Railon Riikan opissa etsimässä tunteita

SRY Pohjois-Karjalan Alaosasto järjesti viikonloppuna Railon Riikan tottiskoulutuksen. Olen kerran aikaisemminkin käynyt Riikan opissa, ja tykkäsin kovasti hänen(kin) tyylistä kouluttaa koiraa. Määrätietoisesti, ilman mitään isoja vippaskonsteja, ja ilman purkkaratkaisuja. Lily meni viikonlopuksi Jarnon luo viettämään sohvakoiran hyvin ansaittua elämää, koska arvelin että kaksi päivää takakontissa ei ole enää mukavaa oloa. Ja hyvin oikein arvelinkin, koska Aija kävi hieromasa Lilyn maanantaina eikä löytänyt oikeastaankaan mitään mainittavaa koko koirasta. Eli Lilylle ihan selkeästi sopii muutaman kerran viikossa treenit, ilman takakonttielämää. Lily on nyt ollut jo muutaman kuukauden todella hyvänä, ja nyt jatketaan tätä tyyliä niin ei tarvitsisi toisen olla koko ajan jumissa. PK-puoli on nyt virallisesti jätetty Lilyn lajivalikoimasta, tottakai se pääsee mukaan treeneihin, mutta kisoihin en aio sitä enää viedä. Se kolmoiskäyttövalion arvo ei ole sen arvoista, että kiusaisi koiraa sen takia. Keskitytään nyt sen viimeisen voittajaykkösen metsästykseen tokossa. Ja ollaanhan me jo joku aika opeteltu EVL:n liikkeitä, joten ehkäpä sinne sitten sen jälkeen? Pääasia on kuitenkin se, että koiralla on mukavaa. On se sen ansainnut.

Mutta sitten itse koulutukseen. Kuten BH-koe opetti, ei se tunnetila seuraamisessa ole nyt ihan kohdallaan, joten laitoin Riikalle videon meidän seuraamisesta kokeessa, ja kerroin että tällä lähdetään. Tuollaisen vilkkaan koiran kanssa on omat haasteensa, ja Lysti ihan selkeästi kerkää ajatella seuruussa aivan liian paljon. Joten nytpä sitten opetellaan kuinka se seuruukin on tärkeä tehtävä, ja kuinka siinä ei sitten kerkeäkkään juoksennella ihan miten sattuu.

Aloitettiin se perusasennon harjoittelemisesta, ja siitä että siinä jo kerrotaan koiralle että minua kuuntelemalla ja katse minussa on oikein hyvä olla. Kuulemma voisin välillä jopa kieltääkin koiraa, kun tuntuu että olen jopa sallinut siltä sen, että se voi katsella ja touhuta omiaan. Sen jälkeen aloitettiin ihan yhden askeleen seuraamista, ja juuri sitä liikkeellelähtöä, jossa koiralla tuntuu nuupahtavan ajatus. Ja siitä sitten treenin lopuksi päästiin jo liikkeelle. Koko lauantai hinkattiinkin sitten sitä, ja tulostahan alkoi todellakin näkyä. 

Sunnuntaina alttiin samalla setillä, ja koska koirasta näkyi että se oli todellakin keksinyt kupletin juonen, jätettiin siihen ja alettiin harjoittelemaan eteenmenoa. Tai oikeastaankin sitä, että kuinka kaukana minusta mennään maahan täydestä vauhdista. Ei se vielä ihan onnistu, mutta saatiin jo muutama ihan asiallinen pätkä. Täytyy nyt vaan pidentää matkaa, ja ehkä keksiä vielä oma modaus tuohon palkkaukseen, sillä nyt maahanmenot ovat aika hitaat. Mutta kokeillaan tuolla tyylillä nyt pari viikkoa, ja jos ne edelleen ovat hitaat, niin sitten tehdään muutoksia. Hauskaa huomata, kuinka periaatteessa sama idea hieman modattuna käy niin monelle koiralle. Ja ideahan oli siis se, että ihminen on kentän päässä palkan kanssa, ja koira ei ikinä tiedä pääsekö se suoraan palkalle vai käsketäänkö se maahan. Ja kun käsketään maahan, ei tietenkään saa palkkaa. Siis siltä apurilta. Vaan ohjaajalta. Lilyllähän tuota samaa tyyliä käytettiin, mutta hieman modattuna. Ei muuten Silakan vauhti paljon hiljene, vaikka joutuukin useamman kerran juoksemaan hallia. On se uskomaton tuon energiansa kanssa!

Ja koska koulutus, niin tokihan kokeiltiin omalla hallilla eilen samoja asioita, ja hyvältähän tämä seuruu alkaa jo näyttämään! Kiitos vaan Riikka hyvistä vinkeistä! Ja kiitos SRY/Mervi koulutuksen järkkäämisestä, on kyllä todella harvinaista herkkua päästä valmiiseen pöytään!