Leiriltä ollaan kotiuduttu ja nautittu ihanista lämpimistä päivistä. Koiraa ei onneksi ole kuumuus haitannut, eikä todellakaan omistajaakaan. Treenattu ollaan melkein joka päivä, ja ei tuo ole kyllä vauhtia hidastanut. Neito on myös oppinut uimaan melko nätisti vierellä, ja koskapa sattui kamera mukaan mökille on myös kesätunnelmia luvassa.
Ilme on kyllä aika synkeä koiralla, koska ei saanut edelleenkään minua pois vedestä. Sillä miehän ostin ihan uuden uikkarinkin, niin paljon on nyt tullut uitua ;)
Mutta siis sitten päästään itse asiaan, eli leiriin. Leirihän pidettiin Kaavilla ja siis melkein kotinurkilla. Sunnuntaipäivä meni hieman toipuessa, sillä oltiin viikko Turussa ja Lily oli Minnan ilona. Neito vaikutti hieman väsyneeltä ja miehän hieman hermoilinkin miten se jaksaa koko leirin ajan. Hermoilu oli täysin turhaa, ei nimittäin koiralla vauhti hyytynyt koko reissun aikana. Ihmeellinen työmotivaatio tuolla elukalla kyllä vaan on. Ja siis kuitenkin Minnan luonakaan ei varmasti ole vaan sohvalla maannut, siitä on aivan varmasti Nata, Siru, Nella ja Rilla pitänyt huolen. Ja varmasti myös Minna! Ja ihaninta oli huomata että kun mitään ei tapahtunut, neito kuorsasi sängyllä!
Maanantaiaamuna lähdettiinkin heti hakuilemaan, ja ilma oli kuuma, raskas, eikä minkäänlaista tuulenvirettä käynyt metsässä. Neito keksikin sitten etsiä maalimiehet jäljestämällä. Kuinka näppärää. Tämähän siis oli meidän toinen hakutreeni koko kesänä, ja rullan tuonnissa, ja takaisinlähdössä olikin hieman säätämistä. Mutta ajan ja laulun kanssa, eikö? Meillä oli kolmena peräkkäisenä aamuna hakutreenit, ja kyllä koira parani vaan kerta kerralta. Ukkojen sijoittelu vaan tehtiin niin että metsään meno tapahtui takalinjalta ja se paransikin jäljestysinnon takaisin ilmavainuun. Kaksi hattivattia eivät olleet kavereita keskenään, eli kun ekana tuotiin rulla nätisti, ei lähdetty näytölle. Ja kun tuotiin rulla hilluen, lähdettiin nätisti näytölle. Mutta kyllä se varmuus sieltä alkaa toistojen kautta tulla, ja loppujen lopuksi hattivatit kaverustuivat viimeisessä treenissä ja tultiin kauniisti rulla suussa ja lähdettiin innokkaana näytölle. Uutena asiana minulle oli puhelimet, joita käytettiin jottei tarvinnut huudella pitkin metsiä. Meinasinkin että pitäisi meidänkin porukalle moisia ehdotella, jotta saataisiin sujuvammaksi apujen käyttö ja ohjeistukset ylipäänsä. Samuli Juntto oli siis meitä kouluttamassa, ja oli kyllä kiva seurata ihmistä joka osaa kouluttaa juuri aussieta. Ja tietenkin kun oli joku joka oli tarkkaan miettinyt juuri meidän ongelmien ratkomista.
Tottista otettiin Junton Tytin ohjaamana iltapäivisin, ja hups, kun taas oli koira ollut viisaampi kuin mitä kouluttaja. Kuvat on muuten sitten Virpi Salmelan ottamia tässä osiossa. Eli nouto, oi toi ikuinen murheenkryyni. Nythän siis olen tehnyt niin, että koiralle kapula suuhun ja itse olen patoamalla (eli patukalla) yrittänyt pitää kapulan mälväämisen poissa. Eli koira saa päättää milloin se patukan saa minulta ;) On se kyllä hienoja kuinka tuon kaunis neito minua opettaa. Eli nyt patukka takataskuun, naksu Tytille ja heti kun koira lopettaa mälväämisPari kertaa näin ja koira ei enää mälvännyt yhtään kapulaa. Toimii muuten myöskin kotona, joten nyt vaan kestävyyttä tähän ja kohta voi alkaa yhdistämään palikoita.
Sitten oli vuorossa seuraaminen, joka siis edellenkkään ei ole kovin varman oloista, ja johon en kyllä edelleenkään saanut hirveästi apuja. No katsotaan, sehän ei ole kovin tärkeä liike noissa alokasluokan kokeissa ;) Mutta siis sivulletuloa täytyy nyt ottaa työn alle, se ei ole edelleenkään sitä mitä haluan, ja sainkin taas uusia vinkkejä takapään käyttöön. Koska neidon pylly ei juurikaan näissä jutuissa heilu ;)
Ja käytiinhän me myöskin jälkimetsässä. Ensimmäinen treeni melko suora, ja keppi-ilmaisussa taas ongelmia, neidon mielestä kun jälki olisi kivaa ilman pysähdyksiä. Toinen treeni meni melkeinpä loistavasti, vaikka omistaja yritti kaikkensa ettei homma olisi onnistunut. Eli jälki tehtiin toisen jäljen päälle. Mutta senkin neito selvitti oikein mallikkaasti, ja nyt kepitkin nousivat toinen toistaan paremmin. Kolmas jälki menikin sitten lähetyksen, viestitreenin ja monen muun asian yhteensummana hieman räpistelyksi, mutta sekin parani huomattavasti loppua kohden. Joten myöskin sillä saralla alkaa olla valoa tunnelin päässä. Voisipa jopa olla että jos ja kun saadaan syksyllä se BH, olisi meillä mahdollisuus ensi kesänä aloittaa kisaura PK-puolella, hui!
Mutta mukava leiri oli kaikkinensa, ja seura oli vallan loistavaa, olihan meillä kämppiksinä Satu&elukat. Koirat tulivat melko hyvin toimeen keskenään, ja yöt nukuttiin kaikki vallan mainiosti villeinä ja vapaina. Patjan tuunauksen jälkeen jopa meidän ihmistenkin nukkuminen alkoi sujumaan. Ja opettipa isotäti Moona Lilyn nukkumaan sängyn alla, niin minä sain nukkua ilman lämpöpatjaa pään päällä, koska voin sanoa että kylmä se mökki ei ollut!
Kiitoksia kaikille osallistuneille, toivottavasti ensi vuonna uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti