Hyvin käyttäytyvä silakka

Hyvin käyttäytyvä Silakka

No nytpä olisi 2/3 kevään isosta jutusta takanapäin. Ja sen jälkeen olisi nää "pahimmat" takanapäin ja voisi oikeasti alkaa keskittymään ihan oikeisiin kisoihin. Mutta olipas hienoa osallistua omalla koiralla Poksin historian ensimmäiseen PK-kisaan. Ja mikä parasta, kaikki osallistujat saivat kokeen hyväksytysti läpi, eikä edes silleen sormien välistä katsottuna, vaan kyllä jokainen todellakin oli ihan selkeästi töitä tehnyt kokeen eteen. Eli kenties se minun ihana haave siitä, että joskus Joensuun PK-puoli saataisiin tälle vuosituhannelle, olisikin mahdollista? Ja se, mikä myös lämmitti sydäntä, oli talkoolaiset. Aiemmassa yhdistyksessä niitä sai rukoilla ja pyydellä, uhkailla ja kiristää, ja nyt koetoimitsijasta lähtien kaikki olivat innoissaan tulossa mukaan. Toivottavasti tämä sama positiivinen ilmapiiri säilyy Poksilla, uskon että kukaan ei kaipaa niitä oman edun tavoittelijoita ja negatiivisia minäminäminähenkilöitä tuohon seuraan. Kiitos vielä tätäkin kautta koetoimitsijalle, tuomarille ja talkoolaisille. Oli kyllä hauska päivä!

Mutta sitten itse asiaan, eli miten meni noin niinkun omasta mielestä. No tiedättekö sen tunteen kun haluat vaan vajota maan alle? No niin se taisi minun puolesta mennä. Koska on muuten aivan huikea huomata kesken koesuorituksen, että enpä muuten ole ikinä pitänyt koiralla metallikaulainta. Joka muuten on vielä himppasen iso koska jostain syystä ajattelin että hyvinhän se Lilyn kaulain mahtuu myös Lystille. No mahtuihan se. Mutta olisi se kyllä voinut olla kokoa pienempi niin ei olisi roikkunut ja siten häirinnyt suoritusta. Eli miun moka, joka onneksi on korjattavissa oleva. Mutta onhan se koiraa kohtaan aika väärin, kun toinen tekee kuitenkin parhaansa, ja omistaja sitten yrittää vaikeuttaa asiaa kaikin tavoin. No, aina ei voi voittaa?

Luoksepäästävyys ja sirun tarkistus

Mutta sitten suoritus kohta kohdalta, videon lisään tänne todennäköisesti keskiviikkona kunhan saan sen kuvaajalta.

Hihnassa seuraaminen: No jokainen varmasti tietää minun mielipiteenä tästä liikkeestä. Ja luojan kiitos, tämä oli se ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tarvitsi tätä liikettä tehdä. En sitä ole kyllä kovin paljoa jaksanut treenata, koska tiesin että meidän koe ei siihen kaadu. No, se kyllä näkyy myös suorituksessa.

Kohta se alkaa

Vapaana seuraaminen: No se tuntui pahemmalle, mille se näytti. Mutta tähän tulee nyt treenikuuri, koska en pidä siitä että koira edistää juuri ärsyttävän verran, enkä vieläkään ole saanut tuota keskittymistä kokonaan seuraamiseen. Onneksi ensi viikonloppuna on tottiskoulutus, johon ollaan menossa, niin jospa siellä saisi hieman oppia, ja nyt alkaa jopa jalkakäytävät olemaan jo sulat, eli kohta pääsee pihalle treenaamaan ja loppuu tämä sisällä nysvääminen. Koska se kyllä näkyy koiran tekemisessä. Toki, onhan tuo ihan järkyttävän pitkä matka seuraamista, ja hienosti jaksoi nuori koira keskittyä kuitenkin tekemiseen. Paitsi että sitten se panta valahti ja alkoi häiritsemään. Huomasin asian, ja yritin korjata sitä, huonolla menestyksellä.

Istuminen: Valmisteleva osuus meni koska panta, mutta mistä olen aivan älyttömän iloinen, on tuo istumisen keskittyminen. Toki jos se panta ei siinä vaivaa, niin olisikohan kyse juuri siitä, että seuraaminen ei ole nyt ihan priimaa koirankaan mielestä?

Kaikkensa antanut Silakka

Maahanmeno ja luoksetulo: No siinä se panta vaivasi sitten jo todella reilusti, enkä saanut enää paikattua tilannetta vaan koira tarvitsi kaksi käskyä mennäkseen maahan. Mutta meni, ja pysyi, ja nyt tuli muuten kovaa luokse. Ja suoraan. Nauratti ihan hulluna, näkisittepä sen ilmeen tuossa luoksetulossa. Se on Lystin mielestä niin siistiä.

Paikkamakuu: No mitäpä siinä. Tähän on käsketty. Ollaan sitten. Mutta on se kyllä ihanan tarkkavainen koko ajan.

Ja ai niin, onhan siinä vielä se kaupunkiosuus:

No kerran käytiin harjoittelemassa kaupungissa yksin liikkumista. Ja Lystihän oli täysin oma itsensä myös kokeessa. Ei paljon haitannut ihmiset eivätkä koirat. Seinään jäädesään oli vaan noussut seisomman ja tuijottanut minun suuntaan. Nauratti vaan tässäkin, kun ainut mikä kiinnosti, oli se, että mitä ruokaa lumen alta onkaan paljastunut. Ja tässä vielä tuomarin kuvaus asiasta:

Kokonaisvaikutelmana kisasta jäi hyvä mieli, nauratti vaan koko ajan. Vaikka olikin panta. Mutta on tuon koiran kanssa vaan niin hauskaa olla kisoissa. Aamulla jopa ihan fiilistelin, että jee, pääsee taas kisaamaan! Ja kokonaisuuteena kuitenkin todella hyvä suoritus noinkin vilkkaalta koiralta. Ja kyllä se nyt näyttäisi siltä, että koulutus ei ole mennyt hukkaan, ja että voidaan todellakin alkaa suunnittelemaan oikeisiin kokeisiin menemistä. Tuli ihan energiabuusti treenaamiseen!  Kunhan nää hemmetin lumet vaan sulaisi, jotta tosiaan pääsisi sinne pihalle.

Wirneen hyvin käyttäytyvät koiruudet

Ja laitetaan tänne vielä se videokin näytille, kun sen vihdoin ja viimein sain ladattua nettiin. Kuin se voikin olla aina niin vaikeaa? Ja on se muuten ihan jäätävän pitkä suoritus, 17 minuuttia. Huh huh.