännää!

Joten kuten tässä on monen kanssa tullut todettua, "eteenpäin kuin mummo lumessa" ja luntahan on tänä vuonna tullutkin erityisen paljon! Mutta nyt alkaa päivät valoistua, ja toivotaan että sama suuntaus jatkuu myös meidän elämässä.

Tottelevainen Silakka

No nyt se päivä on sitten tullut. Tasan kaksi vuotta siinä meni. Sillä facebook muistutti aamulla että heipä hei, kaksi vuotta sitten Laura antoi minulle pienen karvaisen paketin. Eini järjesti Poksilla möllitokot, ja täytyihän sitä heti käyttää tilaisuus hyväksi. Ja hyvä niin, tulipahan todettua että tuota koiraa ei haittaa 3 viikkoa sohvalla/autossa/häkissä oleminen, ilman mitään virikettä. Sitä ei myöskään haittaa millään lailla palkattomuus. Palkkaantuu näköjään sosiaalisellakin vallan hyvin. Eikä sitä muuten voisi vähempää kiinnostaa millä mielellä mie olen. Joten eipä sitten kai kun oikeisiin kisoihin?

Ja eihän tuo tietenkään ihan täydellinen suoritus ollut, mm. luoksetulossa näkyi se, että ollaan treenattu ainoastaan siirtymisiä edestä sivulle. Ja tuo täyskäännös. Se vaan tulee olemaan meidän akilleenkantapää. Ehkäpä ihan suosiolla siirryn opettamaan sen osaamallani tavalla, eli selän kautta kiertäen, kun en ihan selkeästi sitä osaa opettaa sivulla kiertäen. Taidan nyt kuitenkin ottaa vielä siihen pienen treenikuurin, ja katsoa auttaako se.

Mutta muuten oikeesti olen kyllä erittäin tyytyväinen silakan toimintaan. Se on kyllä aivan mahtava tyyppi näköjään myös kisatilanteissa.

Vaan pidemmittä puheitta tässäpä olisi video, josta saatte itse muodostaa omat mielipiteet:

Kiitos Eini vielä kerran, oli kyllä mahtavaa kun saatiin pitkästä aikaa möllit Joensuuhun. Toivottavasti seuraavalla kerralla miekin kykenen talkoolaiseksi!

Tokokoe pitkästä aikaa

Lilyn kanssa mentiin itsenäisyyspäivää juhlimaan Varkauteen. Olen ollut aika syvissä vesissä sen piirinmestaruuskokeen jälkeen, ja päätin että nyt olisi siis pakko käydä katsomassa, onko meistä enää kisaajiksi. Ja näköjään tyylinvaihdos on tuottanut tulosta, sillä koiruus oli todellakin erilainen kun aiemmin kisoissa. Pisteissähän se ei sinällään näkynyt, sillä tappavan tasaisesti se neitokainen noita "melkein" ykköstuloksia napsii, mutta se missä se näkyi, oli olotilassa. Mieluummin otan kakkostuloksen koiralla jonka häntä heiluu, kun ykköstuloksen koiralla jolla on kauhean paha olo. Mutta nyt me ei enää kyllä tuota voittajaluokkaa tahkota yhtään tämän pidempään, minusta tuo on aivan järkyttävä luokka. Kauhean pitkä suoritus, ja kaikista liikkeistä pitää saada vähintään 8 että on mahdollisuus siihen ykköseen. Ja kun meillä se jo on, niin nyt on oman ja koiran mielentilan takia pakko alkaa oikeasti treenaamaan sitä EVL:ää.

Mutta vielä pienesti kerrottuna koe liike liikkeeltä, ja sitten loppuhuipennuksena myös videota kisasta.

Paikkamakuu 8,5 oli kuulemma haistellut maata. Mutta ei piipannut, jee! Haistelu sallittakoon. Kunhan ei piippaa.

Seuraaminen 8. Mikähän hitto noissa perusasennoissa on? Ne ei vaan suoristu, ei vaikka tekisi mitä. Mutta hiljaisuuden vallitessa ja häntä heiluu. Aivan huippua.

L 8 Olisko ollut liian hidas tms? En muista edes enää!

Luoksetulo 8, tästä erityisen ylpeä koska teki liikkeen tasan niinkuin se tekee sen treeneissäkin.

Ruutu 8,5 On meidän hahmottamistreenit menneet ihan selkeästi perille, koska ruututötsinä oli pienet muovipurkit jotka oli maalattu suomenlipuiksi. Ei ollut mitään ongelmaa. Mutta tossa luoksetulossa tuli vaan aivopieru, ei aina voi voittaa. Mutta muuten myös tämä meni ihan samalla tavalla kun treeneissä.

Ohjattu 5. Ainut liike jossa tuli ääntä, ja se näkyi heti myös liikkeen suorituksessa. Mutta mikä parasta, liikkeen loputtua koira sai koottua itsensä ja jatkoi ihan normaalisti.

Tunnari 8. Aivan mahtava. Koira tekee hyvin itsevarmasti hommia, eikä rähmi kapuloita.

Kaukot 7. Näihin pitää tehdä lisää häiriötreeniä. Joku kolahdus ja siihen se sitten jumi.

Metalli 8,5 No tämähän onnistui kerrankin hyvin. Tietää muuten ihan selkeästi koira että on viimeinen liike!

Yhteispisteet 247,5, eli muutamaa pistettä vaille ykköstulos. Mutta kattokaa nyt tuota koiraa. Sillä on ajoittain jopa ihan hauskaa!

Koira muistuttaa omistajaansa?

Voihan Lystiä. Sille sitä aina sattuu ja tapahtuu. Olin menossa keskiviikkona tähystykseen, kun tuo maha ei oikein ole taas suostunut yhteistyöhön. Jarno lupasi käyttää koirat pihalla ja sehän menikin sitten just eikä melkein hienosti. Parin minuutin kuluttua Lysti ryntää sisälle, ja heti näin että nyt ei ole kaikki kunnossa. Nopea vilkaisu suuhun ja tiesin heti, että nyt ei pelkällä ensiavulla hommasta selvitä. Myöskin Lilyllä tuli verta suusta, joten muutama puhelu ja koirat kyytiin ja Kivuttomalle. Nopea tilannearvio, ja Lily takaisin kyytiin ja Lysti unille. Mie siitä sairaalaan ja ihana Tanja lupasi hoitaa homman kotiin. Soilekin lupautui että jos apua tarvitaan niin hänkin pääsee auttamaan. Kyllä siinä jo muutama kyynel vierähti ihan siitä hyvästä, että on niin mahtavia ystäviä. Tähystyksen jälkeen takaisin Kivuttomalle, jossa Lysti jo odottikin. Ei muuten ollut mikään pikkujuttu ollutkaan, kun luu oli ollut niin tuhannen palasina. Olivat siis Lilyn kanssa yhtäaikaa hyökänneet samaan palloon, ja kallot olivat kopsahtaneet yhteen. Lilyllä oli pienesti hammas katkennut ja kieli oli ottanut osumaa. Mutta jos mie oon Lilyn kanssa samikset mahojemme kanssa, niin on sitten Lysti nyt samis Jarnon kanssa, joka myös on menossa hammasremonttiin. 

Kiitos vielä tätäkin kautta Kivuttoman henkilökunnalle, hyvin te hoiditte hommanne!

Käytiin muuten Taskisen Satun tokokoulutuksessa, ja saatiinpa muuten aivan huikeita vinkkejä! Lilyn kanssa ollaan siis edistytty todella paljon vitunkierossa, ja Lystille saatiin jo aika hyvä alku tunnariin, nyt vaan tää sairastaminen vei asian unholaan hetkeksi, kun ei oikein kehtaa laittaa koiraa nyt hakemaan suullaan yhtään mitään. Lilyllä muutin vielä koulutuksen jälkeen katsomissanan, ja se oli näköjään se viimeinen silaus siihen että koiruus ymmärsi mitä ollaan tekemässä. Siis eihän se vieläkään mikään pomminvarma ole, mutta huomattavasti jo varmempi. Meillä on seuraava koulutus ens lauantaina, täytyy siihen mennessä keksiä mitä tehdään Lystin kanssa kun en varmaan vielä mitään kovin rajua uskalla tehdä. Ja ilmoitin muuten Lilyn tokokokeeseen. Sen piippaaminen on nyt huomattavasti vähentynyt, ja meinasin että koska meidän suunnalla ei ole möllejä jossa harjoitella asiaa, on pakko mennä virallisiin kisoihin. Tavoitteena olisi siis se, että koira ei piippaisi eikä vajoaisi maan matoseksi. Eli yritän kaikin tavoin keskittyä vain ja ainoastaan koiraan, ja tehdä sille kisatilanteen mahdollisimman mukavaksi. Katsotaan sitten jos keväällä päästäisiin ihan oikeasti jopa tuloksia tavoittelemaan. 

Vaan kyllä se toko sieltä taas alkaa nostamaan päätään, nythän siis pitkästä aikaa olen saanut jopa treenattua kotonakin. Mikä on kyllä ollut erittäin mukavaa vaihtelua. Ja olen alkanut nyt treenata koirien kanssa myös ihan muitakin juttuja, kun vaan noita ns. koeliikkeitä. Lilyllä oli kauhean vaikea pitää mitään suussaan Lystin hengittäessä niskaan, joten aloin sitä nyt opettamaan. Ja aika hyvin on homma toiminut!

Ja ollaanhan me toki tehty muutakin kun vaan treenattu, sillä Lystillä oli 2v-synttärit! Ei voi olla todellista että se on JO 2v! Miusta se tuntuu edelleen niin pieneltä pennulta. Ja onkin vielä, sillä synttäreiden kunniaksi se söi KESKELTÄ sitä miun itse virkkaamaa mattoa palasen. Juuri kun olin päässyt kehumaan että ei se mitään ole pitkään aikaan syönyt. Ja jälkiruokana oli ollut sitten miun croksit. Nam nam sanoo Lystikäs Lipsuttaja. Sai se toki syntärikakunkin. Ja siihen välihuomautuksena, että kun normaali koira syö herkuimmasta huonoimpaan, Lysti syö sellaisella öljynporaustyylillä, eli suoraan kiinni ja imulla suuhun.

Ollaan Lauran kanssa jo pidemmän aikaa puhuttu, että olisi oikein mukava lähteä käymään Apulannan keikalla, mutta ei vaan ikinä ole sattunut sopivaa hetkeä. Kunnes nyt, ja lähdinkin junalla kohti Lahtea. Laura tuli sinne perheensä kanssa, ja kävimme Apulandiassa katsomassa Apulannan museota. Vaikkakin hieman naurattaa tuo sana museo, kun pojat kuitenkaan eivät ole edes kovin vanhoja vielä. Sieltä jatkettiin matkaa muutaman pysähdyksen taktiikalla Circukseen ja keikalle. Ja täytyy kyllä sanoa että olipas todella hyvä keikka! Ja oli mukava välillä käydä ihan ilman koiria ja kisoja ja koulutuksia vaan yksinään reissussa. Tähänhän voisi jopa tottua? Ai niin voisikin, ja siksi oon menossa ens viikonloppuna Queenin keikalle Hartwall Areenalle. Se reissu ei toki ole ihan koiraton, sillä käyn nuuskuttamassa pentujen tuoksua matkalla. Ja siitä pari viikkoa, niin olisi taas keikka tiedossa. Tällä kertaa Joensuussa, joten ei edes tarvitse reissata mihinkään. Aivan huippua! 

Aija Tanskanen aloitti siis urheilukoirahierojana työskentelyn, ja on nyt alkanut ottamaan asiakkaita myös Joensuussa. Hänet löytää facebookista TÄÄLTÄ jos Joensuulaiset kaverinikin tahtovat häneen tutustua. Aija kävi taas hoitamassa koiruuksia, ja epäilyni kävivät toteen. Lystihän siis on seurannut todella hassusti ja niinhän syy siihen löytyi Aijan sormien alta, oli muuten koiruus jumittanut itsensä aika tehokkaasti. Olisiko se aika sanoa että miulla on näköjään tosiaan sitten harrastuskoira, kun alkaa jumeja näkymään? Pitäisiköhän alkaa seuruuttaa koiraa myös oikealla puolella, niin ei olisi niin yksipuoleista tuo koiran kropan käyttö? Ja toki tässähän ei myöskään ole nähtävissä Lystin elämänasenne, joka on täysiä kohti elämää? Lilyllä oli nyt aivan nautinnollinen käynti, ei ollut juurikaan mitään ongelmia. Joka on kyllä aivan huippua, ja näkee että nyt tämä ruoka+treeni+lääkitys+akupunktio alkaa todellakin tehoamaan. Ja lääkityksellä tarkoitan nyt allergialääkitystä. Pitkä ja kivinen tie on ollut saada tuo koira kuntoon, mutta näköjään siitä on ollut todellakin hyötyä. Joten tästä on hyvä jatkaa!

 

Sponsorisopimus

Tadaa! Nyt se olisi virallista! Eli olen tehnyt sponsorisopimuksen HST-Finland nimisen yrityksen kanssa. Koirat tykkäsivät erittäin paljon tästä sopimuksesta, sillä sain heille oikein mieluisia leluja, ja itselleni uuden hienon treeniliivin. Ja taitaa muutama kaverikin olla ihan tyytyväinen, kun sain heille myös leluja jollaisia ei näillä leveysasteilla juurikaan ole. Minä siis myös välitän noita leluja ja tarvikkeita, ja kunhan ovat saaneet kotisivut päivitettyä, laitan siitä linkkiä tännekkin. 

Mielenkiinnolla odotan tätä yhteistyötä! 

Ps. ihan pikkusen nauroin tuolle samiskuvalle, kummallakin TASAN samalla tavalla korvat!