Treeniä ja jalan parantelua

Juuri kun alkoi kisankuvat kiiltelemään silmissä, masussa kääntämään jännityksestä, kuinka käykään? No neito juoksee pallon perässä pihalla ja kannuskynnen antura hajalla. Että sepä siitä sitten. No sitten soittelemaan eläinlääkäreitä, ja kuinka ollakkaan eipä kukaan pystynyt ottamaan vastaan. Viimeinen oljenkorsi oli soitto Outokummun lääkärille, jolla ei ollut aikaa mutta joka sitten tuli kuitenkin kotiin käymään kun oli siitä ohi kulkemassa. Siis loistavaa palvelua! Side tassun suojaksi ja lepoa. Ja arvatkaapa onko neito kuullut sellaisesta sanasta saatikka sen merkityksestä? No ei? Ensimmäiset pari päivää oli kyllä kipeän oloinen, ja vaikka haava vieläkin välillä tihkuttaa, ei kivusta ole enää tietoakaan.

Syksy toi tullessaan myös työmatkat Kemiin, ja maanantaina lähdettiinkin katsomaan mitä asunnolle kuuluu. Hyvin oli muovikukat selvinneet kesästä ja ne muutamat oikeatkin kukat olivat kestäneet muutaman kuukauden kuivuuden. Merja oli kesälomalla ja sehän piti heti hyödyntää treenien merkeissä. Ja koska jalan kanssa ei metsään päässyt oli viikko aika tokopainotteinen. Joka siis ei ollut yhtään huono valinta. Huonoa oli minun jännittäminen joka tietenkin heijastui myös koiraan ja kun yhtälöön lisätään vielä nainen joka kouluttaa koiraansa kiltisti sanottuna hieman ronskein ottein oli soppa valmis. Lily oli täysin varma että kohta se tulee hänenkin päälleen, ja vielä kun vieraalla kentällä oltiin olikin tiistain treenit siinä. Keskiviikkona saatiin oikein mieluisia vieraitakin, kun Satu ja Kerttu tulivat käymään. Ja tietenkin koska pitää olla myös hauskaa, mentiin koko porukka aina niin hyvään kiinalaiseen ravintolaan syömään ja parantamaan maailmaa. Mie en varmaan ikinä kyllästy kehumaan tuon paikan ruokia, ne on vaan niiiin hyviä!

Mutta jotta ei ihan huvitukseksi koko päivä olisi mennyt, otettiin kaupunkikävelyä. Neito ja Viivi ovat selkeästi määritelleet toisensa ja ohitukset menivät kovin mallikkaasti. Kerttua piti vähän katsella mutta ei siinäkään ollut mitään ongelmaa. Jätinpä koiran kaupan eteenkin, ja kovin nätisti siinä oli vaikka ihmiset kulkivat hyvä ettei tassujen päältä ja Viivi ja Kerttu pyörivät ympärillä. Muutenkin tuo kaupungissa asuminen ja sitä kautta siellä lenkkeily tekee neidolle kovin hyvää.

Ja siitä sitten tottistelemaan. Treenit menivät huomattavasti paremmin, ja itsekkin osasin skarpata ihan eri lailla. Otettiin uutena liikkeenä ruutu, johon Merja antoi oikein mainiot ohjeet, ja käsittämätöntä kyllä neito keksi heti mikä oli kuplan juoni. Epävarmahan se oli, mutta selkeästi tykkäsi liikkeestä. Sitten olikin aika jo lähteä Satu saattelemaan kotiin ja itse viettämään Kemissä harvinaista herkkua, eli koti-iltaa :D

Ja tänään sitten treenit menivät jo todella hyvin, itse muistin olla rauhallinen, ja onneksi Merja myös muisti asiasta mainita :) Hyppy alkaa olla jo kunnossa, ja siitä on tullut tosi hauska liike. Sivulletulo korjantuu joka kerralla paremmaksi kun vaan muistan palkata oikeaan paikkaan, ja seuraaminen... No kai se paranee :) Liikkeestä seisominen on ihan toivotonta, huoh... Mutta koska tuo vieras kenttä oli aika mörkö, tulomatkalla pysähdyttiin Iisalmessa ja käytiin siellä kentällä pyörähtämässä. Tosi minimaaliset treenit, ja oli vieraita katsomassa. Hannekin pääsi paikalle vaihtamaan muutaman sanasen. Neidolla superhyvä vire, eikä itseäkään jännittänyt ihan järkyttävästi. Koira autoon takaisin, jonne jäi protestoimaan treenin lyhyyttä. Eli aivan loistava viikko :D Kiitos Merja ja Satu, työ ootte <3