Elokuun mietteitä

Kesä alkaa ihan selkeästi muuttumaan syksyksi, on ollut niin koleita aamuja ja aurinko ei lämmitä enää kuin ihan vähän vaan. Hyvin koira kyllä kesti kuumuuden, yksiäkään treenejä ei meidän jaksamisen takia tarvinnut perua. Ja ainahan pystyi siirtämään illempaan tai aikaiseen aamuun treenit.

Lilyllä on ollut hauska heinäkuu, on tehty kaikkea uutta ja hienoa, sekä vanhaa ja mukavaa. Mummolaankin Minnan luokse on neito siis oikein pariinkin otteeseen päässyt, ja on kyllä ihana kun Minna jaksaa pientä mustavalkoista hoitaa :) Toki miksi ihmeessä ei jaksaisi, jos ei tarvi kun kahdesti päivässä pestä koira, kun se päättää nauttia kaunistavista mutakylvyistä?

Ja voin muuten sanoa että ensi viikonlopun näyttelykarkelot ovat aika onnettomat meille, kun neito siis tiputti karvansa ja jollei tuomaria miellytä austaliankarvatonkoira, tulee meille nopea kierrähdys kehässä. Mutta en luovuta. Seuraavia näyttelyitä jo katselen.

Tokokoe piti olla elokuussa, mutta johtuen omistajan lomailusta se siirtyy syyskuulle, ellei lääkärin veitsi pilaa sitä. Ja veitsi osuu omistajaan, ei koiraan. Mutta kuulemma ei olisi hyvä seuraavana päivänä mennä kokeeseen. Outoa? Mutta kunhan täältä reissusta kotiudun niin alan kuitenkin päättämään kokeiden aikataulut, sillä saahan niistä rahat takaisin lääkärintodistuksella, saahan? Rovanniemelle en kuitenkaan uskalla lähteä, sinne kuitenkin tarvitsisi enemmän järjestelyjä kuin mitä paikallisiin kisoihin. Ja jos joku tietää tässä kuussa olevista möllitokoista max. 100 km säteellä, vinkatkaa ihmeessä! Minä kum epäilen että luuhistun itse jännityksestä, niin siihen pitäs vielä saada hieman treeniä.

Muuten tämä kuu näyttää kovin matkapainotteiselta, kuten edeltäväkin. Katsotaan nyt miten treenaamisen käy reissatessa? Ja työtkin alkavat taas. Miksi ei aina voi olla kesä???