Aussie-leiri

No nyt itku silmässä on poistuttu aussie-leirin ihanuudesta, ja kyllä täytyy sanoa että hauskaa oli! Kyllä olisi pitempäänkin viihtynyt ;) Leirillä meillä oli ajatuksena saada jälkeä varmemmaksi, ja se kyllä onnistui. Aloitettiin aika pienellä jäljellä, kunnes tiistai-aamuna Merja pääsi tekemään Wallulle jäljen. Itseni ihan kauhistutti, mutta minulle sanottiin että luota vaan koiraasi. Jälki alkoi janalla, oli n.300-400m pitkä, meni kahden pienen "tien" yli ja oli kulmia, sekä 6 keppiä. Ensimmäisen tien ylityksen kohdalla Wallulla loppui usko, ja se tuli kysymään minulta mihin mennä. En auttanut yhtään, ja lopulta ihan pienellä käsimerkillä Wallu sai jäljen uudelleen ja sit mentiin kun juna, ei paljon kyselty enää ;) Ja kaikki 6 keppiä oli nostettu!

Minun täytyy rauhoittua ja opetella lukemaan koiraa enemmän (olipa yllätys). Annan kuulemma liikaa apuja. Wallu ilmaisee tällä hetkellä kepit viskaamalla ne minulle, ja sitä kuulemma täytyisi vahvistaa, eli että toisi ihan minulle asti. Joten päästään keppiharjoitteluihin ;)

Merja kävi myös meidän tottisharjoituksissa, ja älättävää kyllä (eli ei) meillä on siis edelleenkin se johtajuusongelma. Mistähän sellaisen natsiluonteen saisi jota tuo koira tarvitsee? Kertokaa kun en ole sellaista kauppaa löytänyt??? No nyt Elina ja Hilkka on koulutettu kouluttamaan meitä, ja täytyy sanoa että ainakin Elinasta on hyvää vauhtia kehkeytymässä oikein hyvä Fuhrer ;D Mikä siis on vaan ÄLYTTÖMÄN hyvä asia, olen edelleenkin liian kiltti tuolle koiralle.

Mutta sitten viimein asia, jonka Wallu teki ennen leirille lähtöä, oli Turren kanssa rannalla leikkiminen. Heiteltiin Elinan kanssa keppiä veteen, ja Wallu kävi uimassa!!! Ekana se vahingossa ui muutaman vedon, mutta sitten kun huomasi että se olikin hauskaa meni ihan kunnon lenkin uimaan :D

Joten leiri oli hyvä, oltas voitu olla pitempäänkin mutta opittiin aivan älyttömästi! Voi kun olisi jo ensi kesä!

Rokotukset

No niin nyt on sekin huoli ja murhe taas poissa, eli koira on nyt rokotettu ja sydän on kuunneltu ja hampaat katsottu. Muutenkin lääkäri ronklasi koiran hännästä korviin, kun viimeksi murisi ja ärisi. Nyt vaan seisoi pöydällä, ilme kyllä kertoi mitä tykkäsi mutta ei yhtään edes miettiny urisemista :) Painoa ukolla on nyt sitten 20, 3kg, kuulemma tosi hyvässä kunnossa, juuri sopivan solakka. Ja karvaa on kuulemma tullut lisää viime näkemältä (ai onko?), muutenkin on kuulemma rotevoitunut huomattavasti (viimeksi nähnyt toukokuussa). En minä vaan oo huomannu.... Mutta siis kaikki on oikein hienosti ;)

En olisi ikinä uskonut tämän päivän koittavan....

Mutta siis eilen sekin täytyi nähdä ja kokea! Eli menimme pitkällisen miettimisen jälkeen tokokentälle. Kouluttajana Aija "mestari" Tanskanen :). Tuntui pieniä perhosia vatsassa, emme siis ole tokon eteen tehneet koko kesänä mitään. Koirahan on ollut ihan täynnä tokoa, ja jokainen joka meidän seuraamisen on nähnyt tietää mitä tarkoitan :)

Vaan olisittepa nyt nähneet! Kyllä löytyi iloa, intoa ja ennen kaikkea vauhtia! Uskomaton pikku-ukko, itse olin aivan puulla päähän lyöty, kuuntelin vaan kommentteja ja ihmettelin että mistähän koirasta ne puhuvat ;). Joten siis nyt päätettiin että pari kertaa viikossa ruvetaan treenaamaan, ja tehdään koiralle niin selväksi se, että tämä on oikeasti mukavaa ja hauskaa. Koska sitä se oli, vaikka en ikinä kuvitellut näin sanovani, meillä kun se on aina ollut itkun ja huudon kera :)

Paimenessa, jälellä ja agilitoa

Ensiksi siis paimennusta. Mentiin Elinan, Hannan ja Hannan lapsien kanssa keskiviikkona paimentamaan. Wallu otettiin ensiksi. Mentiin lauman kanssa metsätielle ja minun kauhuksi Wallu päästettiin irti. Ja kuten kuvista näkyy ilme on aika onnellinen. Wallu oli aivan mahtava!!! Se osasi oikein mainiosti paimentaa, koko lauma pysyi kasassa ja oli aivan ihana huomata, kuinka erilailla Wallu paimenti isoja lampaita ja pieniä. Pieniä kohtaan se oli tosi kiltti, voitteko siirtyä, jookos? Sitten isoille oikein kova räyh, tuohon suuntaan. Hienosti saatiin myös metsästä lampaat pois, koira kyllä irtosi ;) Wallu oli NIIIN onnellinen, ja totteli minua kuin unelma, ei kertaakan tarvinnut ääntä korottaa tai purkkia ottaa kehiin. USKOMATONTA! Me oltiin reilu tunti paimenessa, ja siis koko ajan koira toimi aivan mahtavasti! Sinikka vihjailikin että jos antaisin Wallun sille/tulisin itse viikoksi, saisi tuosta koirasta tehtyä täysverisen paimenen, ja sillä on kuulemma palikat aivan kohdallaan, jaksaisi tehdä tosiaan koko päivä töitä. Ei voi muuta kun ihmetellä, niin upeasti meni! Kuvat ovat muuten ottanut meidän "hovikuvaaja" Hanna, kiitos näistä hienoista otoksista!!!

No sitten meillä oli jälkeä, ja nyt kokeiltiin jo janaa, ja edelleen kepit olivat palkkana. Nyt ei mennyt ihan niin hyvin kun olisin odottanut, mutta kyllä tuo koira on aivan täysin hokaissut mikä jutun jouni on. Minun täytyy vaan vielä tukea enemmän koiraa ja rauhoittaa se jokaisen kepin jälkeen.

Agia käytiin tänä iltana Aijan kanssa, otettiin perus hyppy harjoituksia, putken kanssa. Ja taas täytyy vaan pyöritellä päätä ja käydä ostamassa 20kg painot jalkoihin, muuten alan leijua!!! Nyt kun Wallulta on tuo perseily jäänyt pois, se seuraa minua aivan eri tavalla. Se oikein odottaa mitä se vielä saisi tehdä, ja hypyt onnistuvat todella mainiosta. Oikein odotan kun parin viikon päästä alkaa treenit Joalla, että mihin tuo koira vielä pystyykään kun minä osaan ohjata sitä oikein.

Ja sit viimeisenä uutisena asia, josta olen myös ylpeä (meni kyllä nyt niin hehkutukseksi tämä kirjoitus, että tiputtakaa minut pilvistä alas!). Eli MINÄ, ihan itse ja yksinään, sain leikattua Wallun kynnet! Ei mitään tappelua, ei yhtään puremajälkeä, vaan koira selälleen, ja kynnet pois. Tämä on ollut minulle sellainen pelon paikka, että sitä ei usko kukaan. Olen tehnyt siitä niin suuren kysymyksen, ja nyt sitten huomasin että ihan turhaan olen tätä pelännyt. (siis enhän ole edes kokeillut, oon vaan aina muille antanut tämän homman).

Eli yhteenvetona seuraavan kerran kun näette minua, muistakaa kastsoa korkealle, sillä leijun nyt jo aivan taivaissa!!!

Wallun kuvia

Tässä olisi näitä paljon odotettuja kuvia Wallusta :) Ei niitä ole montaa... Mutta edes muutama!

Agiliitoa ja jälkeä

Käytiin Aijan ja Ainon kanssa eilen agiliitämässä ensimmäistä kertaa paimennuksen jälkeen. Asiaa kuvaa hyvin Ainon kommentti kuka vaihtoi koirasi? Oli kyllä ihana huomata että tottelevaisuus joka on koko ajan kasvanut paimennuksen jälkeen näkyi myös tuolla. Vieläkin hieman pyllyilyä ilmeni, mutta saatiin kuitenkin jo hyvä ratakin tehtyä. Ehkäpä meillä on vielä toivoa ;)

Vaan jäljellä sitä toivoa tuntuu olevan enmmän kuin tarpeeksi. Tänään n.100 askelta, neljä keppiä ja vaikutusaika n.puoli tuntia. Tulos: Kolme keppiä ylös oikein mallikkaasti, jonka jälkeen minä mokasin, kun muistelin että niitä on kolme. Mutta Wallu vain jatkoi ja näin tuli neljäskin keppi ylös. Kuinka taitava voikaan pikku-ukko olla :D Tuo on kyllä niin hienoa kun ei ole itse katsomassa mihin jälki tehdään, täytyy 100% luottaa koiraan. Ja koira näköjään kyllä osaa! Innolla odotan huomista,päästään huomenna mäkille jossa on sitten ihan koskematonta metsää johon jälkeä voi tehdä. Jos saisin Karin tekemään jäljen niin olisi taas luotettava koiraan ;)

Ja sit keskiviikkona paimentamaan, nyt on "hovikuvaaja" Hannakin mukana, joten saadaan hienoja kuvia!

Jipii!

Päästiin Wallun kaa Joa:lle alkeisjatkokurssille! Alkaa heinäkuun alussa!