"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kesälomailua by Mari ja Jarno osa 1, Imatra

Kesä on tullut, vihdoinkin. Siis ainakin se vihreys ja itikat. Lämmöstä ei juurikaan ole saanut nauttia, nytkin keli täältä sisältä katsottuna näyttää ihanalta, mutta sitten ulos mentyä tuulee kun huonossa venäläisessä elokuvassa ja se siitä lämmöstä sitten. Mutta toisaalta, on ollut sellainen kevät että loma kyllä todellakin tuli tarpeeseen.
Silakan kanssa käytiin myös kahdestaan tekemässä juttuja, tässä Liperin Saaristonrannassa maisemia ihailemassa. Silakka siksi, että alkaa tuo karvanlähtö olla tehnyt siitä ihan silakan näköisen.





Vaikka en pidäkkään ajatuksesta että olisin ns. korvaamaton työssäni, on tuo kahden viikon palkanmaksusykli sellainen, että se kaksi viikkoa on täysi maksimi mitä pystyn yhtä kyytiä lomailemaan. Ja muutama sairastapaus ym, ja loma olikin siis kokonaisen viikon pituinen. Mutta onneksi sain jo edellisen perjantain otettua vapaaksi, niin se nyt vähän lohdutti.


Myös koirat olivat erittäin onnellisia kun en lähtenytkään töihin. Lysti pääsi heti loman kunniaksi poikakaverin kanssa uiskentelemaan. Lilykin pääsi, mutta ei yhtä aikaa Ragnarin kanssa. Viikon kuluttua kumpikaan ei jaksanut maanantaina nousta, Lilystä pystyi näkemään puhekuplan "älä vaan ota meitä töihin mukaan, ala vaan mennä yksinäsi"

Ensimmäisenä mentiin koko perheen lomareissulle, joka kutistui hieman toisen Jarnon tytön jäätyä kotiin, ja suunnattiin Imatralle varhain lauantai-aamuna (Eli taisi olla reilusti yli puolenpäivän kun päästiin lähtemään). Mentiin kahdella autolla koska mitäpä olisi kesälomareissu ilman koetta tai muuta koiratapahtumaa. Olin jo hyvissä ajoin tietenkin alkanut katsoa säätiedotusta, mutta olisi taas pitänyt varautua tähän perinteiseen suomen kesäsäähän, eli kun pakkaat kaiken pilkkihaalarista bikineihin, et tule pettymään kovinkaan rankasti. Ja voitte varmasti arvata, en muuten pakannut kun kesävaatteet. Loistava idea 😂

Lysti yllätti ja nukkui miun vieressä koko yön. Meillähän ei saa koirat tulla sänkyyn kuin reissussa, ja Lysti ei ole ikinä ollut sellainen hellyyden kaipaaja niinkuin Lily. Mutta jostain syystä se ei nyt osannut rauhoittua ja viimein Lilyllä paloi hermot, se kävi häätämässä sen sänkyyn nukkumaan ja meni itse häkkiin. Ja siihen tuo pieni silakka sitten rauhottui ja oli oikein onnellisen näköinen.

Mutta nythän kokeen alkamisaika oli ihan luksusta, koska sehän oli klo 11:00! Enpä muista että ikinä olisi koe alkanut tuohon aikaan, ihanaa että tässä(kin) suhteessa joku alkaa rikkomaan tätä ihanaa "aina ollaan koe aloitettu klo 9:00" ajatusta. Koe alkoi voittajaluokan koirien osalta jäljellä, ja vanha kunnon takajälki oli tällä kertaa hyvinkin vahvassa osassa suoritusta. Mutta mistä olin erittäin iloinen, niin kuitenkin kaikki 4 keppiä nousivat ihan kyselemättä! Tai tarkemmin ottaen eivät nousseet, vaan niitä tökittiin. Kaikki olivat täysin etanoiden peitossa. Tässä vaiheessahan vielä olin kovinkin iloinen siitä että kerrankin on joku toinenkin kisaamassa kaverina, kunnes menin keppien luovutuspaikalle ja huomasin että kisakumppanin koira ei ollutkaan hyvässä kunnossa ja me oltiinkin sitten ainoat kisaajat.

Joten sittenpä sitä laitettiinkin tossua toisen eteen. Ajoimme kentän vieressä sijaitsevalle muuntajalle, jossa oli tarkkuus, pudotettu ja hakualue, kaikki vierekkäin. Ensimmäisenä oli tarkkuus, siinä Lily vaan löntysti ruutuun, kävi tarkastamassa rajat ja läpsähti maahan. Eli ei paha ollenkaan. Pudotettu oli hauska. Siellä oli tolpat merkkinä, ja se oli puolisääreen asti olevassa heinikossa. Ei todellakaan tarvinnut muuten sihdata että mihin miun pitäisi olla menossa. Tuomari käveli muuten takana, ja sitä pitää sitten muuten treenata. Ei sillä että Lilylle sillä olisi ollut mitään merkitystä, mutta miulle jostain syystä oli. Lähetin, Lily juoksi esineen lähelle, muutama kieppi jotta sai hajun tarkennettua ja sieltäpä se sitten tuli minulle oikein iloisesti.

Mutta sitten tämä hiton hakurata. Sehän oli taas Lilyn omasta mielestään bravuuri. Ja olihan se, jos ihan rehellisiä ollaan. Jos koira saa 100m päässä olevasta maalimiehestä hajun, niin kyllä minä sitä hyvänä piirteenä pidän. Mutta ymmärrän täysin, että koesuorituksessa on omat sääntönsä, ja niihin se ei oikein istu. Koska onhan se totta, että kai sen tuomarin pitäisi edes kaukaisesti nähdä se työskentely, että pystyy sitä arvoimaan? Mutta nelisen minuuttia meni siis radalla, kun juoksen aloitusnurkasta vaempaan takakulmaan ja ehkä 15m kohdalta oikeaan takakulmaan. Pitää varmaan omaa kuntoa alkaa parantamaan jos tuo nyt alkaa tuota myötäänsä tekemään 😅

Ja koska meillä ei edelleenkään ollut sitä paria, niin alokasluokan koirakot suostuivat siihen että tehdään kolmen ryhmässä. Ai niin muistinko mainita että satoi vettä? Ja että vaan koveni mitä lähemmäs tottista päästiin. Ja arvatkaa oliko enää mitään merkitystä sadevaatteilla siinä vaiheessa? No eipä ollut ei. Lily kävi ainoastaan kättelemässä tuomarin ja meni autoon kuivattelemaan. Olipa muuten koiralla todella hölmistynyt ilme, kun se niin kovin heitti jo kierroksia koesuorituksesta ja sitten mie vienkin sen autoon? No tottis oli kyllä minun mittapuulla aika todella karmee. Koira oli ihan muissa vesiasademaailmoissa, eikä itsekkään kyllä mikään hehkein olo ollut. Muistutti olosuhteiltaan täysin vuoden takaista Iisalmen kisaa jossa oli aivan samat olosuhteet. Ja sieltä saatiin 61 pistettä. Joten olin kyllä tyytyväinen tuohon 78, ihan selkeä parannus kuitenkin vuodessa. Nyt se ei hukkunut niihin syövereihinsä, kuten Iisalmessa kävi. Ja tässä pieni näytös siitä, kuinka paljon sitä vettä tulikaan reissun aikana.


Ja sen jälkeen tiesinkin että ykköstulos oli siinä, mutta en kuitenkaan heittänyt hanskoja tiskiin vaan totesin että lähdetäänhän esineruutuun samoilla litimärillä vaatteilla, ja siellähän se Lily kolmella pistolla toi taas kolme esinettä. Ja tämähän se tarkoitti sitä että vanha kakkostulos sieltä tuli, ja vasta kotimatkalla älysin että ei hitto, nythän ne on ne SM-tulokset kasassa tässäkin lajissa. Miettikää, Lily on siis saanut kisaoikeuden kolmeen lajiin. Uskomatonta. Ja kotiin tultua juttelin Jarnon kanssa ja päädyttiin siihen että lähdetään yhdessä elokuun alussa ajelemaan kohti Paimiota, ja käydään tekemässä hattutemppu. sitten ollaan kisattu kolmessa eri lajissa PK-SM:issä. Ja päästään kerrankin katsomaan millaiset maastot on SM-kisoissa!


Tässä vielä maisemia kotimatkalta. Arvatkaa osuinko juuri tauon kohtaan lossille!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Aktiivinen viikonloppu

Kyllä se on aina ilo tulla töihin hyvin levätyn viikonlopun jälkeen, eikun miten se menikään?

Perjantaille olin suunnitellut täysin vapaaillan, makaan vaan sohvalla ja nautin elämästä. Lysti päätti kuitenkin toisin, ja oltiin sitten eläinlääkärissä pitkälle iltapäivään jonka jälkeen oli vielä pakko lähteä jatkamaan töitä ja toki kotona tuli vielä mattopyykkiä niin enpä muuten kerennyt perjantaina(kaan) sohvalle. Eli Lysti ei ole ollut ihan oma itsensä sen imurinsuulake-episodin jälkeen, ja nyt oli pakko menä jo lääkärille koska alkoi olla selkeitä kipureaktioita.

Keuhkoputkentulehdus saatiin diagnoosiksi, ja mahdollinen pienesine-epäily kaupanpäälle. Ihan en ehkä allekirjoita noita, ja eilen illalla Lysti taas tuntui menevän pahempaan suuntaan, joten konsultoidaan taas lääkäreitä, että mitähän sitä sitten.

Lauantaina suunnattiin Kiteelle Olli Holmbergin tottiskoulutukseen, ja tarkoitus oli siis mennä koulutukseen Lystin kanssa. Mutta koska Lysti oli saikulla, otettiin Lily ja ikuisuusongelma hermot. Viime kesänähän saatiin jo hyvin asia kuriin siihen asti, kun ollaan tuomari kätelty, mutta siitä eteenpäin ei päästy. Ja tuokin keino toimi vain silloin kun on aikaa rauhoittua ja aikaa keskittyä jajajajajajjaa. Eli ei kuitenkaan sitten täysin. Koska nyt ollaan nähty että kun kaikki ei menen kuin strömsössä, niin pakkahan levisi sekä koiralta että ohjaajalta heti. Ollin mielestä hallintaa pitää lisätä, ja kiinnittää huomiota siihen, että piippaamalla ei tapahdu mitään. Saatiin muutama tosi hyvä harjoitus tehtyä, ja nyt täytyy pitää sellainen "kaksiviikkoajokapäivä" treeni, jossa ajetaan uusi homma sisään.

Lysti oli toki mukana ja aamupäivän vietti metsästysmajalla häkkielukkana. Hieman ennen ruokatuntia käytin sen pissillä ja arvelin että otan sen siksi aikaa vapaana viilettämään että saan kahvit keitettyä tottisporukalle. Ja tässä oli siis tulos --->

Ei paljon pelottanut iso ja paha villisika, kun kaapissa oli kiiltäviä palkintoja jota katsella. Lystin kanssa iltapäivällä otettiin ihan pieni muutaman minuutin harjoitus, jossa se sai sitten syödä päiväruuan.

Hyvin ajatuksia herättävä koulutus, olin kyllä erittäin samaa mieltä kouluttajan kanssa. Olisi kyllä mukava kun olisi tuollaisia henkilöitä täällä suunallakin, joiden kanssa pystyisi pohtimaan ja miettimään isoja kuvioita. Ja hinkaamaan pieniä. Jotenkin ei ehkä vielä oma uskallus riitä ihan kaikkiin kuviokellunnan osa-alueisiin. No mutta onneksi pääsee aina säännöllisin väliajoin näihin koulutuksiin, niistä vaan saa aina niin paljon uusia juttuja ja joskus ne vanhatkin muistuu mieleen. Tarkoitushan muuten oli olla vaan aamupäivä koulutuksessa, ja olinkin jo heti kuuden jälkeen illalla kotona 😂


 No mutta sittenhän me sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään ja hmmm... No eli kuudelta ylös ja kisoihin Lilyn kanssa. Olipas tiedättekö outoa mennä kisoihin, kun edelliset oli niin hiton kauan aikaa sitten ja normaalisti tähän aikaan vuodesta ollaan jo useammat kisat käyty läpi. Ja nyt täytyy myös ihan kauhulla myöntää, että ikinä en ole mennyt näin vähällä treenimäärällä kokeeseen, sillä kerettiin tehdä 2 jälkeä ja kolmesti pudotettu ja tarkkus koko keväänä. Mutta niinhän se tuntuu olevan Joensuulaisten mottokin, että lahjattomat treenaa, joten jospa mekin siirryttäisiin siihen kastiin?

Kisa alkoi jäljellä, ja Lily teki kyllä niin täydellisen janan että ei mitään järkeä. SItten se puksutti menemään todi tarkasti jäljen päällä. Minä löysin ekan kepin, ja Lily löyti kolme seuraavaa. AIkaa meni vajaa viisi minuuttia. Hyvä meidän tiimi! Tästä tietenkin täydet pisteet.

Seuraavana oli pudotettu, ja sehän on ollut kyllä niin jännän paikka kun se ei ole kertaakaan sitä kunnolla tehtyt treeneissä, mutta nytpä teki. Kauniisti seurasi, hyvin lähti, oli ottanut hyvin esiin ja pinkoi oikein nätisti miun luo. Joten siitäkin täydet pisteet.

Sitten tarkkuus, ja siinä perinteinen kuopaisu ja siitä piste. Muuten ei mitään ongelmaa. Tässä näkyy todellakin treenin vähyys. Pitäisi saada Lily uskomaan että siinä se esine on. Tai sitten vaan sanon tuomarille että ilmaisu on "on menevinään maahaan, kuopaisee esineen, etsii sen uudelleen, menee sitten maahan, tökkää esinettä nenällään ja sitten hyväksyn". Kävisköhän se?

Sitten oli vuorossa esineruutu, ja tiiättekö että tästä mie vaan jaksan olla niin onnellinen. 1 minuutti 27 sekuntia ja kolme esinettä oli minulla kädessä. Ja kuinka monta kesää tätä jankattiin? Aivan huikea esitys Lilyltä. Olin muuten vielä kutsunut sen pois yhdeltä esineeltä. Onneksi ei totellut. Kolme pistoa, kolme esinettä. Eipä tuon paremmin voisi koira työskennellä?

Ja sitten hakumetsään. Jossa neito oli täysin oma itsensä. Se oikeasti etsisi ne ukot ihan itsenäisesti. Tuohon se ei tunnu todellakaan tarvitsevan minua. Ja Törrösen sanoin "jostain se siun koiras tietää että se on viimeinen ukko kun se pitää aina käydä pusuttamassa. (Eli ratsaamassa onko lelua)". Ja siitä kaksi pistettä pois. Eli kokonaistulos 197/200. Kyllä tuolla maastolla voi hyvillä mielin mennä tottikseen.

Paitsi kun kyseessä on Lily ja kesän eka kisa, niin eipä pitäisi olla niin varma. Koska sehän sitten meni aivan penkin alle. Siis todellakin. Koska me oltiin ekana suorittamassa. Koska sitähän vaan ahdistutaan paikkamakuuseen menosta. Koska ei vaan ymmärretä että tässä pitäs nyt suorittaa nää muut liikkeet ekana. Syvä huokaus. Nyt todellakin tehdään taas kerran ryhtiliike tähän. Voisikohan ens kesänä tehdä sen ryhtiliikkeen ENNEN ekoja kisoja? Mutta saatiin me sentäs 75 pistettä, joten sehän riitti, ja lopputuloksena oli YKKÖSTULOS JA VALIOKELLO KILAHTI KOLMANNEN KERRAN. Aika huikeeta. Siis niin huikeeta että ei mitään rajaa.


Kyllä täytyy vaan taas kerran kiittää treenikavereita ja kasvattajaa, on tää vaan niin upeeta!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Lehmä joka söi imurin

Eli tarina Lystikkään Lipsuttajan leirielämästä.

"Tiedän että mamma se on odottanut tätä Wirneen leiriä kuin kuuta nousevaa jo muutaman kuukauden, ja mie arvelin että koska viime vuonnakin oli kiva järkyttää leirielämää (söin virkatun maton edellisellä viikolla) niin tehdään se nytkin. Perinteet kunniaan! Eli aloitin viikon syömällä keskiviikkona järjestelmäkameran laukun ja imurin suulakkeen. No jos totta puhutaan niin en kerennyt sitä suulaketta ihan kokonaan syömään, koska miut vähän niinkun yllätettiin itse teossa. Mutta minkäs mie sille mahdan, se oli lattialla, se näytti hyvältä ja maistui vielä paremmalle. Ja kyllä minua ihan aavistus ärsytti, että jättivät miut ihan yksin. Siskokin läks mamman mukaan töihin niin ei sekään ollut vahtimassa."

Mutta koska kyseessä on Lysti, ajattelin, että sieltä se tulee pois ja unohdin oikeastaan koko asian. Perjantaina pakkasin Skodan taas ihan kattoa myöten täyteen ja lähdettiin sitten kohti Kunkkulan Koirakeskusta. Täytyy muuten sanoa että vaikka paikka sinällään on ihan hyvä, niin en vaan voi ymmärtää muutamaa "pikkujuttua" tuon paikan toiminnassa. Kuten maastojen vaikeaa saantia sekä mm. saunan lämmittämistä. Mutta no, ne on sitten ihan oma juttunsa. Ja koska tämä suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, pakkasin kaiken toppatakista t-paitaan. Koska ei voi tietää?

Oltiin sovittu jo perjantaille hakutreenit, ja tarkoitus oli jatkaa Lystin hyvin alkanutta rullailmaisua. Mutta kun mentiin metsään, oli minun kiltti ja hyvätapainen paimennin kadonnut jonnekkin matkan varrelle ja tuntui että koiralla ei ole lainkaan korvia, saatikka että se olisi ikinä hakumetsässä käynytkään. Mietittiin että olisiko se uusi metsä, uudet ihmiset tms, mutta minä olin kyllä aika huolestunut, koska ei ne ole ikinä Lystille olleet mikään ongelma. No ajattelin, että kyllä se siitä, katsotaan huomenna uusin silmin asiaa. Mutta jäi kyllä kaivelemaan.

No aamulla meillä oli tokokoulutus Veera Korhosen koutsaamana, ja sehän alkoi juuri niinkuin piti. Meillä oli hyvä suunnitelma mietittynä, eli ongelmana oli tämä silmillä kaikkeen jääminen ja ruokaraivo. Koska nythän pikkuelukka on jäänyt niin pahasti tilttiin että ei ole pystynyt edes liikkumaan pahimmillaan. Joten nyt alettiin korjaamaan ongelmaa niin, että otin aamupalalta puuroa mukaan, että syötän koiran vielä ennen treeenihin menoa. No joo. Hyvinhän se treeni alkoi, mutta sitten Lysti pongasi katolle viritetyn haukan, ja alkoi sitä haukkumaan. Ja sen jälkeen koko maailma oli mötköjä täynnä. Ja tämäkään ei todellakaan ole Lystille ominaista. Ei se jää kiinni pelkoihinsa. No tietenkin sitten puhuttiin että MH oli viikko sitten, että vaikuttaako se jne, mutta outoa. Erittäin outoa. No saatiin me idea kiinni tosta treenistä, mutta koira ei siis todellakaan ollut oma itsensä. Sitten koiruus kakkasi imurin suulakkeen osia, ja olin iloinen, että kyllä se nyt tästä, että jospa ne nyt olikin syy tähän outoon tilanteeseen?
"Itä-Suomen Alaosaston leikkihetki. Mie löysin tämmösen sukulaistytön leiriltä. Sen nimi oli Sanni ja se kuulemma kuuluu samaan alaosastoon meidän kanssa. Miulle se kyllä käy, koska se oli tosi kiva ja me saatiin ihan kunnon leikit aikaiseksi. Toivottavasti nähdään toistekkin!"

Toinen setti meni jo hieman paremmin, ja aloin ajattelemaan että kyllä tästä vielä uuteen nousuun päästään. Jepjep. Koira alkoi häiritsevästi raapia silmäänsä, ja Laura jo katsoi sitä eikä huomannut siinä mitään erikoista. Ruuan jälkeen mentiin taas metsään, ja koska eiliset hakutreenit olivat menneet aika penkin alle, ajattelin että no jätetään jälki väliin ja mennään hakuilemaan. Huono idea. Koira oli täysin outo, tuntui että se vaan haisteli metsään ja pelkäsi. Ei saatu yhtään mitään aikaiseksi, kun koira vaan kimpoili häntä koipien välissä ympäri metsää. Ei auttanut maanittelu, ei käskyttäminen, ei palkkaminen, ei yhtään mikään. Joten koira autoon ja olo alkoi olla aika epätoivoinen. Ja oikeasti aloin pelkäämään, että mitä hittoa nyt tapahtuu. Koira ei ole ollenkaan oma itsensä enkä ikinä ole sitä tuollaisena nähnyt. Kauheat skenaariot pyörii mielessä. Entäs jos sitä, entäs jos tätä. Treenin jälkeen jäätiin Julian ja Annen ja koirien kanssa lenkkeilemään alueelle, koska arvelin että jospa se rauhoittaisi koiran. No ei rauhoittanut. Tai siis joo, kyllähän vähän leikki, mutta ei siis todellakaan silleen kun normaalisti. Ja kakkakin oli normaali, joten alkoi oikeasti olla aika epätoivoinen olo. Kunnes sitten tultiin takaisin leiripaikalle, ja otin koiran nuotion ääreen jotta saisin sitä näytettyä Lauralle.

Ja sitten se tuli. Se loppukin siitä imurin suulakkeesta. Pitkällisen äkeltämisen jälkeen. Ja koira sai kirjaimellisesti pyllyhepulin. Oikein ilo loisti silmistä. Ja sitten pystyi leikittämään pentuja ja käymään yksin agilitykemtällä riehumassa ja elämä oli taas ihanaa. Ja me saatiin naurunaihe koko illaksi. Lysti ja Lystin imurin suulake. Mahtavaa. Vein koiran nukkumaan, ja ajattelin että kyllä se tästä. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet. Vaan sitä myöskin mietin, että tässä tuli taas täydellinen esimerkki siitä, kuinka jännällä tavalla koira voi kipunsa kertoa. Ei käy kyllä yhtään kateeksi noita eläinlääkäriparkoja, jotka joutuvat tuollaisten oireiden myötä keksimään mahakivun syyksi? Ja toki, tässä oli just se että kun tunnen koirani. Eikä se ikinä pelkää tuolla lailla. Ei ikinä perseile. Ja yrittää aina parhaansa. Ja nyt se pelkäsi, perseili ja ei todellakaan näyttänyt yrittävänsä. Vaikka todellisuudessa sehän yritti ihan hitosti. Vaikka koski niin silti yritän. Kyllä se vaan on aivan superihana.

"Reissussa olossa on ehkä yks parhaimpia juttuja päästä aamulla mamman viereen kellimään ennen heräämistä. Siinä voi limeksiä kaikki unentuoksut mamman naamasta."

Aamulla koira oli jo täysin oma itsensä. Kiehnäytyi sylissä, riehui aamulenkillä ja huusi kun joutui hihnaan. Mahtavaa, ajattelin. Edes tämän päivän treenit onnistuvat. Jepjep. Niinhän sitä olisi voinut ajatella. Mutta koska Lysti, niin eihän se nyt niin mene.

Mentiin samalle hakualueelle ja ajattelin, että otan Lystin vielä tallaamaan aluetta koska eilisen reaktio oli ollut niin vahva. Ja puolessa välin tallausta näen, että kun koira juoksee miun luo, sillä on suu veressä. No eikun suu auki ja huomaan, että keilessä on reikä. No mahtavaa. Mutta tämä ei tunnu koiraa häiritsevän millään lailla, joten jätän koiran autoon ja aletaan treenaamaan. Ja siis tulimme siihen tulokseen että Lysti on ollut lehmä entisessä elämässä:

"Karjatalousneuvoja Kyllikki Lumijärvi laskee lehmän syövän ruokaa päivittäin ainakin 60, parhaimmillaan jopa 80 kiloa. Eli keskimäärin 15% painostaan. Märehtiessään lehmät palauttavat syömänsä ruuan pötsistä ruokatorvea pitkin takaisin suuhunsa ja pureskelevat sen uudelleen hienommaksi." Eli melkein kuin Lysti, eikös?

Jätin tarkoituksella Lystin melkein viimeiseksi, sillä ajattelin että kerkeää hieman pahin verenmaku katoamaan suusta ennen kun aletaan harjoittelemaan. Vaikka eikös sitä aina sanota että treenattiin verenmaku suussa ? No jospa ei kuitenkaan iha kirjaimellisesti? No nyt koira olikin ihan oma itsensä, hieman pudotteli rullaa mutta muuten teki tosi hyvää treeniä ja olin iloinen. Saatiin siis hyvät treenit katastrofiviikonlopun päätteeksi.

Ilma oli muuten mitä mahtavin, ja kiven päällä auringossa maalimiehenä maakaaminen oli kyllä huippua. Tuli melkein olo, että olisi kesä! Auton mittari näytti 16,5, kun lähdin ajamaan leiripaikkaa kohti. Huikeaa!

Veera jäi vielä miun kanssa tottistelemaan ja nyt saatiinkin Lystille todella hyvät treenit aikaiseksi, sillä pystyttiinpä tekemään sille jopa houkutusten highway, ja luoksetulossa ei kertaakaan mennyt syömään mitään herkkuja. Törpön kierrossa oli ihan pakko käydä kerran maistelemassa, mutta sekään ei nyt mikään katastrofi ollut. Riitti että koira kauniisti vain ohjattiin pois kupilta. Joten loppupelissä siis kuitenkin saatiin onnistuneet treenit leirin päätteeksi, ja olin onnellinen.

Muuten leiri oli taas kerran aivan odotusten arvoinen, porukka oli mukavaa ja nauraa sai niin että vieläkin koskee mahaan. Ja neljän tunnin kotimatkakin meni oikein rattoisasti. Ja jos heti alettiin suunnittelemaan uutta leiriä. Koska oli niin hauskaa. Kotiin tulin joskus seitsemän maita, ja teki vaan mieli mennä suoraan nukkumaan. Mutta tottahan piti Lilyä ekana rapsutella, vaikka sillä taisi olla enemmän ikävä Lystiä kuin minua, ja sitten tietenkin antaa iltaruoka koirille. Ja siinähän sitä sitten oltiin. Lysti ei pystynyt syömään iltaruokaansa. Yritti kyllä, mutta ei vaan pystynyt. Läähätti ja raaputti itseään. Ja minähän tietenkin olin jo ihan varma että nyt sillä on suolitukos ja imurin suulakkeen osat edelleen ovat suolistossa ja ja ja.... No onneksi viesti Lauralle ja särkylääkkeen antoon. Jolloin huomasin että jotenkin tuo kieli on edelleen oudon näköinen. No sitten Jarno avuksi, koiran suu auki ja kieli ulos. Ei muuten ollut se reikä, joka oli syypää, vaan toiselta puolen kielen sivussa oli melkein koko näkyvällä matkalla iso vekki. Jännä, että koira ei pysty syömään. Ei edes Lysti. Onneksi särkylääke alkoi vaikuttamaan ja puolen tunnin päästä tilanne oli jo tämä:


 Ei käy tylsäksi elämä Lystikkään Lipsuttajan kanssa!

Mutta suuri kiitos vielä tätäkin kautta leirin järjestäjille sekä kaikille mukana olleille. Kaikesta huolimatta oli oikein mukava leiri!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Huvipuistossa oli hauskaa

Lysti pääsi elämänsä ensimmäinen ja viimeisen kerran viralliseen MH-kuvaukseen. Kuvaajina olivat Marina Bast ja Jorma Kerkkä, ja testinohjaajana Virpi Klemetti. Ja järjestäjänä minä itse, niin saa just oikeaan aikaan hoidettua homman. Koska onneksi tästä(kin) asiasta olemme kasvattajan kanssa samaa mieltä, että MH on suunniteltu nuorelle koiralle ja nuorena se sinne menee, toivottavasti. Lysti täytti siis viime viikolla 18kk joka Suomessa on alarajana.

Ja koska siis olen erittäin mielenkiinnolla joskus ennenkin palannut pentutestin arvioon, niin palataan nytkin. Eli Lystille tehtiin 7vko iässä pentutesti, ja testaajana oli Pekka Korri. Kaikki pentutestin osa-alueet eivät toki näy MH-kuvauksessa, mutta kaikki osiot näkyvät tässä kursivoituneena. Ettette sekoita asioita :D Ja videokin on toki tulossa, kunhan saan sen käsiteltyä. Siinä näkee ehkä parhaiten kuinka lystiä Lystillä kuvauksessa oli.

1a. KONTAKTI Tervehtiminen 4, Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Käyttäytyminen sylissä: Erittäin rentoutunut/innokas, tuttavallinen
1b KONTAKTI Yhteistyö 4, Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinohjaajasta.
Laumavietti, seuraaminen: Seuraa vapautuneesti, rohkeasti
1c KONTAKTI Käsittely 3 Hyväksyy käsittelyn
Alistus: Rentoutuu kohtuullisesti, hieman tyytymätön, ääntelee

Jännää oli, että sillon kun vein Lilyn MH-kuvaukseen, jännitin sitä ihan tosi paljon. Ja nyt vaan nauratti. Kontaktin otossa olisin luullut että koira olisi ollut hieman vähemmän kiinnostunut TO:sta, mutta ihan selvästi Lystillä on treenimoodi, jossa vieraista ei välitetä ja se ei nyt aivan selkeästikkään ollut päällä. Tuli kyllä taas kerran mieleen että ehkäpä on oikeasti käytävä sen kanssa ihan kahdestaan ihmisten ilmoilla, jotta saisi tälläisistä ns. normaaleista asioista selkoa. Ja kun katsoo pentutestiä, niin eipä ole koira siitä paljoa muuttunut. On avoin, mutta ei nyt ihan kauheasti arvosta lääppimistä.

2a LEIKKI Leikkihalu 3, Leikki - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b LEIKKI Tarttuminen 4, Tarttuu heti koko suulla
2c LEIKKI Puruote ja taisteluhalu 4, Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaa kunnes TO irroittaa.
Taistelutahto: Taistelee keskittyneesti. Hyvä ote. Välillä hieman voimaton, mutta syttyy nopeasti ja osaa olla myös vahva.

No leikki oli kyllä minulle erittäin positiivinen yllätys. Treeneissä se on kyllä alkanut leikkimään, mutta leikkii sellaista ns. virkamiesleikkiä, eli leikin kun en ruokaakaan saa. Mutta tuossahan se leikki ihan tosissaan. Olisikohan aika vaihtaa leluja? Ja entäs jos ottaisi ton leikkityylin :D No eli kyllä se siis leikkii, mutta ruoka on vaan niin hallitseva. Ja taas verraten pentutestiin, niin edelleen täysin samanlainen on pikkutytön leikki.

3a TAKAA-AJO 1.kerta 2: Aloittaa, mutta keskyttää
3b TARTTUMINEN 1.kerta, 1: Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
3a TAKAA-AJO 2.kerta 4: Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b TARTTUMINEN 2.kerta 3: Tarttuu heti saaliiseen, mutta irroittaa
Taistelutahto, ajava saalisvietti: Ryntää perään, vie lelun pois. Silmää! Omii pallon.

No tämä. Lily on toki opettanut Lystille kuinka pupua jahdataan, mutta jotenkin ajattelin että ei se kyllä tuonne asti lähde. Mutta tuossa ekalla lähetyksellä kyllä näkee kuinka vilkas se on. Jalat vie ja sitten vasta tulee pää mukana. Ja ihan hieman hymyilytti tuo toisto, kun toinen on niin tohkeissaan. Ja lopuksi piti vielä varmistaa että oliko näitä vaan yksi, vai tulisiko sieltä vielä toinenkin. Hauska pikkueläin.

4. AKTIVITEETTITASO 4: Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen.

Koira ei selvästikkään ole tottunut siihen, että omistaja olisi paikallaan. Kova olisi ollut halu tehdä jotain. Yllättävän vähän kuitenkin söi mitään?

5a. ETÄLEIKKI Kiinnostus 3: Kiinnostuu avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b. ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1: Ei osoita uhkauselkeitä
5c. ETÄLEIKKI Uteliaisuus 4: Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä
5d. ETÄLEIKKI Leikkihalu 5: Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e. ETÄLEIKKI Yhteistyö 3: On kiinnostunut leikkivästä avustajasta
Luoksetulo, rohkeus: Tulee rohkeasti ja reippaasti, tulee heti luo
Kontakti: Avoin, ystävällinen, vapautunut. Nopeasti tulee luokse. Tutkii huonetta hieman kurottelee. Tutulla alueella leikkisä.
Käyttäytyminen pöydällä: Liikkuu kohtuulisen rohekasti, häntä alhaalla. Hieman huolestunut, sitten leikkisä. 

Hieman piti kuitenkin katsoa, että eihän siellä nyt vaan ole mikään hirwiömörkö, mutta sittenhän sitä leikittiinkin jo. Myöskin tässä leikkiminen noin kaukana minusta oli aika ylläri, mutta positiivinen sellainen. Hakumetsässä ollaan tuota leikkimistä kokeiltu mutta ei välitä lelusta tuon taivaallista. Koska ruoka. Ja pentutesti piti taas kerran oikein hyvin paikkansa.

6a YLLÄTYS Pelko 3: Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio 1: Ei osoita uhkauseleitä
6c YLLÄTYS Uteliaisuus 3: Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo edessä
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 1: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 2: Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
Palautuminen: Palautuu välittömästi

Reilu koira minulla. Hoida sie vaan tollaiset pelottavat jutut. No minäpä hoidan. Toisaalta tykkään tästä piirteestä tosi paljon. Ei se katoa minun viereltä, mutta ei myöskään suunapäänä ole menossa kohti. Ja se, että ei minkäälaista jäljellejäävyyttä, kuten ei pentutestissäkään. Se on vaan niin hienoa.

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 3: Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 5: Menee räminälaitteen luo ilman apuja
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 1: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 2: Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla
Ääniherkkyys: Ei pelkää/ menee heti tutkimaan, puree purkkia.

Pieni steppaus ja koska ei mitään pelottavaa tapahtunut, niin käydäänpä katsomassa. Ei sentäs purrut laitetta kuten pentuna purkkia. Ja sehän katosi muistista ihan samointein, sitä ei kyllä yhtään jääty muistelemaan. Ja hyvä niin.

8a AAVEET Puolustus/aggressio 1: Ei osoita uhkauseleitä
8b AAVEET Tarkkaavaisuus 4: Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c AAVEET Pelko 3: On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d AAVEET Uteliaisuus 3: Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 4: Ottaa itse kontaktia avustajaan

No ja sitten ne pelottavat aaveet. Häntä heiluu kovasti koska eihän toi voi ymmärtää että ne jonkin moinen uhka muka olisivat. Ja vaikka haukkuakin kuuluu, niin näkeehän tuosta jo kilometrin päähän että ei se tosissaan ole. Lily kyllä oli omassa kuvauksessaan. Mutta tässäkin koira kuitenkin pysyy minun lähellä, ja antaa minun selvittää tilanne. Käy jopa kysymässä katsomolta että eikö teistä joku tulisi auttamaan mammaa? Ja kun huomaa että minä selvitän asian, tulee heti ja ottaa kontaktin. Ja on todella onnellinen, että ei ne sitten kuitenkaan olleet pahoja. No ei grillijonoon, mutta onneks en enää siellä käy muutenkaan ;)

9a LEIKKI 2, Leikkihalu 4, Leikkii- Aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b LEIKKI 2,  Tarttuminen 4, Tarttuu heti koko suulla

Ja nyt on kone käynnistetty, ja nyt voidaan leikkiä ihan tosissaan.

10 AMPUMINEN 3: Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms., mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen

No tämähän on ollut tiedossa, että Lysti kyllä kuulee asioita. Mutta kun on katosttu, voidaan palata takaisin tekemään sitä mitä oltiin tekemässä. Eli eipä tuosta tarvitse olla huolissaan. Mutta toki täytyy muistaa ampua treeneissä, että ei sitten ekassa kokeessa ala ihmettelemään että mikähän se mahtoi tuo ääni olla.

Pentutestin arvio Lystistä:

Toimintakyky: Hyvä

Hermorakenne: Hyvä

Vilkas, reipas, tasapainoinen pentu

Ja tässäpä sitten vielä videomuodossa koko Lystikäs MH ja Jorman ajatukset Lystistä :D




tiistai 2. toukokuuta 2017

Vapun juhlintaa koiramaisella tavalla

Ihan alkuun laitan vielä Anni Raskin ihanat kuvat viime viikonlopulta. Kiitos! 


Mutta sitten päivän aiheeseen, eli maastokausi on nyt alkanut, jee!!! Viikko sitten maantaina löysimme vihdoin ja viimein pienen lumettoman pläntin ja tokihan sinne heti hakurata piti rakentaa. Ja oli muuten kannattava treeni, saatiin ratkaistua Lystin palkkausongelma. Kiitos Mari vaan tästä! Eli jatkossa palkka löytyy maalimiehen jaloista ja ainoastaan rauhan kautta saa palkan. Kai se on vaan hitto ymmärrettävä, että toimintatavat on oltava samat kuin jollain suuren taisteluvietin omaavalla sessellä ;)

Viikolla satanut lumi teki sydämentykytyksiä, koska tietenkään ei koulutusta voisi pitää, jos maassa olisi vielä kunnon lumi. Vielä torstaina kävin autolla katsomassa paikkojen kunnon, ja jäinpä vielä liejuun kiinni. Mutta koska suurin osa metsästä oli lumeton, uskallettiin kertoa kouluttajalle että tervetuloa vaan Liperiin. Mutta kyllä täytyy saoa, että kun samalla järjestää Wirneen koirille MH-kuvausta ja sitten tätä leiriä, niin alkaa todellakin kaivata niitä "teen vaan ilmon ja tulen" tyyppisiä koulutuksia. Kauhea homma ja stressi kun tulevat näistä hommista. Mutta jospa sitten ensi vuonna? Toki tulihan sitä lunta myös lauantai-iltana, ja sunnuntaina maa oli melko valkoinen. Mutta onneksi se suli hyvin nopeasti, niin ie aiheuttanut muuta kun litimärät kengät. Olen kyllä jo menettänyt toivoni kuivien kenkien suhteen, ja kumppareissa en vaan osaa metsässä kulkea. Että jos joku tietää sellaiset kengät jotka vielä muutaman kk jälkeenkin kestäisivät kuin kumpparit niin saa vinkata?

Itse koulutus oli kyllä todella hyvä, Lilyn kanssa saatiin monta vinkkiä kuinka pidetään osaavan koiran mielenkiinto lajia kohtaan yllä, ja sunnuntaina onnistuttiinkin siinä oikein hyvin kun neito tempasi tehdä valeilmaisun. Ja ei osteta uusia leluja Lilylle. Wubba sen olla pitää metsässä.

Syksyllä sanoin että Lystin ilmaisu on kunnossa ennen maastokauden alkua, ja niinpä nyt sitten kokeiltiin että onko se. Olihan se. Tässä olisi jopa videomateriaalia todisteeksi:


Kyllä nyt taas on intoa päästä maastoon. Voi kun noi lumet sulaisi jo nopeasti! 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Tokokoe 22.4.2017, Pieksämäki

Työ haittaa harrastuksia, ja tässä tapauksessa blogin päivittämistäkin. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, eli omia ajatuksia viime viikonlopun tokokokeesta. 

Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa kävi ilmi, meillä meni paikkamakuuseen meno aivan plörinäksi ja se näkyi hetikoiran tunnetilassa ja niinhän se räpsähti maahan kaverin käskystä. Kuin hienoa. Ja oli kuulemma ollut aika levottomankin oloinen. Tästä ei ikävä kyllä ole tietenkään videomateriaalia. Mutta siitä kuitenkin vielä 7.

Seuraaminen oli varmasti meidän tähänastisista kisaseuraamisista paras. Siis se pitää paikkansa, kontakti on parantunut valovuoden syksystä ja tuo peruuttaminen. Aivan huikea. Mutta koska vinot perusasennot ja muutama pomppu sekä hitaasti istumiset, niin siitä 7. Mutta silti. Aivan huikeaa!

Mutta tästähän se sitten alkoi. Eli en todellakaan ymmärtänyt mihin minun olisi pitänyt mennä, ja samalla kun yritin saada selville missä hitossa liikkuri minun olisi tahtonut olevan, karkasi koirakin. Perkele. ja sitten jouduin sitä komentamaan, ja senhän tietää kuinka siinä käy. Huonosti. Ja jumaliste. Tuomarihan tuossa muuten kertoo missä minun pitää olla. Oikeesti. Mahtavaa. Ja siitä hyvästä omistajakin alkaa sekoilemaan ja antaa väärän käskyn koiralle. Eikun vaan paranee. L kuitenkin 8, koska sain korjattua ja tuomari huomasi että annoin väärän käskyn vahingossa.

Ja sitten luoksetulo. Ja katsokaapa mitä tekee liikkuri. No ei ainakaan kerro minulle missä pitää olla. Onneksi sentäs muistin tuossa missä minun pitää olla. Luoksetulo 6,5. Minusta kuiutenkin teki tosi hyvin, toki olisihan se saanut pysähtyä nopeammin. Mutta tähän olen tyytyväinen. Nyt tämäkin liike alkaa olemaan todellakin kasassa. Täytyy vaan nyt taas kuuri namipalkkaheittoja tehdä, että pysyykin kasassa. Ja tietenkin vino perusasento.

Sitten en kyllä käsitä, mitä hittoa tuossa tapahtuu, koska liikkuri puhui jotain noudosta ja mie olin menossa ohjattuun noutoon. Mutta se olikin ruutu, ja sittenhän taas kerran minulla leviää pakka. Voi perkeleen perkele. Kuitenkin ruutuun se luojan kiitos ei vaikuttanut, siitä 9 koska vino perusasento. 

Mutta mitä ihmettä? Kyllä mie muistin että liikkuri kävi kapulan hakemassa jo ennen liikkeen loppua, mutta hitto sehän hakee sen jo ennen kun koira on edes toisella kapulalla?!? Mitä ihmettä. Ja hyvin näkee kuinka Lilyllä menee pasmat sekaisin. Saatiin me kuitenkin 8 tuosta, mutta oikeesti? ja liikkurilla ei ollut siis näköjään ajatustakaan hakea miulta kapulaa. Mahtavaa. Opeta siinä sitten koiralle että ollaan samassa kuplassa. 

Sitten tunnari. 7,5 koska kuulemma pureskeli. Ja vino perusasento. Joo muklautti se sitä suussaan, mutta kapulassa ei ollut yhtään purumerkkiä. Mutta katsokaapa mitä tekee liikkuri? Siirtää meidän kapulaa omalla jalallaan. Mahtavaa. Mutta siis aivan ehdottomasti meidän kisatunnareista parhain. Aivan ehdottomasti.

Kauko-ohjaus 5. Ei kannata vaihtaa käskyä viikkoa ennen koetta. Ei se toimi. Nähty on. 

Metalli 8. Mitäpä tuohon nyt on sanomista. 

Kokonaisvaikutelma 7 koska vinot perusasennot ja koiran karkaaminen. Syvä huokaus tähän.

No mutta siis. Koiran tekninen taso alkaa olla hyvä, vielä kun saadaan tuo häiriöherkkyys sekä koiralta että ohjaajalta pois niin hyvinhän se menee. Nyt vaan voittajan kisoja ei enää ole tässä lähistöllä, niin epäilen että tää luokka ollaan nyt nähty ja on aika siirtyä EVL:n ihmeelliseen maailmaan. Katsotaan sitten miten niiden liikeiden opettaminen luonnistuu. Mutta kyllä se nyt on vaan niin varmaan, että koska ahdistuin videonkin katsomisesta noin paljon, niin Pieksämäelle mie en kyllä taida enää mennä kisoihin. Ihan turhaa. Harmittaa vaan että viimeisestä kokeesta tänä keväänä jäi näin paska fiilis, hitto kun oisin lopettanut siihen Varkauden kisaan josta jäi kuitenkin ihan hiton hyvä mieli. No aina ei voi voittaa, eikös :D


torstai 27. huhtikuuta 2017

Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?

No minun silmään omat koirat tietenkin. Mutta olen minä myöskin rotumääritelmän lukenut, ja ymmärrän että täydellistä koiraa ei olekkaan. Ja omissakin on vikansa. Aika pitkään olen ollut sitä mieltä, että koiranäyttelyt ovat menneet ihan pelleilyksi, ja että niillä ei ole enää mitään merkitystä koiran jalostukselle. Koska siinä vaiheessa kun täytyy olla professionalhandleri, professionaltrimmaaja, ja tuntea se ja se, ja että mikään muu kun rop ei ole riittävää, niin eihän sillä ole alkuperäisen koiranäyttelyn kanssa mitään tekemistä.

Mutta Outokummun näyttely antoi kivan tuulahduksen menneestä. Tuntui ihan että 10v mentiin takaisin päin näyttelyrintamalla. Eli siis siihen kun mie aloin käydä näyttelyissä. Mukavia ihmisiä, kivoja koiria ja tuomari joka tiesi rodusta. Voisiko olla, että jotain ollaan yhdistyksessä saatu aikaiseksi? Koska Markku oli meidän ulkomuototuomarikoulutuksessa viime kerralla kun se järjestettiin. Toki oli oikeasti ihana että kaikkein räikeimmät näyttelypullat livat jääneet kotiin, ja myöskään käyttöpuolen pahimmat eivät olleet tulleet paikalle.

Tuomarina oli oikein mukava herrasmies Markku Kipinä. Tykkäsin erittäin paljon hänen tavastaan kohdella koiraa kehässä, ja kyllä jo valkkarikehässä näkyi että hän tykkää hyvin liikkuvasta koirasta. Myöskin  mikä oli mukavaa, niin vaikka omistaja ei osannut juosta, hän neuvoi ja pyysi juoksemaan nopeammin, hitaammin tms. Ja tutki hampaat, jopa niin että hänelle ei riittänyt hammasodistuksen olemassaolo, vaan hän halusi nähdä itse mitä siihen oli kirjoitettu ja varmistua, että kyseessä on varmasti juuri ko. hammas. Tämäkin oli erittäin hienoa.

Lysti oli juniorikehässä kahden muun nartun kanssa, ja sai oikein mukavan arvostelun. Kerrankin tuomari ei vaan alentuvasti katsonut että minkä hirviön tuot kehään. Eikä tehnyt niitä typeriä suun maiskutteluja. Ja ei muuten tykännyt, jos koiraa asetteli. Onneksi Lystiä ei tarvitse asetella. Ja tässä olisi arvostelu: "Vankkarunkoinen juniori. Voimakkaammin kulmautunut takaa. Etuasentoiset lavat. Niukka otsapenger. Kevyehkö kuono-osa. Purennasta todistus. Hyvä luonne. Riittävä sivuliike. Eturinta saisi olla täydempi. Turkki ok". JUN-EH ja käsiteltävissä.


Lily kävi myös tietenkin kehässä koska päästiin käyttökehään. Vaikka oikeasti hävetti viedä noin karvaton koira kehään. Mikä oli erityisen jännää, niin Lily mitattiin nyt ensimmäistä kertaa. Tuomarilla oli siis kirjoitettuna tärkeimpiä asioita aussiesta paperille. Täälät löytyi myös rotumääritelmän mukaiset kokorajat. Siitä iso kiitos tuomarille, minusta on mahtavaa että tuomari on viitsinyt paneutua noin hyvin tähän rotuun. Ja mitta oli siis 51,5cm, joten rotumääritelmän sisällä ollaan edelleen. Ja sitten arvostelu "Hyvä koko, voimakkaasti kulmautunut takaa, avoimesti edestä. Hyvät päänlinjat. Melko lennokkaat korvat. Purenta ok. Rintakehä voisi olla pidempi. Pehmeähkö karvanlaatu. saisi liikkua ryhdikkäämmin. Riittävä sivuliike, löysä edestä" KÄY-EH ja luokkansa ainut ja paras. Ja raksi kohdassa käsiteltävissä.