"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

tiistai 20. marraskuuta 2018

Paluu normaaliin?

Nyt alkaisi olla koti kodin näköinen, ja vihdoin ja viimein pääsisi ehkä kohti normaalia arkea. Treenit on sujuneet erittäin hyvin, kiitos mahtavan treeniporukan ja parin koulutuksen, jossa ollaan ratkottu meidän ongelmia. Ensimmäisenä oli pitkästä aikaa tokokoulutus, johon kouluttajaksi tuli Wirneen Nyt On Nappiosuman omistaja Mari Jääskeläinen. Pohdittiin siinä minun ongelmaa opettaa koiralle kaukoja. Sillä olen onnistunut myös Lystin kaukot sekoittamaan todella pahasti. Olen jo pitkään ihastellut Sannin kaukoja, ja miettinyt että onko minun helpompi opettaa koiralle etujalkakaukot, kun se Lystin pylly on suoraan sanottuna aika hmmm... eläväinen. Mari näytti Sannilla kuinka on alkanut niitä opettamaan, ja käytiin hieman alkuopetusta läpi Lystin kanssa. Lilyn kaukoja ei tietenkään lähdetä muuttamaan yhtään mihinkään, mutta itse asiassa Mari huomasi virheen minun palkkauksessa, ja heti kun aloin palkkaamaan koiran niin, että menen sen vierelle, se alkoi tekemään liikkeet oikein. Tai siis oikeammin. Jäinkin nyt sitten pohtimaan noita Lystin kaukoja, koska tosiasiahan on se, että valitsimpa kumman tavan vain, niiden kisavalmiiksi saaminen vaatiin ihan hitosti hommia.
Koulutuksen lopuksi serkukset pääsivät vielä lyhyesti yhdessä rallaamaan. Kyllähän nuo sukulaisiksi todellakin tunnisti! Kuvassa siis vasemmalta oikealle Herja (W. Qluisa Qperkeikka), Lysti ja Sanni (W. Nyt On Nappiosuma). Ja voihan hitsi miten kesäiseltä tuo kuva näyttääkään! Tahtoo skipata tän talven ja hypätä suoraan kesään!


Seuraava koulutus olikin ihan muutaman viikon päästä, ja kouluttajana toimi Riikka Railo. Tämä taisi olla kolmas vai neljäs kerta, kun Riikka tulee Joensuuhun koulutusta pitämään, ja viikonloput ovat perinteisesti olleet äärettömän hauskoja ja opettavaisia. Ja ei Riikka kyllä nytkään pettänyt odotuksia, ja itse asiassa minun ei ollut tarkoitus edes ottaa Lilyä mukaan, koska eihän me tottiksella tehdä mitään. Mutta eihän se nyt niin mennytkään. Juttelin Riikan kanssa Lilystä, ja kerroin että meillä suurimpia harmaita hiuksia aiheuttaa tällä hetkellä se ns. vitunkierto. Riikkaa alkoi heti kiinnostamaan että mikäs se sellainen liike on, ja kukaanhan ei ikinä arvaa kuinka tämä päättyi? No Lily haettiin kotoa ja alettiin kouluttamaan sille vitunkiertoa.

Meillähän on siis ollut se ongelma, että koska hyppy ja kapula, niin se täytyy hypätä ja hakea. Ei muuten auta yhtään mikään siihen, että saadaan koira kiertämään JA sen jälkeen vasta hakemaan se kapula JA hyppämään ns. väärinpäin. No kuten näette, nytpä sitä kierretään ihan innolla. Viikonlopun aikana saatiin Lily todella älyämään tuon liikkeen idea. Ette muuten usko millainen työvoitto tuo minulle oli!

On muuten jännä, kun aika usein tokoihmiset ovat sitä mieltä, että pk-ihmiset eivät osaa kouluttaa tokoa, ja päinvastoin (toki niinhän itsekkin ajattelin). Ja nyt sekä ohjattu nouto että vitunkierto on korjattu ihmisten toimista, jotka eivät itse liikkestä ole koskaan kuulleetkaan. Meillähän on myös Poksin hallilla sääntö, että tottisvuorolla ei saa opettaa tokon liikkeitä. Ymmärrän kyllä ruudun ja muutaman muun liikkeen, mutta olen nauranut tälle säännölle. Koska periaatteessa sinähän et saisi opettaa koiralle kun A-estettä, metristä estettä täysikorkeana sekä eteenlähetystä. Koska kaikki muut liikkeet on kutakuinkin samoja kun tokossa. Ja varsinkin koulutusvaiheessa on kyllä pirun vaikea mennä sanomaan, kumpaan lajiin opetat temppuja. Mutta näillä mennään, ehkä joskus ihmiset suhtautuvat toisiin lajeihin avarakatseisemmin? Mutta tätä en nyt yhtään enempää ala kyllä miettimään, tulee vaan paha mieli.

Mutta tytöillä ei ole paha mieli. Koska meidän kodissa pääsee juoksemaan rinkiä. Ja se on parasta. Joka aamu ekana syödään ja sitten aletaan riehua. Noi kaksi ovat kyllä niin hauskoja seurata. Niillä on ihan selkeästi niin hauskaa keskenään. Ja hyvin on tytöt kotiutuneet, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Myös oma mieli alkaa kotiutumaan Ylämyllylle, ja nyt kun suurimmat remontit ovat ohitse voi todellakin vaan nauttia olostaan. Ja ehkäpä kauan kadoksissa ollut treenimotivaatiokin alkaa pikkuhiljaa löytymään muuttokuorman keskeltä?



Ei kommentteja: